Kategoriat
1/2015 Pääkirjoitus

PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

Eräässä jokin aika sitten tehdyssä tutkimuksessa, joka oli teetetty ev. lut. kirkon papiston keskuudessa, esitettiin arvelu, että osa herätysliikkeistä saattaa erota kirkosta tulevaisuudessa. Tämä kysely oli tehty samoihin aikoihin, kun eduskunta päätti avioliittolain muuttamisesta.

Jos kuitenkin katsoo, millaisia kannanottoja herätysliikkeet ovat tosiasiallisesti viime aikoina ottaneet, eipä kirkon piispoilla ole pahemmin syytä huoleen. Eri asia on tietysti se, että herätysliikkeiden yksittäisiä kannattajia on varmasti eronnut kirkosta esimerkiksi arkkipiispan lausuntojen seurauksena.

Herätysliiketaustainen Perusta-lehti omisti tämän vuoden ensimmäisen numeronsa lähes kokonaan kirkkokysymyksen puimiseen. Perustassa annettiin ymmärtää, että tänne saattaisi kukaties lähitulevaisuudessa syntyä eräänlainen Missouri-synodin alaosasto, uusi kirkko. Amerikkalainen Missouri-synodi on kauan ollut jonkunlaisen peikon maineessa Suomen kirkollisessa elämässä. Yleensä sillä ovat pelotelleet liberaalit. On jotenkin erikoista, että Perusta ottaa tämän saman aseen käyttöönsä.

Perusta-lehti ei halua mitään uutta kirkkoa. Mutta miten pitäisi toimia näissä vaikeissa vaiheissa? Ei ole oikein vain arvostella toisia, jotka ovat jotakin yrittäneet vaikka sitten kuinka puutteellisestikin. Piispa Soramies tuo samassa Perustan numerossa olleessa haastattelussaan esille ajatuksia, joita kannattaisi kuunnella: “Perinteinen herätysliikkeiden toimintamalli on syntynyt ympäristössä, jossa oli olemassa tunnustukseen pitäytyvä kirkko paikallisseurakuntineen ja pappeineen. Herätysliikkeiden roolina on ollut ravistella hereille ja samalla tukea sananjulistustyössä näitä seurakuntia. Tämä toimintaympäristö on kuitenkin katoamassa ja monin paikoin jo kadonnutkin. Muuttunut tilanne vaatii herätysliikkeitä ottamaan kokonaisvaltaisen vastuun kristittyjen hengellisestä elämästä varmistamalla heille pääsyn armonvälineitten äärelle.”

Kategoriat
4/2014 Kirkko Lehdet Lähetyshiippakunta Sana

Jumalan sana pysyy ikuisesti, eikä muutu aikojen muuttuessa

Risto Soramies, Lähetyshiippakunnan piispa

”He väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi… ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen.” (Room. 1:22, 26)

Suomen eduskunta on päättänyt uudesta avioliittolaista, ja osa kansasta juhlii, vaikka ei tiedä, mihin tämä ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen ratkaisu lopulta johtaa. Kansamme on tehnyt ajattelemattoman, sivistymättömän virheen unohtaen historian opetuksen, Jumalan sanasta puhumattakaan. Eduskunta oli 28.11.2014 valinnan edessä ja se valitsi väärin.

 

Kristillinen kirkko ei ole valinnan edessä

Jumalan kansalla on vain yksi tapa suhtautua Jumalan sanaan ja asetuksiin: se kiittää Jumalaa ikuisesta sanasta ja ojentautuu edelleenkin sen mukaan. Suomen evankelis-luterilainen kirkko kosiskellessaan maailmaa vetää ylleen Jumalan vihan ja rangaistuksen. Jumala ei salli itseään pilkattavan. Arkkipiispa Mäkinen on osoittaessaan julkisesti suosiota synnille viitoittanut tien ikuiseen kadotukseen, sillä eivät pilkkaajat eivätkä avionrikkojat peri Jumalan valtakuntaa. Jos Suomen kirkko ei kieltäydy seuraamasta arkkipiispaansa, se lakkaa olemasta kristillinen kirkko. Mikkelin piispa Häkkinen on julkisesti tunnustautunut raamatulliseen avioliittokäsitykseen. Suokoon Jumala, että kirkko tunnustaa totuudeksi Mikkelin piispan äänen tässä asiassa.

 

Mitä Lähetyshiippakunta tässä tilanteessa uskoo, opettaa ja tunnustaa?

Me tunnustamme nyt ja tahdomme vastakin tunnustaa kaikkien kristittyjen kanssa, että:

…Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Siksi Jumalan silmissä on vain syntiin langenneita miehiä ja naisia, joille Jumala on valmistanut pelastuksen Poikansa kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Kaikki kärsivät erilaisista synnin seurauksista, joihin kirkko suhtautuu armeliaasti, koska se on itsekin armon tarpeessa.

Homoseksuaalisuuteen taipuva ja sen harjoittamiseen syyllistynyt ihminen on edelleen mies tai nainen. Kun hän ”huutaa avuksi Herran nimeä”, kuten Raamattu sanoo, hän pelastuu Jeesuksen Kristuksen tähden. Sama armo on varattuna hänelle, kuin heteroseksuaalisiinkin synteihin syyllistyneille. ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta!” on edelleen kristillisen kirkon sanoma.

…Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi liitoksi, heidän onneksensa ja lasten kasvuympäristöksi. Me opetamme edelleen avioliiton koskemattomuutta ja uskollisuuden tarpeellisuutta. Avioliitto on elinikäinen: ”Kunnes kuolema meidät erottaa…”

…Jumalan hyvän, elämää ylläpitävän ja pyhän lain käskyihin kuuluu kuudes käsky: ”Älä tee huorin!” Se käskee ja ohjaa uskollisuuteen ja kieltää kaikki esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ja kaiken, mikä sotii avioliiton pyhyyttä vastaan. Tämänkin käskyn rikkominen tuottaa Jumalan vihan, sillä Jumala on pyhä.

 

Mitä on edessämme?

Jumalan kansan edessä on iankaikkinen taivas Jumalan luona. Sinne mennään ”monen ahdistuksen kautta”. Ei tule pettää itseänsä: tämä maailma ei ole paratiisi, vaikka Jumala on suonut meille paljon kiitoksen aiheita ja nautittavaa. Uusi avioliittolaki tekee kyllä elämämme vaikeammaksi. Kun synti tehdään oikeaksi, muuttuu hyväkin pahaksi ja paha hyväksi. Ihmiset sokaistuvat ja menettävät jopa yksinkertaisen terveen järjen.

Jumalan armosta ovat kristityt saaneet elää maassamme rauhassa pitkään. Maan lait ja kirkon opetus ovat olleet sopusoinnussa. Kristittyjä ei ole syrjitty systemaattisesti. Nyt olemme siirtyneet uuteen aikaan – ehkäpä sitä voi pitää normaalina tilanteena. Niin ovat kristityt maailmassa eläneet ja elävät monin paikoin tälläkin hetkellä.

Me rukoilemme edelleen isänmaamme puolesta ja rakastamme sitä ja sen kansaa. Mutta emme saa olla naiiveja sen suhteen. Suomi ei ole Jumalan kansa, vaan Jumalaa vastaan kapinoiva, kiittämätön kansa, joka tarvitsee julistusta Jumalan tuomiosta ja anteeksiantamuksesta Kristuksessa.

 

Siksi

…Lähetyshiippakunnan seurakunnat ovat sitoutuneet Jumalan sanaan ja pitäytyvät siihen iloiten. Seurakuntiemme ovet ovat auki kaikille taustasta ja menneisyydestä riippumatta. Seurakunta on armahdettujen syntisten paikka, muunlaisia jäseniä sillä ei voi ollakaan. Me iloitsemme kaikista seurakunnista, omistamme ja toisten, joissa pysytään Jumalan sanassa ja evankelisessa tunnustuksessa!

…käyttäkää armonvälineitä runsaasti ja usein. Ruokkikaa itseänne Jumalan sanalla. Se sana kestää ja vie perille. Se ei petä eikä valehtele. Siinä on myös pelastus pahimmallekin syntiselle. Kuunnelkaa saarnaa, veisatkaa hyväksi koettuja virsiä, kehottakaa toisianne.

…muistakaa kastettanne, jossa teidät puettiin Kristukseen. Kristuksen vanhurskauden vaatteessa on meidän itsessämme saastaisten puhtaus.

…nauttikaa pyhää ehtoollista, jossa Jeesus Kristus antaa itsensä meille konkreettisesti.

…älkää siis unohtako seurakunnan kokousta, messua, ettette kärsisi uskossanne haaksirikkoa. Oikea seurakunta elää Jumalan sanasta, jota väärentämättömästi opetetaan, ja sakramenteista, jotka toimitetaan Kristuksen asetuksen mukaan.

…opettakaa lapsillenne ja lastenlapsillenne Jumalan sanaa ja ottakaa heidät mukaan kirkkoon. Ei nuoria voi, ei tarvitse eikä saakaan eristää tästä maailmasta, mutta on pidettävä huolta, että heidän juurensa ovat Jumalan maailmassa. Älkää luulko, että joku toinen hoitaa lastenne hengellisen kasvun. Siitä on teidän pidettävä huoli. Eikä se ole vaikeata, kun käytätte niitä välineitä, jotka Jumala on meille antanut.

Kristus on perustanut kirkkonsa, eivätkä sitä voita helvetin portitkaan. Sen, joka pysyy totuudessa, ei tarvitse pelätä.

Kategoriat
3/2014 Lehdet

Mitä ja keneltä arkkipiispa on pyytänyt anteeksi?

Arkkipiispa Kari Mäkinen esitti heinäkuussa SuomiAreenan puheenvuorossaan anteeksipyynnön ns. seksuaalivähemmistöille. Tällä termillä tarkoitetaan yleensä homoseksuaalisuuteen taipuvia miehiä ja naisia. Termi on propagandistinen, ja on valitettavaa, että arkkipiispakin ottaa sen kritiikittä käyttöön. Jumalan sanan mukaan on vain kaksi sukupuolta, miehet ja naiset. Tämän ovat ymmärtäneet kaikki kansat ja kulttuurit aina meidän päiviimme asti. On tuhoisaa, jos kirkkokin osallistuu tämän, ihmiselämän perustavimpiin ja yksiselitteisimpiin kuuluvan tosiasian hämärtämiseen.
Mitä arkkipiispa pyytää anteeksi? Tuskin on ihmisryhmää, jota ei olisi jotenkin kohdeltu kaltoin aikojen saatossa. On myönnettävä arkkipiispan kanssa, että kaiken sen hyvän kohtelun ohella, jota muualla halveksitut ja poikkeavat ihmiset ovat seurakunnissa saaneet, on kristittyjenkin parissa oltu myös taitamattomia juuri homoseksuaalisuuteen taipuvia kohtaan. Yhteiskunnassa heitä on kohdeltu tylysti ja jopa julmasti. Ihmisten torjuminen ja ulossulkeminen, arkkipiispan ilmauksia käyttääkseni, on väärin eikä siihen kirkon lähtökohtia ajatellen ole perusteita. Pilkka, kauhistelu ja halveksinta eivät saa tulla kysymykseenkään. Synnin tuomitseminen, mutta syntisen rakastaminen on seurakunnan oikea suhtautuminen. Tässä kohdin on kirkossakin parannuksen paikka.
Arkkipiispan puheenvuorosta saa vaikutelman, että tyly suhtautuminen homoseksuaalisiin olisi kirkossa hyvin yleistä, melkeinpä sääntö. Tässä hän tekee vääryyttä lukemattomille seurakunnille ja sielunhoitajille, jotka ovat toimineet erilaisten ihmisten parissa uskollisesti tekemättä työstään numeroa. He ovat olleet avuksi ja rohkaisuksi erilaisista synneistä kärsiville apostolien ajoista saakka. Kirkkohan on olemassa juuri syntisiä varten. Homoseksuaalisuus on yksi ihmiskunnan monista synneistä. Siihen on hengellisesti katsoen olemassa samat lääkkeet kuin kaikkiin muihinkin synteihin.
Mutta ilmeisesti juuri synnistä puhuminen on arkkipiispan näkemyksen mukaan kirkon varsinainen rikkomus homoseksuaalisia vastaan. Kirkko ei saisi ottaa vastaan vain niitä, jotka tulevat saamaan Sanasta ja Sakramenteista apua omilletunnoilleen, vaan sen pitäisi juhlia niiden kanssa, jotka tuovat synnilliset taipumuksensa ylpeillen esiin. Homoseksuaalisten nykyisistä julkisista esiintymisistä ei käytetäkään sattumalta nimitystä ”pride” – ylpeys, ylpeydenaihe. Homoseksuaalisuudella kerskailu, sen tuominen esiin suorastaan erityisenä hyveenä, jos sitä ennen pidettiin erityisenä paheena, tekee asiallisen keskustelun vaikeaksi.
Pahinta julmuutta kirkko harjoittaa kuitenkin silloin, kun se kieltäytyy julistamasta totuutta, josta Jeesus sanoo: ”Totuus tekee teidät vapaiksi”. Totta on, että synti johtaa Jumalan tuomion alle – lopulta jopa iankaikkisen kadotukseen. Jumalan tuomioistuimen eteen olemme kaikki matkalla. Siellä joudumme vastaamaan ajatuksistamme, sanoistamme, teoistamme ja laiminlyönneistämme. Totta on, ettei yksikään ihminen kestä pyhän Jumalan edessä. Myös ne synnit, jotka on tehty kuudetta käskyä vastaan, kadottavat: ”Älä tee huorin.” Mutta totta on myös, että Jeesus Kristus tuli pelastamaan syntisiä, myös kuudetta käskyä vastaan rikkoneita. Joka kääntyy ja turvautuu Kristukseen, saa kaikki synnit anteeksi. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt Jumalan vihan alta anteeksisaaneitten, pelastettujen joukkoon.
Kirkon suurin julmuus on hämärtää tämä selvä ja vapauttava totuus. Julmuutta on, että kirkko osallistuu homoseksuaalisuutta puoltavien ja edistävien tahojen propagandaan antaen vaikutelman, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on oikein ja jopa ihmisten oikeus, vaikka se tietää, että Raamattu tuomitsee senkin synnin, kuten muutkin synnit.
Homoseksuaaliset suhteet eivät ole kuitenkaan ainoa, eivätkä edes merkittävin tapa, jolla Jumalan tahtoa sukupuolielämän alueella rikotaan. Myös heteroseksuaalisten suhteiden saralla on silmät ummistettu monelta rakkautta vastaan olevalta asialta. Kirkko ei voi välttää Jumalan tuomiota, jollei se tee parannusta siitä, että esiaviollisia suhteita, avoliittoja, uskottomuutta ja hylkäämistä vähätellään tai ne jopa hyväksytään. Jumala ei niitä hyväksy.
Julmuutta osoittaa kirkko myös niitä kohtaan, jotka taipumuksistansa huolimatta suhtautuvat vakavasti Jumalan sanaan ja tunnustavat Hänelle syntinsä ja pyytävät Jumalan apua Hänen tahtonsa mukaiseen avioelämään. Siellä missä kirkko jättää nämä lähimmäiset taistelemaan yksin, se pidättää heiltä lohdutuksen ja avun, joka kirkolla olisi annettavissa, jos se vain pitäytyisi Jumalan sanaan.
Lukemattomat homoseksuaalisuuteen ja muihin synteihin taipuvat ovat saaneet Jumalan sanasta, jumalanpalveluksesta, sakramenteista ja sielunhoidosta omalletunnolle ja käytännön elämään avun, joka on heidän kallein aarteensa. Kirottu se kirkko, joka tämän avun kieltää. Siunattu se kirkko, joka tämän avun antaa ja avaa taivaan portit kaikille katuville syntisille.
Heinäkuussa 2014
Risto Soramies, Lähetyshiippakunnan piispa
www.lhpk.fi

Kategoriat
3/2014 Käsky Lehdet Pyhä Henki

Helluntaisaarna

19Risto Soramies, piispa

 

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14:15-21)

 

”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ’Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.’
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ’Mitä tämä oikein on?’ Mutta jotkut pilkkasivat: ’He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.’”
(Ap. t. 2:1–13)

 

Apostolit täytettiin Pyhällä Hengellä. Meitäkin kehotetaan täyttymään Hengellä. Mitä se merkitsee? Kristikunnassa puhutaan monenlaista Hengellä täyttymisestä, kielilläpuhumisesta, karismoista jne. Onko jokaisen koettava jotakin ihmeellistä todistukseksi siitä, että on hengellinen kristitty? Suuria joukkoja saadaan kokoon meidänkin maassamme, jos luvassa on jotakin ihmeellistä. Onko päivämme tekstin pääasia, että apostolit saivat kokea jotakin ihmeellistä? Mistä siinä oli kysymys?

Joitakin vuosia sitten, kun Suomessa Niilo Yli-Vainion kokouksissa alkoi kaatua ei vain helluntailaisia, vaan luterilaistakin kirkkokansaa, kuultiin kirkonpenkissä seuraava keskustelu: ”Olitkos eilen illalla kokkouksessa? Olihan mie? No, kaavuikkos sie? Kaavuin, kaavuinhan mie, jopa kahesti?”

 

Oliko tämä helluntain tarkoitus? Tähänkö apostolien toiminta tähtäsi? Kuulkaa, mitä Raamattu sanoo: Kun apostolit täytettiin Pyhällä Hengellä, tapahtui kyllä kieli-ihme. Apostolit todellakin saivat kyvyn puhua vieraita kieliä sillä tavalla, että eri maista Jerusalemiin tulleet juutalaiset ymmärsivät, mitä he puhuivat. Mutta MITÄ he sitten puhuivat? Kertoivatko he kummallisia asioita omista tunteistansa ja tuntemuksistansa?

 

Raamattua pidetään joskus hämäränä, monimutkaisena kirjana. Niin se onkin, jos sieltä etsii vääriä asioita. Mutta jos etsii Raamatusta sitä, mikä kestää Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla, se alkaa puhua hämmästyttävän selvästi. Samoin: joka etsii hengellisiä kokemuksia ja ihmeellisiä elämyksiä, lukee myös helluntain tapausta toisin, kuin se joka tietää olevansa matkalla Jumalan tuomiolle.

 

Pietari puhui koko tuhatpäiselle joukolle, joka oli ihmetellyt apostolien saarnaa, ja sanoi: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana!” Meidänkin sukupolvemme, kuten kaikki sukupolvet vuorollaan, kootaan Jumalan tuomiolle. Siellä meidän osamme on hukkua synteihimme, jollemme saa jostakin apua.

 

Luuletko, että tuomiopäivänä ihmiset toivovat kummallisia kokemuksia itselleen? Sanooko silloin joku: ”Onneksi kaaduin siellä kokouksessa, jopa kahdesti!” tai: ”Olenhan saanut puhua kielillä, kyllä minun käy varmasti hyvin!” Ei kukaan ole silloin niin mieletön, eivät edes ne meistä, jotka ovat käyttäneet paljon aikaa tällaisten kokemusten perässä juoksemiseen.

 

Jos me tiedämme olevamme matkalla Jumalan tuomioistuimen eteen, alamme ymmärtää helluntain uudella tavalla ja kuulemme helluntaikertomuksessa sellaista, mitä emme ehkä ennen kuulleet. Apostolit saivat julistettavakseen Jumalan tekoja. ”Me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja”, sanoivat ihmiset toisilleen. Jumalan suuria tekoja. Meidän tekomme ovat parhaimmillaankin epätäydellisiä. Meidän ajatuksemme ja sanamme, meidän tekomme ja laiminlyöntimme tuottavat meille kadotuksen tämän oman, valheellisen sukupolvemme kanssa. Me kuulumme samaan joukkoon, mekin olemme valheellisia ja samoihin synteihin syyllisiä kuin oma sukupolvemme. Tuomiolla ei auta mikään hengellinen kokemus, olkoon kuinka ihmeellinen tahansa. Eikäpä Pietari apostolitovereineen tarjonnutkaan semmoisia kokemuksia.

 

Vanhan testamentin yhä uudestaan toistuva teema ovat Jumalan suuret teot. Jo ensimmäinen käsky viittaa niihin: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä!” Ps. 105:ssä sanotaan: ”Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.” (Ps. 105:1–2)

 

Meidän pelastuksemme ja toivomme on Jumalan suurissa teoissa. Pyhä Henki johdattaa meitä kuulemaan ja ymmärtämään Jumalan pelastustekoja. VT:ssa Israelin uskon keskuksena olivat Jumalan ihmeelliset teot. Jumala valitsi Abrahamin, jolle Hän antoi lupauksen tulevasta Vapahtajasta. Jumala antoi Israelin kasvaa suureksi kansaksi. Hän pelasti sen Egyptistä väkevällä kädellään, kuten Raamattu sanoo. Hän vei sen luvattuun maahan ja voitti sen viholliset.

 

Uusi liitto, uusi testamentti kertoo meille vielä valtavammista teoista. Pyhä Henki johdattaa meidät aina Jumalan tekoihin, pois omista teoistamme. Mitä ne valtavat teot sitten ovat, ne jotka ovat valtavampia kuin VT:n ihmeet? Ne teot tuottavat meille iankaikkisen pelastuksen, päästävät meidät synneistämme ja Jumalan tuomiosta. Niitä Pyhä Henki tuo meidän silmiemme eteen ja korviemme kuultaviksi.

Ne ovat ne teot, jotka Jeesus Kristus teki meidän hyväksemme. Me uskomme siihen Jeesukseen, joka teki pelastuksemme valmiiksi. Meillä ei ole muuta Jeesusta, kuin se josta me tunnustamme: ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

 

Huomaa, mitä me tunnustamme! Me emme tunnusta niinkään Jumalan ominaisuuksia (hyvä, armollinen, pyhä jne.), vaan me tunnustamme teonsanoja, verbejä. Verbit ovat uskomme keskuksessa, mutta ne eivät ole imperatiivissa, eli käskymuodossa, vaan indikatiivissa, eli kertomus- tai toteamismuodossa. Näitä tekoja ei odoteta sinulta, vaan ne on tehty valmiiksi – ne ovat Jumalan suuria pelastustekoja.

Filip Melanchthon, Lutherin työtoveri, esittää asian hyvin: ”Tuntea Kristus on tuntea Hänen pelastustekonsa.”

 

Apostoli Paavali sanoo: ”Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.” (2. Kor. 5:16) Ne, jotka olivat tunteneet Jeesuksen hänen maanpäällisen elämänsä aikana, tunsivat hänet lihan mukaan ja antoivat todistuksensa Jeesuksen elinpäivistä – mikä oli tietenkin tärkeätä. Hengen mukaan tunnetaan Kristus hänen pelastusteoistaan, siis evankeliumista. Siksi meillä on krusifiksi (ristiinnaulitun kuva). Se kertoo, mitä Jeesus on meidän hyväksemme tehnyt.

Parasta Jeesuksen teoissa on, että ne ovat tapahtuneet ”meidän hyväksemme”, ts. se on SINUN hyväksesi. Tässä on helluntain sanoma! Pyhä Henki vakuuttaa meille, että Jeesuksen valtavat teot tuottavat meille syntien anteeksiannon ja iankaikkisen elämän.

 

Sinusta tuntuu ehkä yllättävältä kuulla, että UT:ssa kerrottujen Jumalan tekojen sanotaan olevan paljon suurempia kuin VT:n valtavat ihmeet. Mutta mikä on Jumalan edessä suurta? Jeesuksen teot olivat sellaisia, jotka poistavat Jumalan vihan ja maksavat ihmisten syntivelan. Siihen ei pystynyt uhrieläinten veri eikä edes vedenpaisumus.

 

Vedenpaisumus oli valtava teko tietenkin, kun vesi peitti koko maan ja hukutti jumalattoman ihmiskunnan ja samalla pelasti arkissa Nooan perheineen. Mutta ajattelepa Pietarin sanaa siitä, että vedenpaisumus oli vain kasteen vertauskuva. Kaste on varsinainen asia ja vedenpaisumus vain sen varjo. Miksi? Siksi, että kasteeseen liitetyt lupaukset antavat meille kaiken, mitä Jumala on hyväksemme tehnyt. Kaste siirtää meidät uuteen ihmiskuntaan, jonka päämies on Jeesus Kristus itse. Kun ihminen kastetaan, hänet liitetään Jeesukseen. Kaikki se, mitä Jeesus on tehnyt, tulee hänen omaisuudekseen.

 

Helluntaina apostolit saarnasivat Jumalan suurista teoista meidän hyväksemme. Se on Pyhän Hengen alituinen kiinnostuksen kohde. Pyhä Henki vakuuttaa ja muistuttaa tänäänkin samoista pelastusteoista. Saamme muistaa omaa kastettamme, jossa meidät liitettiin Kristukseen. Pyhä Henki muistuttaa meitä Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja siitä, että ne tapahtuivat meidän hyväksemme, kun saamme Kristuksen ruumiin ja veren konkreettisesti ehtoollisessa ja kuulemme sanat: sinun edestäsi annettu ja vuodatettu. Tästä Pyhä Henki iloitsee, sillä Hän on Totuuden Henki, Jeesuksen Henki.

 

Saarna Pyhän Markuksen luterilaisessa seurakunnassa Helsingissä 8.6.2014

Kategoriat
2/2013 Lehdet Pyhä Henki

Pyhä Henki näyttää toteen synnin, vanhurskauden ja tuomion.

Risto Soramies, piispa, Kerava

Jeesus puhuu: ”Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne. 5. Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Mihin sinä menet?’ 6. Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne. 7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. 8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: 9. synnin, koska he eivät usko minuun; 10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; 11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. 12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. 13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. 14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. 15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:4b–15)

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

 

Rakkaat kristityt!

Kaikki, minkä Jumala tekee, on parhaaksi Hänen omilleen. Jopa se, että Jeesus menee pois, on lopulta ilon aihe, vaikka opetuslapset eivät sitä vielä ymmärtäneet. Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä meidän pelastukseksemme, mutta meille Jumalan toiminta jäisi arvoitukseksi, ellei Pyhä Henki selittäisi, kertoisi, raportoisi ja avaisi meille Jumalan pelastustekoja.

Siksipä on mitä suurimmassa määrin paikallaan, että me erityisesti tänä päivänä rukoilemme Pyhää Henkeä avuksemme, vihitäänhän tänään piispan virkaan syntinen mies, jonka ymmärrys ei koskaan voisi yltää siihen, mistä piispan, pastorin, paimenen virassa on varsinaisesti kysymys: Jumalan pyhän tahdon opettamisesta, niin että ihmiset heräävät näkemään omat syntinsä suurena syyllisyytenä, ja sitten saman Jumalan pelastustekojen julistamisesta niin, että samat ihmiset voivat uskoa syntinsä anteeksi.

Vain Pyhä Henki voi avata ihmisten silmät ja antaa heille pelastavan uskon.

 

Alban sanoma

Meitä on täällä tosin vaikuttava joukko valkopukuisia, papeiksi vihittyjä, teologiaa lukeneita sielunpaimenia. Jumalalle kiitos siitä! Mutta ei yksikään meistä voi omalla viisaudellaan auttaa ketään pelastukseen. Nämä veljet kantavatkin valkoista asuansa, albaa, juuri siksi, että heidän työnsä hedelmä ei ole heidän vallassaan, ei heitä ole asetettu julistamaan omia ajatuksiaan ja mielipiteitään, vaan heidät –meidät – on asetettu Jumalan Sanan palvelijoiksi. Kirkko on jo hyvin varhain pukenut paimenet erityiseen asuun – ei heitä korottaakseen, vaan kahdesta syystä: 1. Paimenet toimittavat toisen asiaa, ei omaansa. Alba on heidän uniformunsa: he hoitavat virkaa, heidän tehtävänsä on julistaa Jumalan suuria tekoja ihmisten pelastukseksi. 2. Itsessään hekin ovat syntisiä; heillä ei ole omaa pyhyyttä, siksi heidät on puettu Jeesuksen pyhyyteen, josta valkoinen vaate heitä muistuttaa.

 

Mitä Pyhä Henki opettaa?

Mitä sitten Pyhä Henki meille opettaa ja julistuttaa? Mitkä ovat ne asiat, jotka ovat niin tärkeitä, että Jeesus ottaa ne esille vielä muutamaa hetkeä ennen vangitsemistansa ja kuolemaansa?

 

Jeesus sanoi: ”Kun hän – Pyhä Henki – tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.”

 

Kyllä ihmiset tietävät paljon näistä asioista. Uskonnot puhuvat synneistä, ja jopa ateistien mielestä moni asia on ehdottomasti väärin, vaikka he eivät käytä sanaa synti. Synti ja tuomio kuuluvat tietysti yhteen: Sen, joka tekee väärin, kuuluu saada rangaistus. Joidenkin syntien rangaistavuudesta voivat uskonnot ja yksilötkin olla eri mieltä, mutta todella hirveitten rikoksien kohdalla on armollisimmankin ihmisen myönnettävä, että tuomio on paikallaan. Murhat, joukkomurhat, harkitut petokset talouselämässä, toisten ihmisten elinolosuhteitten hävittäminen, heikkojen sortaminen ja heitteille jättäminen, aviorikokset, perheitten hajottaminen, valan, avio-valan ja pappisvalan rikkominen, uskottomuus, vanhempien halveksiminen, törkeät kunnianloukkaukset – kun niitä ajatellaan konkreettisesti, saavat ne meiltäkin tuomionsa – samoin kuin niiden tekijät. Valheet, juorut, pahansuopuus, kateus saattavat jäädä huomaamatta jonkin aikaa, mutta kun niiden hedelmä paljastuu, tajuamme, että tuomio on tarpeellinen.

Tarvitaanko tähän Pyhää Henkeä? Pyhän Hengen työtä on jo se, että minä tajuan itse kuuluvani tuohon tuomion ansainneitten joukkoon. Omien syntien näkeminen on raskasta, jopa sietämätöntä, ja kuitenkin: autuas se, jolle oma pahuus on suurempi hätä, kuin maailman pahuus.

Alakoulun kolmannella luokalla opettajamme, kirkkoherramme rouva, opetti meille 8 – 9-vuotiaille kymmenen käskyä Lutherin lyhyin selityksin. Raittiisti, raikkaasti ja yksinkertaisesti saimme kuulla, mitä Jumala meiltä vaatii, mitä Hän pitää oikeana ja mikä on väärää, syntiä. Niistä päivistä lähtien minulla ei ollut epäilystä siitä, että olen syntinen – sen tiesin niinäkin vuosina, jolloin syntisyyteni ei minua suuremmin häirinnyt. Pyhä Henki oli yksinkertaisesti puhunut meille lapsille. Tiesin, että jos tuomio on todella olemassa, ainakin minun kävisi huonosti.

Jumala vihaa syntiä ja vaatii vanhurskautta. Vanhurskaus on toiselta nimeltään RAKKAUS: Rakasta Jumalaa kaikesta voimastasi ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Tässä Jumalan kohtuullinen vaatimus, joka kyllä on samalla raudan luja. Mittaa sillä itseäsi. Miten sinun käy? Eikö vanhurskaus, rakkaus tuomitse sinut?

Jeesus puhuu kuitenkin vielä toisella tavalla, suorastaan oudosti: ”Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin, koska he eivät usko minuun.”Jumalan konkreettisten käskyjen rikkomisen voimme helposti ymmärtää synniksi – ja Pyhän Hengen avulla jopa omalla kohdallamme – mutta tässä Raamatun kohdassa synti onkin sitä, että ei uskota Jeesukseen!

Miten voimme ymmärtää tämän? Tähän sanaan sisältyy Jumalan tuomio, mutta samalla myös ilosanoma. Jeesus jatkaa nimittäin: ”Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö.”

Jeesus oli päättämässä maanpäällistä tehtäväänsä. Hän oli tehnyt kaiken Isän tahdon mukaan. ”Sinä olet minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Vielä oli tosin edessä Getsemanen taistelu, pilkkaamiset, häväistykset, ruoskinta ja Golgata kaikkine kauhuineen. Mutta Jeesus oli palaamassa Lähettäjänsä luo, Isän kirkkauteen, sen tehtävän täyttäneenä, jonka Isä oli hänelle antanut: Hänet oli Johanneksen kasteessa puettu ihmisten synteihin, hän oli tullut koko maailman syntipukiksi. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Pian Jumala hylkäisi hänet ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Siinä hylättiin ihmiskunnan ainoa puhdas ja vanhurskas edustaja syntisenä, saastaisena. Miksi? Ettei sinua ja minua tarvitsisi hylätä.

Kun sitten Jeesus nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen ja istui Isän oikealle puolelle, oli Isän luo tullut mies, josta täydellä syyllä Jumalan tuomioistuimella sanotaan: Tämä on Jumalan Pyhä, Vanhurskas, Rakkaus.

Jeesus on vanhurskas myös sinua varten. Jos elämäsi onkin täynnä syntiä, sanoja, ajatuksia, tekoja ja laiminlyöntejä, joista tiedät ansainneesi Jumalan tuomion ajassa ja ikuisuudessa, niin tiedä se, että Jeesus on sinun syntiesi sovitus, eikä ainoastaan sinun, vaan koko maailman syntien.

Ruotsalainen Abraham Falk esittää asian hengellisessä laulussa näin:

Maailman synnit hän ristille kantoi,

Kaikkien puolesta kuollut hän on.

Myös sinun tähtes’ hän henkensä antoi;

Rakkautensa on loppumaton.

Velkamme raskaan on pois veri vienyt,

Sen yli risti jo piirretty on.

Luo Isän istuimen auki on tie nyt;

Armon nyt saa hältä ansioton.

 

Joutukaa syntiset, Jeesus kun teille

Armonsa suo sekä rakkauttaan.

Adam jos turmion tuonut on meille,

Kristushan poisti sen kuolemallaan.

Kuinka te kannatte kahlehianne,

Vaikka ne kaikki jo katkaistihin.

Rientäen käykää nyt luo Jumalanne

Nöyrtyvin mielin ja kiitollisin.

Jeesuksessa on se puhtaus, jota sinulla ei ole. Hän on tehnyt ne hyvät työt, jotka sinulta puuttuvat. Hänen sydämensä on täynnä puhtaita ajatuksia, hänen sanansa olivat ja ovat aina totta. Ja nyt Hän on mennyt Isän luo, istuu siellä Majesteetin oikealla puolella ja puhuu sinun puolestasi.

Nyt ymmärrät, miksi synti on siinä, että maailma ei usko Jeesukseen. Maailman synnit on kannettu, maksettu, kahleet on katkaistu. Mutta jos ei tämä kelpaa, jos ei Jumalan armo kelpaa, on vain syntiä ja synkkyyttä.

Tuomio on langetettu: Sen kärsi ensiksi Jeesus. Tämän maailman ruhtinas, sielunvihollinen luuli jo voittaneensa Kristuksen, Jumalan Pojan, mutta Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olikin Perkeleen tuomio. Se pitää nimittäin valtaa syyttämällä ihmisiä Jumalan edessä. Nyt se ei voi enää syyttää ketään, jolla on Kristus edustajanaan Jumalan luona.

Isän suurin ilo on Hänen Poikansa ja se pelastustyö, jonka Jeesus suoritti loppuun. Se on varsinainen taivaan aarre, se on se armon runsaus ja rikkaus, josta Jeesus sanoi: ”Kaikki, mitä Isällä on, on minun”. Pyhä Henki kuulee, mitä Isä ja Poika puhuvat. He keskustelevat Jeesuksen pelastustyöstä. Tämän Pyhä Henki julistaa maailmalle, tästä aarteesta Hän ammentaa ja tekee syntiset vanhurskaiksi, kurjat onnenpojiksi, hengellisesti köyhät autuaiksi, kadotetut Jumalan lapsiksi.

Tätä Pyhän Hengen työtä varten mekin olemme täällä. Tätä varten vihitään pappeja paimeniksi seurakuntiin, lähetetään saarnaajia kaikkialle maailmaan. Tämä kaikki on myös Sinua varten: Maailman ruhtinas on tuomittu, hän ei voi syyttää Sinua mistään. Turvaa Jeesukseen. Hän on sinun pelastuksesi ja aarteesi taivaassa. Pyhä Henki tuo Hänet sinun ulottuvillesi konkreettisin välinein: saarnatun sanan ja tänään myös ehtoollisleivän ja –viinin muodossa. Jeesuksen valmis työ kuuluu juuri sinulle. Sinun velkasi on maksettu, sinun kahleesi on katkaistu.

Saarna pastori, TT, Risto Soramiehen piispan virkaan vihkimysmessussa 4.5.2013 Pyhän Sydämen kappelissa Helsingissä. Otsikko ja väliotsikot toimituksen.