PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN
Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Tätä edelsi kauhistuttava juutalaisten joukkosurma toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan toimesta. Arviolta kuusi miljoonaa juutalaista sai surmansa.
Israelin valtion perustaminen on saanut monien kristittyjen parissa viriämään lopunajallisen odotuksen. Ajatuksena on se, että Israelin valtion perustaminen olisi ikään kuin odotettujen lopunajallisten tapahtumien ”alkusoitto”. Tämä on saanut aikaan suuren mielenkiinnon ja innostuksen Israelia kohtaan monien kristittyjen keskuudessa.
Kristittyjen perusasennoitumisen juutalaisia ja Israelia kohtaan tulisi olla myönteinen. Syntyihän Vapahtajamme, Jeesus Kristus, juutalaiseksi. ”Pelastus on juutalaisista”, hän itse sanoo (Joh. 4:22). Ja Paavali, joka itsekin oli juutalainen, huudahtaa, ajatellen monien heimoveljiensä epäuskoa: ”Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:3–5)
Mutta samalla on asioita, jotka tulisi tarkkaan huomioida.
1. On vain yksi pelastuksen tie kaikille ihmisille, niin juutalaisille kuin muillekin, ja se on usko Kristukseen. ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” (Room. 1:16) Tämä antaa voimakkaan motivaation juutalaislähetykselle.
2. Vanhan liiton tilalle on Kristuksessa tullut uusi liitto, josta Vanhassa testamentissa ennustetaan. Vanha testamentti on täynnä Messiaaseen eli Kristukseen viittaavia esikuvia ja ennustuksia. Ensimmäinen ennustus on vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään (1. Moos. 3:15). Tämä vaimon siemen on Kristus. Mooseksen lain yksityiskohtaiset uhrisäädökset ovat esikuvaa Kristuksen kertakaikkisesta uhrista (Heprealaiskirje).
Kerran keskustelin erään henkilön kanssa ja hän väitti, että sekä vanha liitto että uusi liitto olisivat voimassa yhtä aikaa. Tässä on kyseessä vakava harhaan meno, jossa ei ymmärretä Kristuksen lunastustyön merkitystä. Ortodoksijuutalaisten keskuudessa elää toive Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamisesta ja sen myötä Mooseksen laissa säädetyn pappeuden ja uhrijärjestelmän virvoittamisesta eloon. Mutta näyttää siltä, että Jumala on ikään kuin asettanut lukon näiden toiveiden päälle, koska sillä paikalla, jossa temppeli aikoinaan oli, ovat nyt muslimien moskeijat.
3. Kristittyjen keskuudessa ilmenee ajatusta, jossa suhtautumisesta nykyiseen Israelin valtioon tehdään suorastaan autuuden asia. Tämä ei ole oikein. Meidän tulisi suhtautua Israelin valtioon aivan samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun valtioon. Sen toimia saa ja tulee tarvittaessa arvostella. On hyvä huomata, että, toisin kuin eräät naapurinsa, Israelin valtio on demokratia. Israelilaiset itse esittävät välillä hyvinkin kovaa kritiikkiä omaa hallintoaan kohtaan.
4. Monesti kuulee puhuttavan hyvin negatiivisessa mielessä ns. korvausteologiasta. Sillä tarkoitetaan ajatusta siitä, että kristillinen kirkko on tullut Israelin tilalle. Uudessa testamentissa näistä asioista puhutaan monissa kohdin. Apostoli Paavali huomauttaa Roomalaiskirjeessään, että ”eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel”. Ja apostoli sanoo sitten perusteluna: ”eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ’Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset’; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.” (Room. 9:6–8) Efesolaiskirjeessään Paavali kuvaa efesolaisten pakanoiden menneisyyttä, jolloin he olivat ilman Kristusta, vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa (Ef. 2:12). Mutta kuultuaan ja vastaanotettuaan evankeliumin ja saatuaan kasteen heidän tilanteensa oli muuttunut ratkaisevasti: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä.” (Ef. 2:19) He olivat saaneet kasteen ja uskon kautta Israelin kansalaisoikeuden. Tämä on se varsinainen Israel, hengellinen Israel, pyhä kristillinen kirkko. Kirkko ei ole niinkään korvannut vanhan liiton Israelia vaan paremminkin se, koostuen sekä uskovista juutalaisista että uskovista pakanoista, on sen täyttymys. Siksi Paavali Galatalaiskirjeessään toivottaa: ”Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” (Gal. 6:16) Ohessa Raamatun kohtia samasta asiasta: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia.” (Jer. 9:25) ”Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan.” (Fil. 3:3) ”Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.” (Room. 2:25) ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28–29)
Pääkirjoitus 3/2025