Kategoriat
Kirkko Yhteys

NELA 2013 Turussa

flags

SANA JA LIHA
SIELU JA RUUMIS
Pohjois-Euroopan Luther-Akatemia (NELA)
kutsuu symposiumiin Turkuun

24-26.6 2013


Näytä suurempi kartta
Symposiumin osoite: Puutarhankatu 19 B, Turku

 

Maanantai 24.6.
Saapuminen aamupäivällä
11.30  Lounas

13.00  Symposiumin avaus Anssi Simojoki y.m.

13.30  Hartaus yhdessä Corpus Christi konferenssin kanssa.

14.15  Anssi Simojoki, Suomi: Kristologia Sanan ja lihan yhdistäjänä

16.15 Omenahotelli avautuu (hotelliin majoittuvat voivat ottaa huoneensa)

17.00 Päivällinen

18.00Vesper

18.45 Knut Alfsvåg, Norja: Mellom gnostisisme og materialisme – om kroppens betydning i kristen etikk

20.00 Kompletorio

21.00 Illallinen

Tiistai 25.6.
8.00  Aamiainen

9.00  Laudes

9.30  Fredrik Sidenvall, Ruotsi:  Grunddrag till en verbal intersubjektivism -bryggan mellan kött och ande hos J G Hamann och aktuell neurologi

10.45 Jan Bygstad, Norja: Kjød og ånd, – Antropologien i GT

12.00 Ad sextam

12.30 Lounas

Lounaan jälkeen Turkuun tutustuminen (mm. Tuomiokirkko, Turun linna)

17.00  Päivällinen
18.00   Paneelikeskustelu, miten ruumiillinen ja luotu nähdään tämän päivän kristillisyydessä.
Alfsvåg, Bygstad, Sidenvall,  Sandell (moderator)

20.00 Iltamessu

21.15 Illallinen

Keskiviikko 26.6.
8.00 Aamiainen

9.00 Laudes

9.30  Hans Olav Okkels, Tanska:  Sakramentit ja ihmisen pelastuminen.

11.00 Halvar Sandell, Finland:  Dietrich Bonhoefferin hyvästijättö Saksan idealismille.

12.00  Ad sextam

12.30 Lounas

14.00 Pohjolan symposiumeja teologiasta kiinnoistuneille.  Ajatuksia NELAn roolista ja tehtävästä.  Sebastian Grünbaum, Suomi.

NELAn vuosikokous.

Symposiumin päätös: Anssi Simojoki.

Ilmoittautuminen ja maksut:

Ilmoittautuminen – ensi tilassa Halvar Sandellille:   puh. : +358-503803920
Ilmoittautumisessa:

Nimi:
Ilmoita, moneksiko yöksi tarvitset majoituksen: 0/1/2/3
NELAn puolesta ei voida tarjota yöpymistä sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi

Koko majoituspaketin hinta on yhteensä 150 € / henkilö
Siihen sisältyy: 2 yötä Omenahotellissa 73 € / 2 henkilöä huonetta kohti (hotellihuone ma-ti ja ti-ke) + 50 € ruoka  + ylim. kulut = 150 €

On mahdollista yöpyä halvemmalla jakamalla huoneen kahden tai kolmen henkilön kanssa. Kaikissa huoneissa on 2 + 2 vuodetta. Huoneisiin voi tutustua osoitteessa:http://www.omenahotels.com/fi/huoneet/
Jos joku haluaa, on mahdollista päästä joukkomajoitukseen samaan aikaan kokoontuvan Corpus Christi -konferenssiväen kanssa.
Simultaanitulkkaus suomen kielellä.
Simultaneous interpretation into English

 

ORD OCH KÖTT
SJÄL OCH KROPP
Nordeuropeiska Luther Akademin
inbjuder till symposium i Åbo, Finland
24-26.6 2013
Pohjois-Europan Luther-AkatemiaThe North European Luther-Academy (NELA)

Adress för symposium:  Trädgårdsgatan 19 B, Åbo

 

Måndag 24 juni
Ankomst under förmiddagen
11.30  Lunch

13.00  Symposiet inleds. Anssi Simojoki m.fl.

13.30  Andakt med Corpus Christi konferensen, som samtidigt pågår.

14.15  Anssi Simojoki, Finland: Kristologin mellan Ord och Kött

16.15 Omenahotellet öppnar (de som bor där kan ta sitt hotellrum i bruk)

17.00 Middag.

18.00 Vesper

18.45 Knut Alfsvåg, Norge: Mellom gnostisisme og materialisme – om kroppens betydning i kristen etikk

20.00 Completorium

21.00 Kvällsmål.

Tisdag  25 juni
8.00  Frukost

9.00  Laudes

9.30  Fredrik Sidenvall, Sverige: Grunddrag till en verbal intersubjektivism -bryggan mellan kött och ande hos J G Hamann och aktuell neurologi

10.45 Jan Bygstad, Norge: Kjød og ånd, – Antropologien i GT

12.00 Ad sextam

12.30 Lunch

Efter lunch sightseeing tur i Åbo (Domkyrkan, Slottet bl.a.)

17.00  Middag

18.00   Panelsamtal angående synen på det kroppsliga och det skapade i dagens kristenhet.
Alfsvåg, Bygstad, Sidenvall,  Sandell (moderator)

20.00 Kvällsmässa

21.15 Kvällsmål

Onsdag 26 juni
8.00  Frukost

9.00   Laudes

9.30   Hans Olav Okkels, Danmark: Sakramenten och människans frälsning.

11.00 Halvar Sandell, Finland. Dietrich Bonhoeffers avsked från den tyska idealismen.

12.00  Ad sextam

12.30 Lunch

14.00 Symposier för teologiskt intresserade i Norden. Nelas roll och uppgift. Några tankar. Sebastian Grünbaum, Finland

NELAs årsmöte.

Avslutning: Anssi Simojoki.

Anmälan och avgifter:

Anmälan – så omedelbart som möjligt till Halvar Sandell:   tfn: +358-503803920
I anmälan ingår:

Namn:
Ange för hur många nätter nattlogi behövs. 0/1/2/3
Från NELA:s sida erbjuds inget nattlogi sönd-månd.

Prisuppgifter

Hotellet kostar 73 €/ per natt. 2 Nätter = 146 €
Om rum delas 36,50 € /per natt 2 nätter = 73 €
Mat för hela tiden kostar: 50 €  ). Dvs 2 nätter i delat rum + mat + serviceavgift=150 €. (I tidigare uppgifter finns ett fel. Detta är det korrekta) Hotellet på nätet: http://www.omenahotels.com/se/our-hotels/finland/aabo/

Ifall  någon vill ha massinkvartering tillsammans med konferensen Corpus Christi som samtidigt pågår är det också möjligt.
Simultaanitulkkaus suomen kieleen.
Simultaneous interpretation into english

 

 

a href=”https://concordia.fi/second/ajankohtaista/flags/” rel=”attachment wp-att-1515″/p/smallem

/span

Kategoriat
Lähetys

Minne menet Suomen Lähetysseura(SLS)?

Netissä on uutisoitu viime päivien aikana (ensin seurakuntalainen ja sitten kotimaa24), että Suomen Lähetysseura aikoo siunata rekisteröidyssä parisuhteessa olevan miesparin lähetystyöhön seuraavassa vuosijuhlassaan.

Mihin aikaan olemmekaan tulleet? Mitähän ne ihmiset, jotka aikoinaan olivat perustamassa Suomen Lähetysseuraa mahtaisivat ajatella tällaisesta? Tai mitä ajattelisivat ne lähetyssaarnaajat, jotka vaivojaan säästämättä menivät esimerkiksi silloiseen Ambomaahan? Mitä he ajattelisivat, kuullessaan, mitä lähetysseura nyt tekee?

Tekeekö Suomen lähetysseura juurikaan enää kristillistä lähetystyötä? Eräs kommentoija arvioi, että nykyisen johtajan aikana on otettu selvästi suunta kohti lähetysseuran työn painottamista kehitysyhteistyöhön. Pyrkiikö Suomen Lähetyseura em. parin lähettämisellä yms. varmistamaan ”hovikelpoisuutensa” ja rahahanojen pysymisen auki?

Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtajana on tällä hetkellä piispa Matti Repo.

Asia on vakava. Pastori Juha Saari tiivisti kommentissaan kotimaa24:ssä (29.5.) tärkeimmän: ”Piispa joka vihkii papiksi homosuhteessa elävän henkilön tai siunaa lähetystyöhön homosuhteessa elävän henkilön ei ehkä riko Suomen lakia, mutta Raamattua vastaan hän toimii. Samalla hän häpäisee kirkkonsa. Yhtä tyhmästi toimii SLS rekrytoidessaan, kouluttaessaan ja lähettäessään tällaisen henkilön. Raamattu nimittäin sanoo selvästi: “Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät aviorikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 1 Kor 6.”

HL

Kategoriat
4/2012 Lehdet

Pääkirjoitus 4/2012 * Hannu Lehtonen

Pastori Antti Kylliäinen julkaisi vuonna 1997 paljon keskustelua herättäneen kirjansa Kaikki pääsevät taivaaseen. Kylliäinen väitti em. kirjassaan, että lopulta kaikki ihmiset tulevat pääsemään taivaaseen riippumatta siitä, miten he ovat tämän elämän aikana suhtautuneet Kristukseen ja evankeliumiin. Tällaista käsityskantaa kutsutaan universalismiksi. Se pulpahtelee aina toisinaan esille. Itse törmäsin siihen aivan hiljattain Uuden Suomen blogipalstalla. 

Edellä mainitut esimerkit lienevät ikään kuin jäävuoren huippu. Kun aina toisinaan joku väittää, että kirkossa pelotellaan helvetillä, niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Päinvastoin, kirkon julistuksessa taidetaan nykyään hyvin harvoin puhua mitään ikuisesta kadotuksesta puhumattakaan siitä, että ihmisiä varoitettaisiin kadotukseen joutumisen vaarasta.   

Ajatus ikuisesta kadotuksesta on meidän lihallemme sietämätön. Se nousee kapinaan Luojaansa vastaan syyttäen häntä epäoikeudenmukaisuudesta jne. Siksi edellä mainittu Kylliäisen ym. esiintuoma ”evankeliumi” löytää otollisen maaperän meidän turmeltuneessa luonnossamme.

Universalismi on harhaa ja vaarallista sielun myrkkyä. Pyhä Raamattu opettaa, että on olemassa taivas mutta on olemassa myös helvetti. Sekä taivas että helvetti ovat ikuisia. Kohtasin hiljattain sellaista käsityskantaa, jossa koetettiin selittää, ettei ikuinen tarkoittaisikaan ikuista. Kirjoittaja väitti, että helvetin rangaistus ei olisikaan ikuinen vaan vain tietyn aikaa kestävä ja että sen jälkeen helvetissä olevat ihmiset pääsisivät vielä taivaaseen, kun he lopulta murtuvat katumaan. Tällainen opetus on petollista valhetta. Raamatussa tuodaan selvästi esille se, että tämä elämä on armon aikaa, tämän elämän aikana julistetaan evankeliumia ja ihminen voi ottaa sen vastaan, mutta ei sitten enää kuoleman jälkeen.

Puhuttaessa ikuisesta kadotuksesta on paljon syytä sitäkin voimakkaammin korostaa sitä todella lohdullista Raamatun opetusta, että Jumala tahtoo vakavasti kaikkien ihmisten pelastumista (1. Tim. 2:4). Jumala ei siis tahdo yhdenkään ihmisen hukkuvan, joutuvan kadotukseen (Joh. 3:16). Joka siitä huolimatta sinne joutuu, saa syyttää vain itseään, epäuskoaan (Mark. 16:16). Jeesus on kärsinyt ristinpuulla täydellisesti meidän syntiemme ansaitseman rangaistuksen. Jeesus, itsessään täysin viaton Jumalan Poika, kärsi sen helvetin rangaistuksen, joka meille kuuluisi. Siten on nyt kadotustuomiomme täysin kumottu Jeesuksessa, synnit ovat anteeksi. Mutta on myös tarpeen, että me omistamme tämän pelastuksen uskon kautta, koska muutoin siitä ei ole meille mitään hyötyä. Siksi tämä valmis pelastus tuodaan meille sanassa ja sakramenteissa ja niiden välityksellä Pyhä Henki vaikuttaa pelastavaa uskoa. Jokaiselle Jeesukseen Vapahtajanaan turvaavalle kuuluu tämä sana: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room. 8:1)  

Kategoriat
Kirkko Ääni

KIRKON TUNTOMERKIT – PYHÄ RISTI

Kirkon tuntomerkit – risti

Esitelmä Luterilaisen yhteyden tuki ry:n järjestämässä luentopäivässä Larsmossa 14.4.2012. Pastori Hannu Lehtonen, Soini.

Kategoriat
1/2012 Ehtoollinen Lehdet Teologia

Keskustelua Pyhästä ehtoollisesta

MARKKU SÄRELÄN KOMMENTTI SASSESTA HERÄTTÄÄ KYSYMYKSIÄ

Halvar Sandell, pastori, Helsinki

Concordia julkaisi vuoden 2011 lopussa professori Hermann Sassen kirjan ”Tämä on minun ruumiini” (alkuperäinen teos: ”This is my body”). Ilmeisesti tämän teoksen julkaiseminen on saanut Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon (STLK) pitkäaikaisen pastorin, Markku Särelän, tarttumaan kynään ja kirjoittamaan Sassesta STLK:n lehdessä Luterilainen 1/2012, s 46–47 ( http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/12/Lut_12_01.pdf ).

Tämänkaltaisia luterilaisia kirjoja ei kovin usein ilmesty suomen kielellä. Ihmetystä herättääkin, ettei Särelä ole tehnyt kirja-arviointia mainitusta teoksesta. Samassa lehdessä hän esittelee kuitenkin sivun verran toista merkittävää kirjaa.

Särelä käsittelee Sassea yleisellä tasolla eikä siis juuri tätä ilmestynyttä kirjaa.
Todettakoon, että kustantaja on valinnut tämän tärkeän kirjan julkaistavaksi juuri sen sisällön vuoksi.

Sassen suuri vahvuus teologina on nimenomaan sakramenttiopissa. Tämän olemme halunneet Concordiassa nostaa esille. Tätä kirjan antia luterilaisten teologien on syytä pohdiskella. Luterilaisesta lähtökohdasta pitäisi olla vaikea torjua se, mitä Sasse sanoo tässä teoksessa.

Toteamme teoksen alkusanoissa, että Sasse on ollut kiistelty mies. Toteamme myös, että juuri se asia, jonka hän tässä kirjassa tuo esille, on sen laatuinen, että tunnustuksellisen luterilaisen on helppo yhtyä Sassen teoksen sisältöön. Ilmeisesti Särelällä ei ole suoraan mitään sanottavaa tähän. Sen vuoksi hän kiertelee ja yrittää saada Sassen tekstin huonoon valoon puhumalla muista asioista.

Sassen ongelmat eksegetiikassa eli raamatunselitysopissa (hän opiskeli aikoinaan Berliinissä vanhan liberaaliteologian kulta-aikana) eivät kuulu tähän, sikäli kuin ne eivät suoraan vaikuta hänen esitykseensä. Särelä yrittää väittää jotakin tämänsuuntaista viittaamalla Sassen teoksen sivuihin 249–253. Mainittu kohta ei kuitenkaan vahvista Särelän väitteitä. Päinvastoin on kuunneltava, mitä Sasse lausuu lopuksi: vaikka enemmistö nykyajan protestanttisista tutkijoista asettuu tosiasiallisesti Zwinglin ja Calvinin puolelle, niin tämä ei ole raamatuntutkimuksen tulosta, vaan on sidoksissa siihen että nämä tutkijat ovat rationalistisen maailmankuvan lumoissa eivätkä ole valmiita hyväksymään ihmettä. Ihmeellisellä tavalla Särelä tässä yhteydessä näkee vastakohdan toisaalta Sassen mainitseman ”raittiin ja vankan eksegeettisen työskentelyn” ja toisaalta Raamatun selvän sanan välillä. Onhan ensimmäinen eksegeettinen periaate lukea oikein, mitä tekstissä lukee! Eksegetiikan antama tieto juutalaisesta ja hellenistisestä taustasta ei ole samaa kun normatiivinen kirkko-oppi, mutta toisaalta ei sen vastakohtakaan, jos molemmat pysyvät omissa funktioissaan. Ei Sasse tässä kohdin ole ymmärtänyt väärin ”Tämä on minun ruumiini”-kirjassa eikä Särelän mainitsemassa ”Olen luterilainen”-kirjassa. Jos muutoin on joku epäselvyys, se on esitettävä siinä yhteydestä, jossa on tällainen harha.

Jos Särelä tyrmää tämän kirjan opin, hänen on rehellisesti ja suoraan käytävä sen kimppuun. Tämä kiertely antaa ymmärtää, että Särelä haluaa tämän kirjan huonoon valoon sen mukaan mitä Sassesta on tullut ilmi muissa yhteyksissä. Todettakoon ettemme ole nyt tarkistamassa, täyttyvätkö kaikki edellytykset ongelmattomaan kirkkoyhteyteen, vaan onko tietty dogmaattinen locus esitetty oikein.

STLK:n on Suomen luterilaisella kentällä katsottu sakramenttiopissa kallistuvan enemmän filippismiin kuin gneesioluterilaisuuteen (aitoluterilaisuus). Sassen kirja on pääasiallisesti gneesioluterilaisella linjalla ja se ilmeisesti häiritsee STLK:n opillista kantaa. Jos tämä on Särelän syy lähteä pohtimaan toisia opinkappaleita, sellainen ei tässä yhteydessä ole kunnioitettava veto.

Oudon vaikutelman antaa myös se, että Särelä tahtoo tuoda esiin Samuel Nafzgerin totuuden todistajana tässä yhteydessä. Nafzger ei ole myöhemmässä vaiheessa kuulunut Missourin luotettavaan siipeen (ks. esim. http://blog.trinityaustin.com/2010/02/08/where-have-you-gone-samuel-nafzger/ ). STLK käytti Nafzgeria luennoitsijana loppuvaiheessa, kun heillä vielä oli kirkkoyhteys Missourin kanssa. Meidät Concordiassa kutsuttiin mukaan. Samaan aikaan meitä toiselta suunnalta varoitettiin juuri Nafzgerin linjauksista.

Lopuksi: Vaikka ehtoollisopissa gneesioluterilaisuus asiallisesti voitti aikoinaan, niin käytännössä filippismi vei voiton. Luterilainen ehtoollisoppi meni jonkinlaiseen talviuneen. Kun se nyt herää eri puolilla, on tärkeää, että se orientoituu siihen oikeaan käsitykseen, minkä gneesioluterilainen puoli uskonpuhdistuksen aikaan toi esiin. Jos melko vaikeneva filippistinen kanta nyt herätessään dogmatisoituu ja ottaa etäisyyttä oikeaan kirkolliseen oppiin, on se erittäin valitettavaa. Valitettavaa on myös, jos muuten kunnioitettu pitkän aikaa uskollisesti palvellut pastori, tohtori Särelä on tässä auttamassa.

Concordia 1/2012

 

Vastausta Concordia -lehdelle

Markku Särelä

En olisi ikinä voinut uskoa, että Concordia julkaisee sellaisen perustelemattoman vihjailevan solvauskirjoituksen kuin numerossa 1/2012 ollut Halvar Sandellin nimissä kirjoitettu Markku Särelän kommentti Sassesta herättää kysymyksiä. Mutta pakkohan nyt on uskoa. Sandell tietää niin paljon minun vaikuttimistani ja pyrkimyksistäni, mutta kaiken niin väärin. Hän vihjailee tietävänsä paljon myös uskostani ja opistani ja senkin väärin. Hän vihjailee minun ja STLK:n olevan filippismin kannalla tajuamatta, että hänen vihjailunsa osuu samalla myös Sasseen ja itseensä Lutheriin. Minulla ei ole mitään sitä oppia vastaan, jonka Sasse teoksessaan “Tämä on minun ruumiini” esittää dogmihistorian miehenä oikein ja rehellisesti kypsän Lutherin raamatulliseksi ehtoollisopiksi. Se on myös minun oppini ja uskoni.

Voisin luetella monia kohtia, joissa Sasse ansiokkaalla tavalla tuo esille Lutherin kannan. Jätän sen kuitenkin tekemättä, sillä jos unohtaisin mainita jonkin seikan, niin sitten sanottaisiin, etten sitä hyväksy. Mainitsen kuitenkin yhden asian muita seikkoja aliarvioimatta: ehtoollinen sisältää koko evankeliumin ja on nimenomaan evankeliumia (s. 87, 268). Tämän piirteen Sasse tuo esiin sortumatta asian lakimaiseen esittämiseen. Siitä olisi syytä Sandellinkin ottaa esimerkkiä. Lutherin evankelista otetta eivät tajua ne, jotka eivät ole sisällä evankeliumissa ja jotka hylkäävät evankeliumin torjumalla yleisen vanhurskauttamisen. Olen iloinnut siitä, että tästä Sassen suomennetusta teoksesta kansankirkon konservatiiviteologeilla on nyt mahdollisuus tarkistaa kantojaan ehtoollisopista. Sandell tosin tuo esille rajauksensa Sasseen: “Sasse on pääasiallisesti (!) gneesioluterilaisella linjalla.”

Luterilainen 1/2012 oli teemanumero aiheena Pyhä Raamattu. Sassen raamattuopin esille ottaminen sopi kyseiseen teemaan. Sassen ongelmallinen kanta raamattukysymyksessä on yleisesti tunnettu tunnustuksellisissa piireissä. Siinä hän oli eri kannalla kuin esimerkiksi tri Tom G. A. Hardt, jota tapasin montakin kertaa ja jonka kanssa minulla oli tapana vaihtaa tervehdyksiä. Eräässä ehtoollista koskevassa kysymyksessä he taas olivat eri mieltä Sassen edustaessa oikeata kantaa. Kun tri Karl Wengenroth kerran lukiessaan erästä Sassen teosta kysyi kantaani Sassen raamattukäsitykseen, vastasin hänelle: “Raamattu on Sasselle ongelma.” Uskon osuneeni asian ytimeen ja ilmaisseeni asian kauniisti. Halusin Luterilaisessa myös tuoda esille, että Sasse viimeisinä elinvuosinaan Nafzgerin kertoman mukaan oli hyväksynyt Missourisynodin Raamattua ja tunnustusta koskevan periaatelausunnon. Koska siitä ei ole tiedossa muuta kirjallista lähdettä, kerroin, mistä asia olisi tarkistettavissa. Toinen lähde olisi Sassen oma arkisto, jossa oletan olevan kopion kirjeestä. En ottanut lausumallani kantaa Nafzgeriin, jonka persoona ei kuulu tähän yhteyteen sen enempää, vaikka olenkin joutunut häntä oikaisemaan joissakin kohdin. Kerroin asiasta katsoen sen olevan Sasselle kunniaksi. Olisi hyvä, jos joku ottaisi tehtäväkseen hankkia Sassen kirjeestä kopion meille muillekin tiedoksi ja Sassen kannan tarkistamiseksi.

Sandell ei näytä käsittäneen niitä suuria opillisia vaaroja, joita sisältyy niihin yhteyksiin, joissa Sasse käyttää lausumaansa “raitis ja vankka eksegeettinen työskentely”. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin Sandell haluaa sen nähdä.

Suunnitelmissani on tämän vuoden aikana julkaista Luterilaisen ehtoollista käsittelevä teemanumero. Siinä yhteydessä on tarkoitus arvioida myös Sassen kirjaa. Tämä ehdolla jos Jumala suo ja me elämme.

Concordia 2/2012

 

Vastaus Markku Särelälle:

Halvar Sandell

Valitettavaa on, että ahkera ja kokenut pastori Särelä ei nyt varsinaisesti tartu niihin kysymyksiin, jotka olivat esillä hänen torjumassaan kirjoituksessa.  Concordiassa julkaistiin tiettyihin asioihin menevä kirjoitukseni, joka haastoi keskusteluun. Särelä tyrmää sen kovin sanoin kokonaan ja puhuu vihjailevasta solvauskirjoituksesta. Ajatteleva lukija pystyy tekemään omia johtopäätöksiään tällaisesta suhtautumistavasta.

Taustalla on se, mitä Särelä itse on kirjoittanut Hermann Sassesta Luterilainen- lehdessä. Viittasin ko. lehden numerossa 1/2012 olleeseen mainintaan Sassen kirjasta. Hyvin erikoista oli – toistan sen vielä – ettei itse kirjasta ollut tehty arvostelua, vaan Särelä keskittyi seikkoihin, jotka eivät tule ilmi juuri tässä Sassen ehtoolliskirjassa.

Vaikka Särelä nyt toisen kerran – Sassen teoksen alkusanojen lisäksi – saa todisteen siitä, että mekin Concordiassa tunnemme tietyt kiistakysymykset emmekä analysoimatta halua suositella mitä tahansa Sassen teologiasta, hän ei ota tätä viestiä vastaan. Ihmetystä on omiaan lisäämään se, että kun Särelä vasta tässä vaiheessa ilmaisee kantansa Sassen kirjassa esille tulevaan oppiin, hän tekee sen sanoilla: ”on myös minun oppini ja uskoni.”

Tätä tekstiä edeltävässä vastauksessaan minulle Särelä yrittää päästä kimppuuni omalla ylitulkinnallaan Sassen tekstistä. On huomattava, ettei Sasse niillä sivuilla, joihin Särelä viittaa (s. 87 ja s. 268), esitä minkäänlaista tasapainottamista, mitä eri armonvälineiden omiin esiintymismuotoihin tulee. Totta on, että alttarin sakramentti on evankeliumia. Se on todellinen armonväline, joka antaa syntien anteeksiannon. Toisaalta on ilmiselvää, että ehtoollinen on ehtoollinen, eikä ole yhdentekevää millainen tämä armonväline on muihin armonvälineihin verrattuna. Näissä kysymyksissä on vaarallista panna kaikki yleisten periaatteiden alle. Moneen otteeseen nimenomaan reformoitu puoli yritti Marburgissa vuonna 1529 saada sellaisella metodilla niskalenkin Lutherista. Jumala kohtaa ihmisen itse määräämällään tavalla, eikä hän vastaa suoraan yleiseen uskonnolliseen armoperiaatteeseen, jonka ihminen on asettanut, eikä pelastustarpeeseen, joka on määritelty antroposentrisesti.  Reaalipreesensiä ei voida loogisesti perustella armon universaalisuudella. Tällaista harhakäsitystä vastaan Luther reagoi voimakkaasti.  Luther painottaa: ”Jokainen uskonkohta on peruste itsessään eikä sitä tarvitse todistaa toisella kohdalla” (Hermann Sasse, ”Tämä on minun ruumiini”, s. 189).

Särelä kirjoittaa aivan ilmeisesti oman ja kirkkokuntansa näkemystä puolustaen.  Yleistävällä tavalla puhuminen sakramentin lahjasta ja sakramentin luonteen pohtimatta jättäminen paljastaa filippistisen ja kryptokalvinilaisen hengen. Halutaan leikata pois reaalipreesensin lähempi määritelmä ja nopeasti viitata vaikkapa, kuten Särelän kirjoituksessa tapahtuu, yleiseen vanhurskauttamiseen. Ehtoollisen omaleimainen profiili muiden armonvälineitten joukossa ei saa hämärtyä. Kun näin tapahtuu, tiedämme että on kyseessä filippistinen liikehdintä, joka vie reformoitua oppia kohti.

Sassen teksti edustaa luterilaista pääuomaa – opillisessa suhteessa gneesioluterilaista (aitoluterilaista) kantaa. Koska filippismi käytännössä ja historiallisesti on hallinnut nimellisesti luterilaista kenttää, on tunnustuksellisten luterilaisten asia tänä päivänä tuoda esiin se, mikä uskonpuhdistuksen jälkeen sakramenttiopin kohdalla löytyy gneesioluterilaisen leiman alta.

Särelä ei lähde suoraan sakramenttiopin kiistakysymyksiin, mutta toteaa sivu mennen jotakin filippismistä. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus kertoa jotakin filippismin vaaroista – miten voimme pitää niitä loitolla ja yhteisesti oikeassa pyhässä perinteessä tunnustaa oikein Kristuksen sanojen perusteella. Tästä aiheesta valitettavasti emme saa sanaakaan tohtori, pastori Särelältä.

Concordia 2/2012