Avainsana: pääkirjoitus

Kategoriat
6/2011 Lehdet

Pääkirjoitus 6/2011 * Hannu Lehtonen

Kaikkien evankeliumien alkupuolella kerrotaan Johannes Kastajasta. Johannes vaikutti vanhan ja uuden liiton taitekohdassa. Hän oli Kristuksen tienraivaaja, ”huutavan ääni erämaassa” (Joh. 1:23). Johanneksen väkevä parannussaarna sai aikaan, että moni ihminen tuli synnintuntoon. Kun he tunnustivat syntinsä, Johannes kastoi heidät Jordan-virrassa.

Johanneksen kasteen merkityksestä on esitetty erilaisia käsityksiä. Mainitakseni esimerkkinä yhden kannan: ”Näin Johanneksen kasteen ydin ei ole siinä, että se kykenisi tarjoamaan pelastusta, vaan se oli julkista tunnustautumista siihen, että kastettava oli rikkonut Vanhassa Testamentissa Jumalan ilmoittaman lain ja että hän syntisenä ansaitsi tulla hukutetuksi, niin kuin Nooan aikuinen ihmiskuntakin” (netissä julkaistusta saarnasta).

Perinteinen luterilainen linja on kuitenkin se, että Johanneksen kaste oli todellinen armonväline. Sen välityksellä saatiin syntien anteeksiantamus aivan kuten Jeesuksen asettamassa kasteessa. Perusteluna on mm. Luuk. 3:3: ”Ja hän (Johannes Kastaja) vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.” Luther lausuu käsitellessään Jeesuksen keskustelua Nikodeemuksen kanssa: ”Ota ensiksikin huomioosi: hän johdattaa ja osoittaa Nikodeemuksen seurakuntansa ulkonaiseen virkaan, saarnaan ja kasteeseen, sanoessaan, että ihmisen täytyy syntyä uudesti vedestä ja Hengestä. Näin hän puhuu siitä virasta, jonka Johannes Kastaja Kristuksen edelläkävijänä ja palvelijana oli pannut alulle, niin kuin fariseukset ja Nikodeemus tarkoin tiesivät ja olivat nähneet. Hän tahtoo osoittaa hänet siihen, näin vahvistaen Johanneksen saarnan ja kasteen: se virka on oleva täydessä arvossaan, ja Jumala on sen määrännyt sitä varten, että sen kautta uudestisynnytään, ja että kukaan ei ole pääsevä sisälle taivaaseen, joka sitä ei omaksu tai sitä halveksii.” (Kirkkopostilla)

Gezelius-piispojen Raamatun selityslaitos avaa Matt. 3:6:a selittäessään valtavia näkymiä Vanhan ja Uuden Testamentin välisiin yhteyksiin. Gezeliuksen laitoksessa viitataan mm. kohtiin Joos. 3:16 sekä 2. Kun. 5:14, joissa Jordan-virralla on oma tärkeä osansa. Erittäin mielenkiintoinen viittaus on myös profeetta Eliaan, joka meni saman virran ylitse, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen, 2. Kun. 2:7–8. Gezelius päättelee: ”niinpä täytyy meidän tulla kasteen kautta taivasten valtakuntaan, Joh. 3:5.”

Kategoriat
5/2011 Lehdet

Pääkirjoitus 5/2011 * Hannu Lehtonen

Jokin aika sitten uutisoitiin tiedotusvälineissä amerikkalaisen Camping-nimisen saarnaajan ennustuksista. Hänen ennustustensa mukaan Jeesus palaisi 21.5.2011 ja kun tämä ennustus ei toteutunut, hän korjasi ennustustaan siten, että Jeesus palaisi 21.10.2011. Itse asiassa kyseinen henkilö on ennustanut tuomiopäiviä myös 1980- ja 90-luvuille.

Tämän Campingin ennustukset pohjautuivat omintakeisiin laskukaavoihin, joiden avulla hän on tehnyt laskelmia eräiden Raamatun kohtien perusteella päätyen em. johtopäätöksiin.

Tällaisia ennustelijoita on ollut monia ja varmaan tulee lisää. Heille on ominaista pohjaton luottamus ennustuskykyynsä. Edellä mainittu Camping on tästä hyvä esimerkki. Ennustusten pieleen meneminen ei näytä saavan heitä epäilemään mahdollisuuksiaan ennustaa, milloin Kristus tulee ja viimeinen tuomio pidetään. Aina löytyy selityksiä, kun ennustus ei toteutunutkaan.

Campingin ynnä muiden vastaavien ennustelijoiden esiin tuleminen täyttää kyllä osaltaan sen, mitä Raamattu sanoo tapahtuvaksi. Jeesus sanoo lopunaikaa käsittelevissä opetuksissaan yhtenä lopun ajan merkkinä väärien profeettojen ilmestymisen. ”Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.” (Matt. 24:11)

Jeesus sanoo myös aivan selvästi, ettei kukaan ihminen kykene viimeisen päivän ajankohtaa etukäteen ennustamaan: ”Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mark. 13:32) Jo tämän perusteella tulisi nähdä edellä mainitun kaltaiset ennustelut vääriksi. Raamattu ei kehota meitä koettamaan laskeskella, milloin Kristus tulee kirkkaudessaan, vaan meitä kehotetaan valvomaan: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” (24:42)

Raamattu kehottaa meitä myös: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2. Piet. 1:19)

Kategoriat
4/2011 Lehdet

PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

  • Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
  • Julkaisupäivämäärä 3.6.2012

Uusi Testamentti sisältää monta apostoli Paavalin kirjettä. Näistä ensimmäisenä Uudessa Testamentissa on apostolin kirje roomalaisille. Roomalaiskirje on erittäin keskeinen. Siinä tuodaan esille kristinuskon pääoppi, vanhurskauttamisoppi. On tunnettua, että Lutherille Room. 1:17 (”Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: ’Vanhurskas on elävä uskosta’.”) oli ratkaisevassa asemassa, kun hänelle selvisi puhdas vanhurskauttamisoppi. Hänelle kirkastui Jumalan armosta se suuri asia, ettei apostoli Paavali puhu tässä kohdassa Jumalan rankaisevasta vanhurskaudesta vaan siitä lahjavanhurskaudesta, jonka varassa me kestämme Jumalan edessä, siis Kristuksen vanhurskaudesta.

Roomalaiskirjeestä on olemassa suomeksi jonkin verran selitysteoksia. Hiljattain ilmestyi uutena lisänä näiden joukkoon merkittävä teos, Georg Stöckhardtin laaja Roomalaiskirjeen selitys. Stöckhardt eli 1842–1913. Hän oli syntynyt Saksassa, mutta siirtyi 1878 USA:han, jossa hän toimi Missouri-Synodin pastorina ja sittemmin VT:n ja UT:n professorina C. F. W. Waltherin jälkeen. Stöckhardtilta ilmestyi 1900-luvun alkupuolella useita UT:n selitysteoksia.

Stöckhardtin Roomalaiskirjeen selityksen toimittaja ja suomentaja, pastori Markku Särelä, sanoo teoksen esittelysanoissa mm. seuraavaa: ”Apostoli Paavalin kirje roomalaisille on kirjoitettu erityisesti meitä pakanakristittyjä varten. Se sisältää kristinuskon lohdullisen pääopin eli vanhurskauttamisen perusteellisen selityksen. Sen ohella se käsittelee lain ja evankeliumin tehtäviä ja niiden eroa, pyhää kastetta, pyhitystä, armovalintaa, paatumusta ja paaduttamista, Israel-kysymystä, seurakuntaelämää, esivaltaa, heikkojen ja vahvojen keskinäistä suhdetta sekä monta muuta kristityn uskonelämälle tärkeää asiaa. Georg Stöckhardt, luterilainen teologian tohtori, professori ja eksegeetti, laati perusteellisen selityksen tähän apostolin kirjeeseen. Hän etenee selityksessään johdonmukaisesti tekstiin ja tekstiyhteyteen uskollisesti pitäytyen. Erityisen arvokkaita ovat hänen Vanhan Testamentin lainauksia koskevat selityksensä.”

Stöckhardtin selitysteos ei ole kevyttä kenttälukemista. Kirja vaatii paneutumista. Mutta tämä kannattaa, sillä Stöckhardtin selitys vie kirjaimellisesti autuuden lähteille. Suokoon Jumala, että tämä merkittävä teos löytäisi monta lukijaa ja käyttäjää, ja että teos saisi olla innostamassa lukemaan ja tutkimaan Roomalaiskirjettä.

Kategoriat
3/2011 Lehdet

PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

  • Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
  • Julkaisupäivämäärä 2.6.2012

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Carl Ferdinand Wilhelm Waltherin syntymästä. Walther tunnetaan Missouri-synodin (LCMS) keskeisenä oppi-isänä ja perustajana.

C. F. W. Walther syntyi 25.10.1811 Langenschursdorfin kylässä silloisessa Saksin kuningaskunnassa. Walther vihittiin papiksi vuonna 1837 Saksassa. Hän joutui toimimaan hyvin hankalissa oloissa silloisessa kirkossa. Kirkon johtajista osa oli järkeisuskovia (rationalisteja) aivan kuten Suomessakin vastaavana aikana. Maassa oli toteutettu luterilaisten ja reformoitujen yhteenliittäminen, minkä seurauksena luterilaiset olivat hyvin ahdistetussa asemassa.

Vuonna 1838 Walther lähti n. 800 muun luterilaisen kanssa Yhdysvaltoihin päästääkseen vapaampiin oloihin. Kirkollinen työ johti eri vaiheiden kautta Missouri-synodin perustamiseen 1847. Walther toimi pastorina, kirkon johtajana kaksi kertaa, Der Lutheraner-lehden päätoimittajana jne. Hänen vaiherikas ja siunauksellinen elämänsä päättyi 7.5.1887

Waltherin teoksia on käännetty myös suomeksi. Tässä mainittakoon kaksi näistä: Laki ja evankeliumi sekä Kirkko ja virka. Ensin mainittu teos koostuu Waltherin luennoista teologian opiskelijoille. Hän käy läpi erittäin tärkeää aihetta: lain ja evankeliumin oikea erottaminen. Teoksesta huokuu kokeneen teologin ja uskovan ihmisen varma ote tähän aiheeseen. Voisi sanoa, että tässä teoksessa Walther saarnaa ja opettaa lain ja evankeliumin oikeaa tuntemista ja niiden oikeaa erottamista toisistaan. Laki syyttää ja tuomitsee, mutta evankeliumi vapauttaa ja lohduttaa synnin ahdistamaa ihmistä. Teoksen viimeinen luku on todella rohkaisevaa puhetta evankelisen saarnaajan tärkeimmästä ja varsinaisesta tehtävästä, saarnata evankeliumia.

Kirkko ja virka –teoksen synty liittyy niihin vaikeisiin vaiheisiin, jotka Walther ja hänen kanssaan Yhdysvaltoihin tulleet luterilaiset joutuivat kohtaamaan. Waltherin teos on hedelmää syventymisestä Lutherin ja luterilaisten isien opetuksiin tästä aihepiiristä. Walther vetää linjaa toisaalta niitä kohtaan, jotka korostivat seurakunnan ja yhteisen pappeuden merkitystä kirkon viran kustannuksella, mutta toisaalta myös niitä kohtaan, jotka Waltherin mielestä korottivat viran kirkon yläpuolelle (Grabau, Buffalo-synodi). Teos on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Kategoriat
2/2011 Lehdet

PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

  • Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
  • Julkaisupäivämäärä 2.6.2012

”Kaste on ainoa lohdutuksemme ja ikään kuin ovi jumalallisten lahjain saamiseen ja kaikkein pyhäin yhteyteen.” Näin sanotaan Präetoriuksen Hengellisessä aarre-aitassa, yhdessä kristillisen kirjallisuuden klassikoista. Präetorius tähdentää erittäin voimakkaasti kasteen suurta arvoa. Hän vetoaa opetustensa tueksi varsinkin Raamatun sanaan sekä Lutherin teksteihin.
Ohessa muutama poiminta Lutherin Isosta katekismuksesta. Sitä voi lämpimästi suositella jokaiselle kristitylle ja aivan erityisesti niille, joille kasteen merkitys ei ole selvänä.
Luther sanoo: ”Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä. Siksi se onkin jumalallista vettä, ei tosin sen vuoksi, että vesi sinänsä olisi muuta vettä jalompaa, vaan sen vuoksi, että Jumalan sana ja käsky liittyvät siihen.”
Uskonpuhdistaja jatkaa: ”Sitten he (hurmahenget) vielä jaarittelevat näin: ’Miten kourallinen vettä muka sielua auttaisi?’ Ystävä kallis, kenen sinä luulet pitävän vettä muuna kuin vetenä, jos kasteen kaksi osaa erotetaan toisistaan? Mutta miten sinä rohkenet tuolla tavoin käydä käsiksi Jumalan säädökseen ja repiä siitä irti sen parhaimman aarteen, jonka Jumala on siihen yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei anna siitä erottaa. Sillä veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa.”
Kasteen hyödystä puhuessaan Luther lausuu: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen.”
Kasteen hyöty tulee meille uskon kautta: ”Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre. Siksi tämä yksi ainoa sana ’joka uskoo’ pystyy sulkemaan pois ja ajamaan pakosalle kaikki mahdolliset teot, joita teemme saavuttaaksemme ja ansaitaksemme pelastuksen. Tämä asia näet on varma: mikä ei ole uskoa, se ei hyödytä mitään eikä myöskään saa mitään.”
Luther arvostelee ankarasti Hieronymuksen sanaa: ”Katumus (parannus) on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut.” Luther sanoo: ”Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.”
Luther kehottaa meitä: ”Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi.

Kategoriat
1/2011 Lehdet

PÄÄKIRJOITUS – HANNU LEHTONEN

  • Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
  • Julkaisupäivämäärä 4.5.2012

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Fredrik Gabriel Hedbergin syntymästä. Hedbergiä voidaan syystä pitää evankelisen herätysliikkeen oppi-isänä. Hedberg kirjoitti elämänsä aikana useita teoksia, mm. Uskonoppi autuuteen ja Pyhän kasteen puolustus. Kumpikin on saatavissa suomen kielellä.

Uskonoppi autuuteen syntyi aikana, jolloin Hedbergille oli kirkastunut luterilainen armonoppi. Uskonoppi autuuteen on olennaisesti hedelmää paneutumisesta pyhään Raamattuun ja Martti Lutherin teoksiin. Hedberg on kertonut, miten hän 1830-luvun puolivälissä ollessaan nuorena pappina Lohjalla löysi Lutherin postillan pölyttyneenä kirkon arkistosta. Hedbergistä tuli Luther-lukija koko elämänsä ajaksi ja siitä on ollut arvaamaton siunaus koko kirkolle.

Hedbergin teoksiin kannattaa tutustua tänäkin aikana. Hänen Uskonoppi autuuteen –teoksensa vie heti johdannossaan ytimeen: ”Minä tunnustan, että vaikka minua jo lapsuudesta pitäen onkin kristinopin pääkappaleissa neuvottu ja olen siis kauan sen tietänyt, ’että syntinen tulee vanhurskaaksi ainoastaan uskon kautta Kristukseen’, niin en totisesti olisi osannut omantunnon taisteluissa ja kaikenlaisissa sielun ahdistuksissa tätä oppia itseeni soveltaa enkä todella uskoa, että minulla on syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja elämä Kristuksessa, ellei itse Jumala Pyhällä Hengellään evankeliumin avulla olisi tätä valaissut ja opettanut ja vieläkin joka päivä armollisesti valaisisi ja opettaisi. Niin me myös kaikki yhteisesti tunnustamme ’ettemme omasta järjestämme ja voimastamme voi Jeesukseen Kristukseen uskoa emmekä hänen tykönsä tulla, vaan että me siihen tullaksemme kaikki tarvitsemme Pyhän Hengen kutsumusta ja valaistusta evankeliumin kautta.’”

Hedberg opastaa meitä rakentamaan Jumalan sanan varmojen lupausten varaan: ”Sana vakuuttaa Kristuksen kuolleen meidän syntiemme tähden. Siis tulee meidän nyt uskoa, että ne ovat meille anteeksi annetut ja meiltä poisotetut Kristuksen kuoleman kautta. Sana ilmoittaa, että Kristus on kuolleista herätetty meidän vanhurskaudeksemme. Meidän tulee siis uskoa, että me olemme Jumalan edessä vanhurskaat ja aivan otolliset, ei itsessämme (sillä itsessämme olemme kadotettuja syntisiä), vaan Kristuksessa.”

Kategoriat
6/2010

Pääkirjoitus – Hannu Lehtonen

Hannu Lehtonen

Tuttujen Raamatun kohtien äärellä on erityisenä vaarana se, että ei osaa kunnolla pysähtyä miettimään niitä. Voimme ajatella esimerkiksi Luukkaan jouluevankeliumia, joka tulee joulun aikana esille monia kertoja. On vaarana, että joulun tapahtumista tulee ikään kuin kaunis kuvaelma, jolloin emme tajua, että niissä on kyse todellisista tapahtumista.

Edellä sanomani tuli voimakkaasti mieleeni käydessäni läpi Lutherin saarnaa (löytyy tässä numerossa), jossa hän puhuu siitä, miten itämaan tietäjät tulivat Jerusalemiin. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että he kysyivät: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” (Matt. 2:2) Matteus jatkaa: ”Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.” (j. 3) Kreikan alkukielessä käytetty termi, joka tässä on käännetty sanalla ’hämmästyä’ (KR 38) voidaan kääntää myös voimakkaammilla ilmauksilla, kuten ’pelästyä’ (KR 92), ’järkyttyä’ tai ’tulla levottomaksi’ yms.

Itämailta tulleet tähtien tutkijat sohaisivat itse sitä käsittämättään ampiaispesää. Herodes oli tunnettu julmuudestaan ja vallanhimostaan. Hän ei epäröinyt tapattaa sukulaisiaankaan vallassa pysymisensä varmistamiseksi. Kun Herodes kutsutti ylipapit ja kirjanoppineet luokseen ja ”kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä” (j. 4), niin nämä olivat erittäin varovaisia sanoissaan ja lähinnä vain viittasivat profeetta Miikan ennustukseen (Miik. 5:1). He tiesivät, että tässä käsiteltiin hyvin kuumaa kysymystä, jossa oli kirjaimellisesti kysymys elämästä ja kuolemasta.

On erittäin puhuttelevaa ajatella sitä, miten ylipapit ja kirjanoppineet sekä Herodes suhtautuivat Raamatun sanaan. Vaikka he olivat jumalattomia ihmisiä – Luther kutsuu heitä roistoiksi ja konniksi – he eivät kuitenkaan epäilleet Raamatun sanaa. Ylipapit ja kirjanoppineet eivät alkaneet vesittää Jumalan sanaa. He eivät tunteneet nykyisen raamattukritiikin metkuja, joilla Raamattu saadaan mukautettua milloin mihinkin. Päinvastoin, he todistivat Raamatulla Messiaan syntymäpaikan. Nykyään sanottaisiin varmaankin, että he olivat fundamentalisteja ja uskoivat kirjaimellisesti Raamattuun. Vielä ihmeellisempää on, että Herodeskin uskoi Raamatun sanan. Hän sanoi itämaan tietäjille evästykseksi: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan.” (Matt. 2:8)

Luther kuvaa sitä, miten ihmeellisesti Jumala toimii. Ylipapit, kirjanoppineet ja Herodes puhuivat Jumalan sanasta. Jumalan sana oli heidän suussaan ja korvissaan. Se oli yhtä lailla Jumalan elävä ja voimallinen sana. Mutta he eivät käsittäneet siitä mitään. Heillä oli vain kuoret, mutta ei ydintä.

Matteuksen jouluevankeliumi muistuttaa meitä tärkeistä asioista. Ensiksi: Raamatun sana on luotettava opas. Itämaan tietäjät saivat Raamatun sanasta oikean opastuksen loppumatkaa varten, niin että he löysivät perille Beetlehemiin, Jeesus-lapsen luokse. Toiseksi: Raamattu todistaa Kristuksesta. Jeesus itse sanoi myöhemmin kirjanoppineille: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.” (Joh. 5:39)