Kategoriat
Ilmestyskirja Teologia

Luterilainen ilmestyskirjan selityskirjan

Siegbert W. Becker, Ilmestyskirjan selitys. Kaukainen voittolaulu.

Concordia 1999, 388 sivua. Saatavana sekä nidottuna (25 mk) että

sidottuna (50 mk). Suomentaja Hannu Lehtonen.

Ilmestyskirjasta vilisee monenlaisia tulkintoja, ja monet uskovat ovat aivan helisemässä niiden kanssa ja saavat niistä myös epäterveitä käsityksiä. Sen vuoksi on ilolla toivotettava tervetulleeksi kielellemme luterilaisten selitysperiaatteiden mukaan laadittu kommentaari. Kustantaja on tehnyt julkaisullaan arvaamattoman suuren palveluksen maamme kristikansalle. Siitä on odotettavissa paljon siunausta.

Tri Becker oli Amerikan tunnustuksellisia luterilaisia. Hän oli alun perin Missourisynodista, jonka hän jätti vuonna 1963 oppikurin puutteen vuoksi ja liittyi Wisconsinin synodiin toimien professorina Mequonin teologisessa korkeakoulussa. Näin ollen Becker on ollut hyvin tietoinen näissä kirkoissa eläneestä tunnustuksellisesta Ilmestyskirjan tulkintaperinteestä.

Lutherilta ei ole yhtenäistä Ilmestyskirjan selitystä. Häneltä löytyy hajanaisia selityksiä sieltä täältä hänen valtavasta tuotannostaan, jotka on kaivettava erikseen esiin. Välistä Becker viittaa Lutheriin. Missourisynodissa ovat saksankielisen selityksen Ilmestyskirjaan laatineet C. M. Zorn (julkaistu Zwickaussa, Saksassa v. 1910) ja G. Gösswein (CPH 1900). Stoeckhardtin Ilmestyskirjan luennoista on koottu hänen kuolemansa jälkeen englanniksi käännetty kirja. Näihin olisin kaivannut viittauksia. Konservatiivin tri C.H. Little’n selitykseen (CPH 1954) Becker viittaa.

Luettaessa tällaista selitysteosta ja verrattaessa sitä muihin selityksiin lukijan on tarpeen olla selvillä kahdesta tärkeästä asiasta. Näistä ensimmäinen on se, että kaikki sellaiset selitykset, jotka ovat ristiriidassa oikean opin eli uskon analogian kanssa, ovat väärinä oikopäätä hylättävät. Becker ei poikkea uskon analogiasta; sen sijaan hän torjuu sen kanssa ristiriidassa olevia selityksiä, kuten ulkonaisen maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan opin eli kiliasmiin, joka on ristiriidassa paitsi monien yksittäisten raamatunkohtien kanssa myös selvien Raamatun ilmaisemien uskonkohtien kanssa. Tällaisia asioita ovat mm. Kristuksen valtakunnan hengellinen luonne, Kristuksen toinen tulemus eli tulemus viimeiselle tuomiolle, kristillinen toivo, Kristuksen kirkon ristinalaisuus ja kaikkien kuolleitten herättäminen samana eli viimeisenä päivänä. Juuri siksi kiliasmi on niin vaarallinen, että se tuo mukanaan salakavalasti vaarallisia harhoja. Usein se asettaa kysymyksenalaiseksi Raamatun selkeyden ja tekee opinasioissa epävarmaksi.

Toinen on se, että oikean opin mukaisia selityksiä samalle kohdalle voidaan tarjota useimmiten enemmän kuin yksi. Jopa itseltään Lutherilta voi löytyä samaan raamatunkohtaan erilaisia, opin kanssa yhteensopivia selityksiä, saati sitten, että eri selittäjät saattavat olla yksityiskohdista eri mieltä. Tällaisissa tapauksissa lukija voi annettujen perusteiden ja raamatuntuntemuksensa valossa ajatella, mikä opinmukainen selitys hänestä parhaiten vastaa tekstiyhteyttä. Erimielisyys tällaisissa asioissa ei tee ketään harhaoppiseksi eikä ole peruste kirkolliseen eroon tai yliampuvaan kritiikkiin. Lutherilla oli välistä tapana sanoa tähän tapaan: Näin olen tämän ymmärtänyt. Jos joku antaa paremman selityksen, hyvä on. Beckerin selitystäkään, vaikka uskon siitä olevan suurta apua ja siunausta, ei tule pitää selitysopillisissa yksityiskohdissa ainoana mahdollisena selityksenä ja kuin viimeisenä sanana.

Esimerkkinä ottaisin pienen yksityiskohdan, llmestyskirjan 4:6 maininnan “lasisesta merestä, kristallin näköisestä”. Becker sanoo siitä: “Mutta valtaistuimen edessä taivaassa Johannes näkee meren, joka on täysin tyven. Täällä ei ole mitään, mikä häiritsisi sitä hiljaista rauhaa, jota valtaistuimen ympärille kokoontuneet nauttivat. Tämän meren kristallin kirkkaus merkitsee myös, että Jumalan läheisyydessä ei ole minkäänlaista saastaa tai tahraa.” (s. 98) Nämä ovat oikeita asioita. Näkisin tuon Ilmestyskirjan lausuman yhteydessään kuitenkin toisin, nimittäin siten, että kun täällä ajan myrskyissä kulkevan Jumalan seurakunnan asioita tarkastellaan Jumalan valtaistuimelta käsin hänen enkeleitten kautta toteuttamansa kaitselmuksen valossa kaikki on tyyntä ja kristallinkirkasta. Kaiken täytyy palvella niiden parasta, jotka saavat autuuden periä. Kun täällä hätäillään ja ollaan vähäuskoisia, taivaassa on levollinen rauha. Jumala näkee omiensa tarpeet ja antaa taistelevalle seurakunnalleen varman voiton. (Vrt. Matt. 8:25-26: ”Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ‘Herra, auta, me hukumme.’ Hän sanoi heille: ‘Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?’ Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.”) Kaikesta vastustuksesta huolimatta Jumalan lasten täysi luku tulee perille, ja sitä palvelee koko luomakunta pyhien kerubien ja muiden enkeleitten ohjaamana, ja tästä sekä Vanhan että Uuden testamentin seurakunta antaa kiitoksen Jumalalle (j. 11). Muuten Becker tuo 4. luvun selityksessään hienosti esille enkeleitten toiminnan.

Ilmestyskirja on ikään kuin koko muun Raamatun käsite- ja kuvamaailman kokoomateos, jonka oikea ymmärtäminen edellyttää sen hyvää tuntemusta. Becker selittäessään Ilmestyskirjan kuvakieltä tuo hyvin sen taustaa esiin.

Ilmestyskirja on kirjoitettu Kristuksen taistelevalle seurakunnalle lohdutukseksi, että se muistaisi täällä aina taivaallisen päämääränsä, jonka se on varmasti saavuttava. Ilmestyskirjan välityksellä sieltä kaikuu tänne kaukainen voittolaulu vakuuttaen, että kerran nyt täällä kilvoitteleva kristitty veisaa sitä toisten osaveljien kanssa, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan verellä. Beckeriltä tämä ei jää piiloon, päinvastoin.

Suomentajan viittaukset suomalaisiin käännöksiin ovat valaisevia.

Kustantaja on saanut kirjan hinnan sen arvoa paljon huokeammaksi. Toivottavasti se auttaa monia hankkimaan kirjan ja paneutumaan Ilmestyskirjan ihmeelliseen ja uskovalle erittäin lohdulliseen maailmaan.

Markku Särelä, pastori

Tampere

Ilmestyskirjan selitys Kaukainen voittolaulu - Siegbert W Becker
Ilmestyskirjan selitys Kaukainen voittolaulu – Siegbert W Becker
Kategoriat
Kaste Kirjat

Pyhän kasteen puolustus – Fredrik Gabriel Hedberg

Fredrik Gabriel Hedberg

”Jeesuksen nimessä! Baptismin kumoaminen ja pyhän kasteen puolustus.” Näin otsikoi Kaarinan seurakunnan kirkkoherra, evankelisen herätysliikkeen ”isäksi” kutsuttu Fredrik Gabriel Hedberg alun perin 1855 ruotsiksi ilmestyneen pyhä kastetta käsittelevän teoksensa. Tämän Hedbergin kastekirjan, joka on jäänyt pahasti unohduksiin, on nyt jokin aika sitten Lauri Koskenniemi ansiokkaasti suomentanut.

Koskenniemi selostaa alussa olevassa johdannossaan kirjan syntyhistoriaa. Historiallisen taustan muodostaa Hedbergin entisen työtoverin, pastori Anders Wibergin, kääntyminen baptistiseen oppiin. 1852 Wiberg julkaisi kirjan nimeltä Hvilken bör döpas? Och varuti bestär dopet? Tätä Wibergin kastetta käsittelevä teosta ja sen sisältämää baptistista kasteoppia vastaan Hedberg suuntaa nyt esiteltävänä olevan teoksensa.

Hedbergin kirja on hyvin poleeminen. Tekijän pääväite voidaan ilmaista esimerkiksi seuraavilla sanoilla, jotka Hedberg on lainannut sen aikaisesta A. G. Rudelbachin lausunnosta: ”Tämän (baptismin) harhan ytimenä on eittämättä päättäväinen ja pysyvä kirkon sakramenttiopin kieltäminen. Sitä mukaa kuin oivallamme sakramenttien sisällön, tajuamme tämän kieltämisen suuren vaaran. Sillä niitä ympäröivän ja niiden läpi kuuluvan sanan vuoksi sakramentit eivät ole vain Jumalan armon ja laupeuden merkkejä. Ne eivät ole vain uskoamme vahvistavia välineitä, vaan sellaisia pelastuksen välineitä, joiden kautta Herra Kristus yhdistää meidät valtakuntaansa ja itseensä. Ne ovat sanan saarnan ja Hengen viran ohella kolminkertainen todistus maan päällä (1.Joh. 5:8). Sen kautta Kristuksen kirkko elää ja on liikkeellä, taistelee ja saavuttaa täyttymyksensä. Joka siis hyökkää sakramenttien olemuksen ja niiden sisällön kimppuun, se purkaa Kristuksen kirkon” (s. 27). Linjassa tämän lausunnon kanssa Hedberg itse sanoo kirjansa ensimmäisessä luvussa: ”Samalla kun baptismi uutterasti kauniilta näyttävällä tavalla pyrkii toimittamaan sakramentin muodollisesti oikealla tavalla, se itse asiassa mikäli siitä riippuu yrittää hävittää jumalallisten sakramenttien sisimmän olemuksen” (s. 30). Alusta loppuun saakka Hedberg toistaa tämän väitteensä: Uudelleenkastajat tyhjentävät kasteen sen oikeasta sisällöstä, vaikka ovat niin tarkkoja kasteen toimittamisen muodosta. Uudelleenkastajat tekevät kasteesta lain teon, uuden ympärileikkauksen, josta pätee se, mitä Herran apostoli Galatalaiskirjeessä varoittaen sanoo evankeliumin väärentäjistä.

Hedberg perustaa sanottavansa ennen kaikkea Raamatun kastetta koskeviin kohtiin. Tämän lisäksi hän vetoaa monessa yhteydessä Lutheriin sekä kirkkoisiin ja myös luterilaisen ortodoksian teologeihin kuten Martin Chemnitziin tai Abraham Caloviukseen. Ne Raamatun kohdat., joita Hedberg tarkemmin selittää, ovat Joh.3:5, Tiit.3:5, Room.6:34, Kol.2:1112, Gal.3:27 ja Ef.5:2527. Hedberg osoittaa, että baptismi tulkitsee ratkaisevasti toisin ne kohdat., joissa Raamattu selvästi puhuu kasteen merkityksestä. Kun Jeesus Joh.3:5:ssa puhuu uudestisyntymisestä vedestä ja Hengestä, yrittävät uudelleenkastajat. selittää asian niin, ettei Jeesus varsinaisesti puhuisi vedestä vaan ainoastaan Hengestä jne. Näin baptistit selittäessään veden tarkoittavan vettä vain vertauskuvallisesti, ovat joutuneet Hedbergin mielestä samaan harhaan kuin reformoidut. Tiit.3:5:n, jossa apostoli puhuu uudestisyntymisen pesosta, Wiberg vääristää omalla käännöksellään, joka ei tee oikeutta alkutekstille.

Baptistinen raamatun tulkinta johtaa Hedbergin mukaan siihen, että kastetta ei pidetä uudestisyntymisen sakramenttina eli välttämättömänä pelastukseen (s. 60). Uudelleenkastajat lukevat Raamattua ennalta omaksumansa käsityksen ohjaamina. Tämä käsitys on Hedbergin mielestä tämä: ”Baptismi haluaa käsittää Kristuksen ainoastaan Hengen välityksellä, mutta ei tahdo tietää mitään olennaisesta yhteydestä häneen, joka ei ole ainoastaan tosi Jumala, vaan myös Pyhästä Hengestä siinnyt ja neitsyt Marjasta syntynyt tosi ihminen. Selvästi sanottuna me emme kasteessa ole saaneet. vain hänen lahjojaan vaan hänet itsensä. Siksi pyhä apostoli ei todista vain sitä, että olemme kasteessa pukeneet päällemme Kristuksen (Gal.3:27), vaan myös, että olemme siinä hän en kanssaan haudatut ja hänen kanssaan herätetyt (Kol.2:12)… Herran ja hänen uskovan seurakuntansa välinen yhteys ei ole vain hengellinen, vaan samanaikaisesti olennainen yhteys. Tämän perusta on uudesti syntymisen pesussa ja sitä ylläpitää ja ravitsee Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti. Tämä ei vähimmässäkään määrin vähennä sanan arvoa ja merkitystä uskolle. Päinvastoin tätä edellytetään, pyhittäähän vain Jumalan sana ja asetus näkyvät aineet Jumalan todellisiksi sakramenteiksi ja uskossa tähän samaan Jumalan sanaan ne oikein vastaan otetaan. Vasta sitten kun olemme käsittäneet sakramenttien varsinaisen olemuksen ja niiden ehdottoman välttämättömyyden kristillisen elämän todellisena syntymisenä ja kehittymisenä, voimme oikein tajuta tohtori Rudelbachin sanoihin sisältyvän totuuden: ”Baptismin harha murtaa perustukset” (s.6061).

Sitaatit tuovat ilmi Hedbergin kirjan keskeisen sisällön. Jo vuonna 1844 Hedberg tuo voimakkaasti esiin sen Lutherin opetuksen, ettei Jumalaa voida käsittää eikä häneen voida tarttua ilman sitä pukua, johon hän verhoutuu ilman lihaan tullutta Kristusta sekä ilman sanaa ja sakramentteja. Tähän Lutherille keskeiseen opetukseen yhtyen Hedberg näkee, että uudelleenkastajat juuri tavoittelevat paljasta Jumalaa. Siksi he haluavat käsittää Kristuksen vain Hengen välityksellä. Mutta tällä tavalla Kristuksen tosi ihmisyys tulee kielletyksi; koko kristologia pirstoutuu. Luterilainen kirkko sen sijaan tähdentää sakramenttien merkitystä juuri tästä syystä. Sakramenttien välityksellä syntyy “ei vain hengellinen vaan hengellisruumiillinen olennainen yhteys Herran ja hänen seurakuntansa välillä”. Siksi sakramenttien pääsisältö on Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen. Ei siis ihme, että Hedberg näkee sanomattoman suuren kuilun luterilaisen ja baptistisen opin välillä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tarpeen korostaa sitä, että Hedberg ei suinkaan mitätöi uskon merkitystä! Hänen linjansa käy hyvin ilmi esimerkiksi sivuilla 8384. Rooman kirkkoa vastaan Hedberg muistuttaa, että sakramenttien pelastava vaikutus edellyttää uskoa. Hedbergin päämaali on kuitenkin baptismi, jonka harha piilee siinä, että se kumoaa pyhien sakramenttien olemuksen ja tekee ne näin tyhjän veroisiksi vertauskuviksi.

Kirjan sisällöstä on syytä mainita vielä erikseen teoksen viimeinen luku (s. 214270). Siinä Hedberg käsittelee Mt.28:1820:n ja Mk16:1516:n valossa kysymystä lapsikasteesta ja lapsen uskosta. Vakuuttavasti Hedberg osoittaa, että juuri lapsikaste on Raamatun oman todistuksen mukaisesti kaikkein paras ja varmin kaste ja että uudestikastajien raamatuntulkinta on itsensä kanssa ristiriidassa.

Hedbergin rikassisältöiseen ja väkevähenkiseen kirjaan toivoisi mahdollisimman monen tutustuvan ja syventyvän. Hedberg osoittaa syvällisellä tavalla, mitä rikkaita aarteita puhtaaseen Jumalan sanaan perustuva luterilaiseen oppiin sisältyy. Erityisesti ne, jotka kipuilevat kastekysymyksen kanssa, voisivat saada selvyyden tässä tärkeässä kysymyksessä perehtymällä Hedbergin opastamana Raamatun omaan opetukseen. Tällaista opetusta me kipeästi tarvitsemme omassa kirkossamme! Hedbergin kirja osoittaa meille miten kalvinilaishenkinen opetus, jos me annamme sille sijaa, vie meiltä sakramenttien rikkaudet, jopa itse Kristuksen, ja kumoaa koko luterilaisen opin.

Hannu Lehtonen

Pyhän kasteen puolustus - Fredrik Gabriel Hedberg
Pyhän kasteen puolustus – Fredrik Gabriel Hedberg
Kategoriat
Julkaisu Kirjat

Raamatun inspiraatio – Robert D. Preus

Tohtori Robert D. Preus (1924-1995) oli kansainväli­sesti tunnettu ja arvostettu puhdasoppisen luterilaisuuden tutkija. Hänen useat teoksensa 1600-luvun luterilaisten dog­maatikkojen teoksista ovat merkinneet kirjaimellisesti paluuta luterilaisuuden läh­teille. Preus vieraili luento­matkoillaan myös Suomessa, viimeksi vain vähän ennen

Raamatun inspiraatio on Preusin esikoistutkimuksia väitöskirja. Se ilmestyi vuonna 1955. Preusin teos käsittelee seikkaperäisesti luterilaisen puhdasop­pisuuden ajan teologien oppia pyhästä Raamatusta. Nämä oppineet miehet uskoivat ehdottomasti pyhään Raamattuun Jumalan omana, erehtymättömänä sanana. Siksi he halusivat tuoda täsmällisessä muodossa esiin vain sen, mitä Raamattu itse itsestään opettaa. He korostavat sitä, että Jumala on Raamatun varsinainen kirjoittaja ja tekijä. Ihmiset ovat olleet vain Jumalan välikappaleina tässä työssä. Samanaikaisesti he kuitenkin nimenomaan torjuvat sen käsityksen, että Raamatun kirjoittajat olisivat olleet tahdottomia robotteja.

Luterilaisen puhdasoppisuuden Raamattu-oppi on ollut ja on toistuvien hyökkäysten kohteena. Se on leimattu eikä sitä ole tahdottukaan ymmärtää. Preus käsittelee aihettaan lähtien liikkeelle alkuperäislähteistä. Tämän seu­rauksena lukija saa selkeän ja luotettavan kokonaiskuvan siitä, mitä luterilainen puhdasoppisuus todellisuudessa on opettanut pyhästä Raamatusta. Preusin teos särkee vääristyneet irvikuvat.

Tämä teos on ajankohtainen myös tänä päivänä. Rolf ja Daniel Preus kir­joittavat isänsä kirjasta: “Ne erilaiset harhat, joiden kanssa luterilaiset isät joutuivat vastakkain ja jotka Robert Preus luettelee tässä kirjassa – ovat yhä keskuudessamme, vaikkakin usein erinimisinä ja eri nimilapun alla. Lyhyesti sanottuna, tämä oli ja on ajankohtainen kirja.”

Robert D. Preus

Raamatun inspiraatio - Robert D Preus
Raamatun inspiraatio – Robert D Preus
Kategoriat
Ilmestyskirja Julkaisu Kirjat

Kaukainen voittolaulu – Ilmestyskirjan selitys – Siegbert Becker

Ilmestyskirja on yksi Raamatun kieh­tovimmista kirjoista. Toisaalta se saattaa tuntua lukijasta myös monin paikoin arvoi­tukselliselta. Mitä sisältyy sen moniin ihmeellisiin näkyihin ?

Tohtori Siegbert Beckerin ( 1914-­I984) Ilmestyskirjan selitys opastaa lu­kijaa syvemmälle tähän Raamatun viimei­seen kirjaan. Becker on halunnut tehdä teoksesta mahdollisimman yleistajuisen, jot­ta kuka tahansa Raamatusta kiinnostunut lu­kija voisi sitä ymmärtää.

Becker lähtee siitä, että Raamattu on kauttaaltaan Jumalan sanaa. Tästä syystä hän torjuu tietoisesti nykyistä teologiaa hal­litsevan historiallis-kriittisen menetelmän se­littää Raamattua. Luterilaisen periaatteen mukaisesti Becker selittää Raamattua Raamatulla. Ilmestyskirjan eri kohdat ase­tetaan yhteyksiin muun Raamatun kanssa.

Suokoon Herra, että tämä teos omalta osaltaan olisi avaamassa lukijalle ilmestys­kirjan sanomaa.

Ilmestyskirjan selitys Kaukainen voittolaulu - Siegbert W Becker
Ilmestyskirjan selitys Kaukainen voittolaulu – Siegbert W Becker
Kategoriat
Julkaisu Kirjat Tiede

Kristuksen kirkon usko ja nykyajan Raamatuntutkimus – Robert D. Preus

Kristillisen teologian ainoana lähteenä ja ojennusnuorana on Pyhän Raamatun sana. Jeesus Kristus itse vakuuttaa, etta Raamatun sanassa pysyminen on hänen opetuslapsenaan pysymisen ehto: “Jos te pysytte minun sanassani, niin to totisesti olette minun opetuslapsiani; ja to tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”, Joh. 8: 31:32.

Kristikunta elää kuitenkin tänään suuressa raamattukriisissa. Valistuksen ajasta lähtöisin oleva tiedekäsityksemme on tehnyt sen, etta jumaluusopillista eksegetiikkaa ei juurikaan harjoiteta. Papistomme on opiskellut eksegetiikkaa, joka ei edes metodissaan voi ottaa huomioon Jumalaa, jumalallista vaikutusta historiassa, “Jumalan ilmoitusta”. Siksi saarnalta ja opetukselta on kadonnut kristilliselle kirkolle olennainen lähtokohta: Haec dixit Dominus, näin sanoi Herra. Vain sellainen kirkko, joka puhuu ja toimii vakaumuksesta ja arvovallalla sekä kykenee tarkoin erottamaan toisistaan totuuden ja harhan, saa kokea myös Jumalan siunausta työssään.

Omassa tilanteessamme olemme jo niin suurissa vaikeuksissa, että eräät papistomme opettajat puhuvat joko rehellisesti Raamatun “ateistisesta tutkimusmetodista” tai sitten nimeämättä linjaansa opettavat ateistisen metodin mukaisesti. Suomen kirkon piirissa vaikuttavan tunnustusrintaman taholta on jo pitempään etsitty toista tietä.

Pidamme tärkeanä, että 1ähinnä teologian opiskelijoiden pyynnöstä voimme nyt saada suomeksi Lutherin ja Tunnustuskirjojen raamattukäsitystä selvittävän kirjasen.

Tämän kirjasen tekija Robert D. Preus, Th.D., Ph.D. toimi pitkään systemaattisen teologian professorina sekä Concordia?seminaarissa (St. Louis, MO, USA) että Fort Wayne?seminaarissa (Illinois, USA). Samalla hän oli suuren amerikkalaisen luterilaisen kirkon johtohenkiloitä (Lutheran Church?Missouri Synod). Robert Preus on yksi maailman tunnetuimmista luterilaisen ortodoksian tutkijoista. Monet suomalaiset teologit ja saamaajat ovat saaneet henkilokohtaista tukea tohtori Preusilta, joka Suomen ystävänä on usein vieraillut maassamme.

Tätä kirjasta opiskellessamme huomaamme liikkuvamme tutulla maaperällä. Emme kohtaa mitään uutuuksia. Näinhän juuri opettivat pyhästä Raamatusta apostoleista alkaen kirkkoisät, Martti Luther, heratysliikkeittemme pioneerit ja paimenet, Lutherin suuri suomentaja rovasti A.E. Koskenniemi jne. Huomaamme myös tätä kirjasta lukiessamme, mikä suuri ero on luterilaisen raamattuopin ja reformoidun fundamentalismin välilla. Näemme välttämättömäksi myös taistelun viimeksi mainittuun suuntaan.

Jos Jumala antaa viela kirkollemme uudistuksen ajat, Hän antaa silloin mitään pelkäämättömiä paimenia ja saarnaajia, jotka eivät pimitä pyhän Raamatun totuuksia. Ja Hän antaa myös pappien ja saamaajien kouluttajia, jotka lähtevat kaikessa toiminnassaan Tunnustuskirjojemme raamattuopista kohdatessaan nykyajan raamattutieteen “tuloksia”.

“Jumalan tahdosta ei voida mitään varmaa väittää ilman Jumalan sanaa”,

Apol. 191:17.

Kristuksen kirkon usko ja nykyajan Raamatuntukimus - Robert D. Preus
Kristuksen kirkon usko ja nykyajan Raamatuntukimus – Robert D. Preus
Kategoriat
Julkaisu Kirjat

Syttyneitä sydämiä – Hannu Lehtonen (toim.)

Anssi Simojoki

Tabula gratulatoria

Vanhurskauttamisopin kriisi kirkossamme

Tom Nyman

Vanhurskauttaminen armosta uskon kautta

John F. Brug

Vanhurskauttamisteesit :

Psalmin 130 selitys

Martti Luther

Kristus herätetty kuolleista  maailma päästetty synneistä

CE W Walther

Vanhurskauttaminen on syntien anteeksiantamus

Martin Chemnitz

Imputaatiosyndrooma: Martin Chemnitz vastaan Trenton kirkolliskokous

Kurt Marquart

Vanhurskauttamisoppi ja Rooma

Robert D. Preus

Rooman kirkon uusi katekismus ja Yhteinen julistus

vanhurskauttamisopista

Hannu Lehtonen

Onko vanhurskauttaminen syntien anteeksiantamus vai jotain muuta?

Tom G. A. Hardt

Kannanotto uuteen Luther tutkimukseen

John F. Brug

Korpisen sanomaa

1. Missä tunnustusrintamassa mennään

2. Usko perustuu ilmoitettuihin tosiasioihin

3. Mikä on pysyvää ja mikä uudistamisen tarpeessa

Uskon saamista varten. Traktaatti Inkerin kirkolle

Sakari Korpinen

Luterilaisuus vuosituhannen vaihteessa

Anssi Simojoki

Sakari Korpisen kirjallinen tuotanto

Syttyneitä sydämiä - toimittanut Hannu Lehtonen
Syttyneitä sydämiä – toimittanut Hannu Lehtonen
Kategoriat
Julkaisu Kirjat

Lohduttakaa, lohduttakaa – Kalle Jokinen

”Tämä aikamme on täynnä lohduttomia ihmisiä. Yksinäisiä ja masentuneita sieluja, jotka huutavat syntihaavoissaan. Lohduton oli minunkin nuoruuteni. Pelko ja kadotuksen tunto painoi elämäni ilottomaksi. Kaipasin, jopa rukoilinkin sielulleni lohdutusta. Ja lohduttaja tuli, Jeesus haavoineen. Avautui autuuden aika vuonna –36. Kirkastui Jumalan sanomaton armo Kristuksen kalliissa sovintoveressä. Vapauduin pimeästä epäuskoni vankilasta ihanan evankeliumin voimalla, ylistys Pyhän Hengen. Rakkaiksi tulivat nämä kaksi Pyhän Raamatun peruspilaria: Kristuksen uhriveri ja pyhä, raamatullinen kasteeni, jossa rakas Pyhä Henki uudesti synnytti minut taivaan Isän lapseksi ja perilliseksi.

Harras haluni on, että tämä vähäinen autuuden aapinen leviäisi laajemmallekin, tutuille ja tuntemattomille, Jeesuksen verellä ostetuille. Rohkenen lausua, sitä ainakin löytämään sinulle murheelliselle sielulle edes vähäisen lohdutuksen sanan ja rohkaisun.”

Kalle Jokinen

Lohduttakaa, lohduttakaa - Kalle Jokinen
Lohduttakaa, lohduttakaa – Kalle Jokinen