Kategoriat
1/2014 Adoptio Avioliitto Lehdet

Avoin kirje kansanedustajille

Marika Visakorpi, varatuomari, Jyväskylä

Hyvät kansanedustajat,

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on tulossa käsittelyynne lähiaikoina. Toivon, että löydätte hetken aikaa lukea tämän koosteen asiaan liittyvistä näkökannoista. Olette käsittelemässä muodollisesti pientä, mutta periaatteellisesti erittäin suurta asiaa: määrittelemässä sitä, mikä avioliitto jatkossa on.

Käytännössä rekisteröity parisuhde eroaa avioliitosta lähinnä kolmella lailla: 1) nimitys ja käsite, 2) ei mahdollisuutta hakea yhdessä adoptiota ja 3) ei suoraan oikeutta samaan sukunimeen. Yhteisen nimen saaminen olisi helposti järjestettävissä lainmuutoksella nykyiseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Sen sijaan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteellisesti erittäin merkittäviä asioita.

Mikä avioliitto on?
Kansalaisaloite perustuu vaatimukselle tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta samaa suku- puolta olevien parien kohtelussa kuten kappaleessa 3.2.1 todetaan: ”Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita.” Mitä tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miten lainsäädäntöä tulisi säätää, jotta perustelut olisivat loogiset ja yhdenmukaiset?

Avioliittolaissa on useita moraali luontoisia rajauksia; se on mahdollinen 1) kahden, 2) täysi- ikäisen (poikkeuksin), 3) eri sukupuolta olevan, 4) ei lähisukulaisen, 5) ei naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevan 5) ihmisen välillä. Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Mikäli taas todella tarkoitetaan sitä, mitä kansalaisaloitteessa em. kappaleessa todetaan: ”Yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää, että lainsäädäntö soveltuu kaikkiin yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, ellei muulle ole riittäviä perusteluita” (tummennus tässä), tulisi avioliitto avata samoilla perusteilla myös lukuisille muille ryhmille. Jos avioliitto nyt avataan käsittämään samaa sukupuolta olevien parisuhteet, on hyvin vaikea nähdä, miksei samoilla perusteilla hyväksyttäisi polyamorisia (monenvälisiä) ja moniavioisia suhteita avioliiton perusteeksi. Haluttaessa voidaan myös muut avioliiton rajaukset kyseenalaistaa. On huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13 päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista vedoten perusteluihin samaa sukupuolta olevien avioliittoihin (ks. esim http://www.breitbart.com/Big-Government/2013/12/14/Federal-Judge- Rules-Laws-Against-Polygamy-Unconstitutional).

Voidaan myös kysyä, millä perusteella sukulaisuussuhteen pitäisi olla este avioliitolle ainakaan samaa sukupuolta olevien kesken. Nyt esitetynlaisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperusteella ajattelua voidaan viedä vieläkin pidemmälle ja kysyä, miksi avioliitto tulisi ylipäätään kytkeä seksuaalisuuteen? Sisarukset tai ystävykset voivat olla toisiinsa kiintyneitä ja haluta taloudellista turvaa tai yhteistä adoptiota, vaikkei heillä ole parisuhdetta perinteisessä merkityksessä. Eikö silloin heitä syrjitä, jos avioliiton solmimista rajoitetaan?

Avioliitto on ollut viime vuosiin asti jotakuinkin maailmanlaajuisesti ja hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa miehen ja naisen välinen instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta ovat 5000 vuoden takaa Kaksoisvirtojen maasta. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu yhteiskunnan taholta paitsi juridisesti järjestää, myös tukea tällaista yhteiselämän muotoa, joka on erityinen siinä mielessä, että vain mies ja nainen voivat saada jälkeläisiä keskenään. Avioliiton kytkeytymistä sukupuolten erilaisuuteen, niiden toisiinsa liittymiseen ja suvun jatkamiseen tukevat mm. klassinen luonnonoikeusfilosofia ja sosiobiologia, jotka näkevät asian – vaikkakin eri lähtökohdista – syvempänä kuin kulttuurisena kysymyksenä. On siis välttämätöntä asettaa kysymys, mikä avioliitto on ja millä perusteilla? Onko se mikä tahansa kiintymykseen perustuva suhde, joka kulloinkin määritellään avioliitoksi vai edelleen se pitkään käytössä ollut yhteiskunnallinen instituutio, jossa vastakkaiset sukupuolet liittyvät toisiinsa solmimalla toiset poissulkevan liiton, jonka keskeisenä mahdollisuutena on myös lasten saaminen ja kasvattaminen?

Avioliiton rajaaminen yhden miehen ja yhden naisen väliseksi on perusteltua, koska vain se suhde poikkeaa kaikista muista mahdollisista suhteista. Kyse ei ole mielivaltaisesta, vaan perustellusta rajauksesta. Juuri tälle rajaukselle on kansalaisaloitteessakin mainittuja ”riittäviä perusteluita”. Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa keksiä perusteluja sille, miksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä pelkästään samaa sukupuolta olevien parisuhteet lisät- täisiin avioliiton piiriin. Tällainen lainsäädäntö ei ole loogista. Mikäli avioliittoa nyt laajennetaan, ollaan tiellä, jolla kulloisetkin mielipiteet määrittelevät avioliiton sisällön ja alkuperäinen sisältö on muuttunut.

Adoptio
Olen kansalaisaloitteen kanssa samaa mieltä siitä, että lapsia koskevat asiat tulee ratkaista lapsen edun mukaisesti. On biologinen tosiasia, jota kukaan ihminen ei ole keksinyt tai mikään maailmankatsomus määrittänyt, että vain mies ja nainen voivat saada keskenään jälkeläisiä. Pelkästään tämä seikka voisi herättää ajatuksen siitä, että sille on joku tarkoitus. Lapsen luontainen lähiympäristö on isän ja äidin muodostama. Lukuisista syistä johtuen näin ei toki aina elämässä ole. Isyyttä ja äitiyttä voivat tulla korvaamaan muut henkilöt ja lapset ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei isyydellä ja äitiydellä olisi itseisarvoa lapsen elämässä. Isyyden tärkeydestä poikien elämässä ovat kirjoittaneet mm. lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila kirjassaan Pelastakaa pojat. Niin ikään Jari Sinkkonen kirjassaan Elämäni poikana puhuu isän merkityksestä lapsen elämässä, samoin Tommy Hellsten kirjassaan Vanhemmuus isän ja äidin merkityksestä. Alkuperän merkityksestä kertoo myös se, miten monet vanhemmastaan eroon joutuneet myöhemmin elämässään haluavat etsiä biologisen vanhempansa.

Tutkimuksia erilaisen vanhemmuuden vaikutuksista on esitetty eri suuntiin. Varsin monet samaa sukupuolta oleviin vanhempiin liittyvät tutkimukset on tehty pienellä otannalla. Kanadassa hyvin laajalla otannalla (20 % väestöstä) tehty tutkimus osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Tyttöjen kohdalla luvut olivat vielä matalampia.
(Allen, D. W. (2013). High school graduation rates among children of same-sex households. Review of Economics of the Household. Advance online publication. doi: 10.007/s11150-013-9220-y)

Olennaisin seikka on nähdäkseni se, etteivät parhaatkaan isät voi muuttua äideiksi ja toisin- päin, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Vaikka muut miehet tai naiset lapsen elinpiirissä voivat tulla jossain määrin korvaamaan puuttuvaa isää tai äitiä, ei lainsäädännöllä tulisi luoda tilanteita, jossa lapselta viedään mahdollisuus isyyteen ja äitiyteen. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteisöllinen kysymys.

Vaikutukset
Lähivuosina samaa sukupuolta olevien asemasta käydyssä keskustelussa on esiintynyt puolin ja toisin ylilyöntejä, joita ei voi eikä tule hyväksyä. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja jokainen saa valita elämäntapansa, mikäli laki ei sitä nimenomaisesti kiellä. Jokaisella tulisi kuitenkin olla jatkossakin oikeus moraalisiin näkemyksiin ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. On ollut huolestuttavaa seurata, miten perinteisen avioliiton kannattajia on mediassa tai muualla leimattu milloin miksikin ääliöiksi ja tulkittu hyvinkin asialliset kannanotot lähestulkoon vihapuheeksi, vaikka henkilöt ovat puolustaneet yhteiskunnan keskeistä ja pitkäaikaista instituutiota. Mikäli kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta hyväksytään, on hyvinkin todennäköistä, että tämä suuntaus vahvistuu entisestään. Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä? Mahdollisella lainmuutoksella tulisi siten olemaan

todennäköisimmin vaikutusta myös muiden ihmisten elämään ja oikeuksiin. Taustalla vaikut- taa vahvasti pyrkimys tehdä avioliiton sisällöstä ihmisoikeuskysymys ja sitä kautta vaikuttaa samalla sekä sanan- että uskonnonvapauteen. Näin siitäkin huolimatta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisussaan 37359/09 todennut, että avioliiton sisältö voidaan kansallisesti rajata nykymuotoiseksi.

Kun Norjassa hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2009, ryhdyttiin hallituksen johdolla saman tien uusimaan päiväkotien opetussisältöjä tavoitteena edistää lasten sukupuoli-identiteettikäsitteen muuttamista vastaamaan yhteiskunnan seksuaalista moninaisuutta sekä opetusmateriaalin että satujen muodossa. Kyse ei siis ole enää siitä, että asiaan suhtauduttaisiin neutraalisti tai erilaiset tilanteet toteavasti, vaan uuden lainsäädännön mukaista aatemaailmaa tulee aktiivisesti edistää.

Avioliittolain muuttaminen normatiivisesti tarkoittaisi hyvin helposti sitä, että perinteinen avio- liittokäsitys nähdään jatkossa – vaikka sellaiseen saataisiin seurakunnissa rajautua – epätasa-arvoisen syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko tämä tasa-arvoista ja yhdenvertaista, saati sanan- ja uskonnonvapauden mukaista?

Avioliittolain muuttaminen murentaa nykyisen avioliittoinstituution sisällön ja johtaa ennakoi- mattomaan kehityskulkuun. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajien oikeus näkemykseensä joutuu vakavasti uhatuksi ja toisaalta uusi laki olisi perustelujensa puolesta epälooginen ja rajaava. Lainmuutokseen ei ole syytä ryhtyä ottaen huomioon senkin, että meillä kuitenkin on jo olemassa laki rekisteröidystä parisuhteesta.

Toivon teille viisautta ja huolellista harkintaa päätöksentekoon sekä voimia kevään istunto- kauteen!

Jyväskylässä 29.1.2014

Ystävällisin terveisin, Marika Visakorpi, varatuomari

Kategoriat
Avioliitto Kansalaisaloite

Kansalaisaloitteena lakiehdotus

 

Kansanäänestyksessä esitetään vastattavaksi seuraavat kysymykset: 1. ”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla henkilöillä olla oikeus solmia avioliitto?” 2. ”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla aviopuolisoilla olla oikeus hakea perheen ulkopuolista adoptiota?”

Tutustu ja allekirjoita! Vaatii vahvan tunnistautumisen (esimerkiksi pankkitunnuksilla).

Linkki kansalaisaloitteeseen: Kansalaisaloite laiksi neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja heidän oikeudestaan hakea perheen ulkopuolista adoptioita

Kannatusilmoitus: Väylänvarrentie 189 A, 95720 Jarhoinen

Vastuuhenkilöt ja vireillepanijat: Jyrki Kullervo Anttinen, Pello, Pekka Juhani Lahdenperä, Oulu.

Edustajat: Pekka Juhani Lahdenperä, Oulu Satulavyöntie 2 B 8, 90540 Oulu +358400687201. Varaedustajat: Jyrki Kullervo Anttinen, Pello Väylänvarrentie 189 A 95720 Jarhoinen 040 5838042

 

Aloitteen sisältö

LAKIEHDOTUS Laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja heidän oikeudestaan hakea perheen ulkopuolista adoptiota

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 § Kansanäänestyksen toimittamisaika ja -menettely Samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja heidän oikeudestaan hakea perheen ulkopuolista adoptiota järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys 29.11.2015. Kansanäänestyksessä noudatetaan menettelystä neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä annettua lakia (571/1987).

2 § Ennakkoäänestys Ennakkoäänestys aloitetaan 11. päivänä ennen äänestyspäivää ja lopetetaan ulkomailla 8. päivänä ja kotimaassa 5. päivänä ennen äänestyspäivää. Kotiäänestys tulee toimittaa aikaisintaan 11. päivänä ja viimeistään 5. päivänä ennen äänestyspäivää. Kotiäänestykseen on ilmoittauduttava viimeistään 12. päivänä ennen äänestyspäivää.

3 § Kysymyksenasettelu ja vastausvaihtoehdot Kansanäänestyksessä esitetään äänestäjien vastattavaksi seuraavat kysymykset: 1. ”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla henkilöillä olla oikeus solmia avioliitto?” ja ”2. ”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla aviopuolisoilla olla oikeus hakea perheen ulkopuolista adoptiota?” Äänestäjän tulee vastata kumpaankin kysymykseen joko ”KYLLÄ” tai ”EI” tai ”EN OTA KANTAA”

4 § Äänestyslippu Kansanäänestyksessä käytetään yhtä äänestyslippua. Se painetaan valkealle paperille, sen on oltava vakiokokoa 148 x 210 mm, siitä on selvästi käytävä ilmi, miten se taitetaan kokoon, ja sen on turvattava äänestyssalaisuuden säilyminen. Äänestyslipun sisäpuolelle painetaan otsikko, jossa mainitaan, että äänestyslippua käytetään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien aviopuolisoiden oikeudesta hakea perheen ulkopuolista adoptioita. Äänestyslipun taitekohdan oikealle puolelle painetaan 3 §:ssä mainitut kysymykset ja kummankin kysymyksen alle sanat ”KYLLÄ” ja ”EI” ja ”EN OTA KANTAA” sekä vastausvaihtoehtoja varten ruudut siten sijoitettuna, että ruudun sijoituksesta käy selväsi ilmi, mitä vastausvaihtoehtoa se tarkoittaa. Äänestyslippuun painetaan vielä ohje äänestysmerkinnän tekemisestä. Äänestyslipussa käytetään suomen ja ruotsin kieltä.

5 § Äänestäminen Äänestäminen tapahtuu merkitsemällä rasti (X) kummankin kysymyksen kohdalla olevaan johonkin ruutuun.

6 § Äänestyslipun mitättömyys Sen lisäksi, mitä vaalilain (714/1998) 85 §:n 1- 4 ja 6 kohdassa säädetään, on äänestyslippu mitätön, jos äänestysmerkinnät on tehty jommassakummassa kysymyksessä useampaan äänestyslipussa olevaan ruutuun tai jos niitä ei ole tehty lainkaan taikka jos merkintä on niin epäselvä, että siitä ei käy ilmi mitä vaihtoehtoa äänestäjä on kannattanut. Äänestyslippuun rastin lisäksi tai sen sijasta tehtyä merkintää, joka ainoastaan selventää, kumpaa vaihtoehtoa äänestäjä on kannattanut, ei ole pidettävä asiattomana eikä äänestyslippua tällaisen merkinnän johdosta mitättömänä.

7 § Äänestyksen tuloksen vahvistaminen Vaalipiirilautakunnan tulee vahvistaa äänestyksen tuloksen vaalipiirissään 3. päivänä äänestyksen jälkeen pidettävässä kello 18 alkavassa kokouksessa ja ilmoittaa tuloksen heti Helsingin kaupungin vaalipiirin keskuslautakunnalle. Saatuaan kaikkien vaalipiirilautakuntien tiedon äänestyksen tuloksesta vaalipiirissä Helsingin kaupungin vaalipiirilautakunta vahvistaa äänestyksen tuloksen koko maassa 4. päivänä äänestyksen jälkeen pidettävässä kello 12 alkavassa kokouksessa.

8 § Tiedottaminen Valtioneuvosto hyväksyy oikeusministeriön esittelystä yleisistunnossaan tiedotteen, jossa selostetaan hyväksytyn avioliittolain muutoksen sisältöä ja merkitystä ja jossa todetaan mistä kansanäänestyksessä on kysymys. Tiedote toimitetaan niille, joille lähetetään ilmoitus äänestysoikeudesta, sekä saatetaan muullakin tavoin kansalaisten tiedoksi ja saataville. Tiedote voidaan toimittaa ilmoituskortin ja -kirjeen yhteydessä.

9 § Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Perustelut KANSALAISALOITE Kansalaisaloite laiksi neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja heidän oikeudestaan hakea perheen ulkopuolista adoptiota ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien avioparien oikeudesta hakea perheen ulkopuolista adoptiota. Perustuslain mukaan kansanäänestys on neuvoa-antava. Äänestys ehdotetaan toimitettavaksi 29.11.2015 tai joka tapauksessa ennen Eduskunnan 12.12.2014 hyväksymän avioliittolain muutosta koskevan lain voimaantuloa. Äänestäjien vastattavaksi esitetään kysymykset: 1.”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla henkilöillä olla oikeus solmia avioliitto?” ja 2.”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla aviopuolisoilla olla oikeus perheen ulkopuoliseen adoptioon?” Äänestäjän tulisi vasta kysymyksiin joko ”KYLLÄ” tai ”EI” tai ”EN OTA KANTAA”. Äänestyksen tulos vahvistettaisiin 4. päivänä äänestyksen jälkeen. Oikeusministeriön valmistelemassa tiedotteessa selostettaisiin avioliitolain muutosta ja merkitystä sekä todettaisiin, mistä kansanäänestyksessä on kysymys. Tiedote toimitettaisiin kaikille, joille toimitetaan ilmoitus äänioikeudesta, sekä saatettaisiin muullakin tavoin kansalaisten tiedoksi ja saataville. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

 

S I S Ä L L Y S

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ SISÄLLYS YLEISPERUSTELUT 1. Nykytila 2. Kansanäänestyksestä 3. Kansanäänestyksen järjestämisestä 4. Kansanäänestyksen järjestämisessä tarvittavat säännökset 5. Esityksen taloudelliset vaikutukset YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Lakiehdotuksen perustelut 2. Voimaantulo

LAKIEHDOTUS YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila Eduskunta on 12.12.2014 hyväksynyt kansalaisaloitteen (KAA 3/2013 vp) pohjalta ehdotetun lain avioliittolain muuttamisesta. Lain vahvistamisen ja voimaantulon jälkeen samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus solmia avioliitto ja puolisoilla on sukupuolesta riippumatta aviopareja koskevat kaikki oikeudet kuten esimerkiksi oikeus yhteiseen perheen ulkopuoliseen adoptioon (vieraslapsiadoptio). Lakimuutoksella ei ole tarkoitettu puuttua uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen vihkiä avioliittoon eikä avioliiton määrittelemiseen oman oppinsa mukaisesti. Avioliittolain muutosta koskevassa aloitteessa pidettiin tärkeänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella vähemmistöön kuuluvien yhdenvertaisen aseman tunnustamista ja sen toteuttamista lainsäädännöllisesti niin, että samaa sukupuolta olevat parit saisivat myös kaikki aviopareille kuuluvat oikeudet. Aloitteessa pidettiin epäkohtana muun muassa sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa puolisolla ei ole suoraan lain nojalla oikeutta yhteiseen sukunimeen eikä pariskunnalla ole mahdollisuutta hakea yhdessä adoptiota. Lakivaliokunnan mietinnössä (14/2014 vp) todettiin, että voimassa olevan avioliittolain (234/1929) mukaan avioliiton voivat solmia mies ja nainen. Samaa sukupuolta olevilla on mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) mukaisesti. Parisuhteen rekisteröinnillä on lähtökohtaisesti samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella ja että myös laissa ja asetuksessa olevaa avioliittoa tai aviopuolisoa koskevaa säännöstä sovelletaan lähtökohtaisesti rekisteröityyn parisuhteeseen tai parisuhteen osapuoleen. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan parisuhteen rekisteröinnin oikeusvaikutukset eroavat avioliiton solmimisesta siinä, että rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Rekisteröityyn parisuhteeseen ei myöskään sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä adoptiolain (22/2012) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Nämä viimeksi mainitut seikat tarkoittavat sitä, että rekisteröidyn parisuhteen osapuolet eivät voi asianomaiselle viranomaiselle tekemällä ilmoituksella ottaa käyttöön yhteistä sukunimeä eikä toinen heistä kaksoisnimeä eivätkä osapuolet voi adoptoida yhdessä. Vuodesta 2009 rekisteröidyn parisuhteen osapuolet ovat voineet adoptoida perheen sisäisesti, joka mahdollistaa toisen osapuolen lapsen adoptoimisen.

2. Kansanäänestyksestä Perustuslain 53 §:n mukaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä päätetään lailla, jossa on säädettävä äänestyksen ajankohdasta ja äänestäjille esitettävistä vaihtoehdoista. Tämän säännöksen taustalla on aikaisemmin voimassa olleen hallitusmuodon 22 a § (570/1987), jossa kansalaisten yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi säädettiin neuvoa-antavasta valtiollisesta kansanäänestyksestä. Tuon valmistelun yhteydessä selvitettiin perusteellisesti erilaisia kansanäänestysmalleja ja niiden soveltuvuutta suomalaiseen kansanvaltaan. Neuvoa-antavan kansanäänestyksen mahdollisuus on tarkoitettu edustuksellista demokratiaa täydentäväksi suoran kansanvallan keinoksi. Vaikka kansanäänestystä ei ole laissa rajattu tiettyihin kysymyksiin, niin on selvää, että asian tulee olla laajakantoinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä. Äänestyksen kohteena voi olla niin periaatekysymys kuin lakiehdotus. Aikaisemmin on vuonna 1931 järjestetty kansanäänestys kieltolain kumoamisesta, josta säädettiin sitä koskeva erillislaki (340/1931). Hallitusmuodon 22 a §.n voimassaoloaikana on kansanäänestys järjestetty yhden kerran, kun äänestettiin Suomen liittymisestä Euroopan unioniin vuonna 1994. Kansanäänestyksen toteuttamiseksi säädettiin laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä Suomen liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi (578/1994). Kansaninvälistä valtiosääntövertailua ei tämän esityksen yhteydessä ole tehty. Samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon ja heidän oikeuksistaan ollaan järjestämässä kansanäänestys Slovakiassa tammikuussa 2015 ja Irlannissa maaliskuussa 2015. Kansanäänestyksiä on järjestetty Kroatiassa vuonna 2013 ja eräisssä Yhdysvaltojen osavaltioissa vuosina 2009 ja 2012 (Maine, Maryland, Pohjois-Carolina, Washington).

3. Kansanäänestyksen järjestämisestä Avioliiton muuttaminen myös samaa sukupuolta olevien liitoksi on periaatteellinen ja merkityksellinen sekä historiallinen muutos. Lakivaliokunnan mietinnössä katsottiin, että avioliitto on vanha, perinteinen perheoikeudellinen instituutio ja parisuhdemuoto, jolla on suuri merkitys ihmisille ja yhteiskunnalle. Avioliiton muuttaminen miehen ja naisen välisestä liitosta sukupuolineutraaliksi johtaisi perinteisen avioliittokäsitteen sisällön ja merkityksen muuttumiseen. Muutos koskettaisi perhelainsäädännön perusteita ja sillä olisi huomattavaa periaatteellista merkitystä. Avioliittolain muuttamista kannattavat ovat kokeneet nykyisen oikeustilan epätasa-arvoiseksi ja perustelleet muutosvaatimuksen tarpeellisuutta perus- ja ihmisoikeusnäkökohdilla. Lakivaliokunta ei pitänyt nykytilaa perustuslain tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena, vaan katsoi, että avioliitosta ja yhteisadoptiosta päättäminen on kunkin valtion harkintavaltaan kuuluva. Lakivaliokunta kuitenkin muistutti, että lakien tulkinta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta muuttaa aktiivisesti arvokäsityksiä. Toisaalta lakivaliokunta katsoi, että kansalaisaloitteessa ehdotettujen muutosten säätämiselle ei ole perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvaa estettä edellyttäen, että uskonnollisten yhdyskuntien asema huomioidaan. Edustuksellisen demokratian näkökulmasta katsottuna on mahdollista, että nyt hyväksytyn avioliittolain muutoksen jälkeen voi nousta tähän asiakokonaisuuteen liittyviä vastakkaisia laki- tai kansalaisaloitteita. Tämän suuntaista liikehdintää on jo ollut havaittavissa julkisessa keskustelussa. Tällainen edestakainen muutosliike näin periaatteellisesti merkittävässä asiassa on paitsi yksittäisten kansalaisten näkökulmasta niin myös edustuksellisen demokratian arvovallan kannalta ongelmallista. Joka tapauksessa ja koska tämä kysymys avioliiton muuttamisesta tulee vaikuttamaan pitkälle yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin olisi tärkeää selvittää luotettavalla tavalla kansan kanta tähän asiaan järjestämällä neuvoa-antava kansanäänestys. Silloin kansalaisilla on välitön mahdollisuus vaikuttaa jokaista koskettavaan ratkaisuun. Kun kansanäänestysmahdollisuutta valmisteltiin, niin sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 251/1984 vp) todettiin, että mielipidetiedustelut eivät tarjoa samanlaista vaikutuskanavaa ja että kansanäänestys voi myös edistää tehtävien päätösten ja koko valtiojärjestelmän yleistä hyväksyttävyyttä. Kansanäänestyksessä noudatettavasta menettelystä säädetään laissa menettelystä neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä (571/1987), jäljempänä menettelylaki. Kansanäänestyksen järjestämisestä tulee säätää erillinen toimeenpanolaki.

4. Kansanäänestyksen järjestämisessä tarvittavat säännökset Kansanäänestyksen toimeenpano edellyttää tätä koskevan erityisen lain säätämistä. Toimeenpanolaissa on oltava säännökset -äänestyksen ajankohdasta -kansanäänestyksen aiheesta -äänestäjille esitettävistä vaihtoehdoista -siitä, käytetäänkö yhtä tai useampaa äänestyslippua -äänestyslipun ulkomuodosta -äänestyslippujen sisällöstä -äänestyslippujen mitättömyydestä -äänestämisestä Nämä säännökset ehdotetaan sisällytettäväksi lakiin neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitosta ja heidän oikeudestaan hakea perheen ulkopuolista adoptiota. Muilta osin kansanäänestyksessä sovellettaisiin siitä perustuslaissa olevia säännöksiä sekä menettelylakia ja sen nojalla soveltuvin osin vaalilakia (714/1998). Koska kansanäänestyksen tiedottamisesta ei ole säännöksiä perustuslaissa eikä kansanäänestyksen järjestämistä koskevassa menettelylaissa tai vaalilaissa, niin ehdotetaan myös tiedottamista koskevien säännösten sisällyttämistä tähän lakiin. 5. Esityksen taloudelliset vaikutukset Menettelylain 8 §:n 2 momentin mukaan jos kansanäänestys toimitetaan vaaleista erillisenä, niin sen lisäksi mitä vaalilain 188 §:ssä säädetään, vastaa valtio kuntien keskusvaalilautakuntien, vaalilautakuntien ja vaalitoimikuntien menoista. Oikeusministeriö antaa tarkemmat määräykset perusteista, joiden mukaan menot korvataan. Valtion talousarviossa on vuoden 2015 eduskuntavaaleihin, vaalitietojärjestelmään ja muihin vaalimenoihin varattu 8,3 milj. euroa sekä kertakorvauksiin kunnille 9,3 milj. euroa. Talousarvion perustelujen mukaan määrärahaa voidaan käyttää myös neuvoa-antavan valtiollisen kansanäänestyksen toimittamiseen ja siihen liittyvien menojen maksamiseen. Tätä esitystä laadittaessa ei ole arvioitu sitä, kuinka suuri osuus määrärahasta käytetään kevään 2015 eduskuntavaalien järjestämiseen ja kuinka paljon vaaleista erillisen kansanäänestyksen järjestäminen tulee kokonaisuudessaan valtiolle maksamaan. Toisaalta kustannukset tulisivat olemaan alhaisemmat, jos kansanäänestys järjestettäisiin vuonna 2016 pidettävien kuntavaalien yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Kansanäänestyksen toimittamisaika ja –menettely. Kansanäänestyksen toimittamisen ajankohtaan vaikuttaa olennaisesti se, kuinka paljon aikaa katsotaan tarvittavan äänestysorganisaatioiden ja äänestyksen toimittamista koskevien seikkojen järjestämiseksi sekä äänestyksen kohteena olevasta asiasta tiedottamiseen. Tiedottamiseen puolestaan vaikuttaa olennaisesti se, kuinka vaikeasti hahmotettavasta asiasta on kysymys ja miten selkeäksi kysymyksenasettelu on äänestyksessä muotoiltu. Lähtökohtana on äänestyksen järjestäminen valtiollisista ja kunnallisista vaaleista erillisenä. Toisaalta taloudelliset seikat puoltaisivat neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä vasta vuonna 2016 pidettävien kuntavaalien yhteydessä. Koska äänestyksen kohteena oleva asiaa on jo pohdittu laajasti julkisessa keskustelussa eri tiedotusvälineissä ehdotetaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä jo vuoden 2015 loppupuolella.

2 §. Ennakkoäänestyksestä. Kansanäänestyksessä järjestettäisiin ennakkoäänestys noudattaen vaalilain (714/1998) ennakkoäänestysmenettelyä.

3 §. Kysymyksenasettelu ja vastausvaihtoehdot. Kansanäänestyksen kysymyksenasettelusta on säädettävä kansanäänestyksen toimeenpanolaissa. Kysymyksenasettelu ei saa olla epäselvä eikä johdatteleva eivätkä vastausvaihtoehdot saa antaa aihetta erilaisiin tulkintoihin. Äänestäjän käsitys kansanäänestyksen kohteena olevasta kysymyksestä tulee voida selvittää mahdollisimman luotettavasti. Kysymys tulisi voida esittää lyhyesti ja turvautumatta äänestäjälle vieraisiin sanontoihin. Neuvoa-antavaa kansanäänestystä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 251/1984 vp) on katsottu, että äänestyksen kohteena voi olla niin periaatekysymys kuin lakiehdotuskin. Tässä lakiehdotuksessa kansanäänestyksen kohteena on paitsi periaatteellinen niin myös oikeudellinen kysymys, jolla on vaikutusta perheoikeudellisiin lainsäädäntöhankkeisiin. Kansanäänestyksen aiheena on kansan kannan selvittäminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoon ja heidän oikeuteen hakea yhdessä perheen ulkoista adoptiota (vieraslapsiadoptio). Eduskunta on 12.12.2014 hyväksynyt kansalaisaloitteen pohjalta tehdyn lakiehdotuksen avioliittolain muuttamiseksi niin, että samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä (14/2014 vp) todettiin, että tämä muutoksen myötä muuttuu adoptiolainsäädännön soveltaminen niin, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on mahdollisuus ulkoiseen adoptioon.

Kansanäänestyksessä esitetään vastattavaksi seuraavat kysymykset: 1. ”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla henkilöillä olla oikeus solmia avioliitto?” 2. ”Tuleeko samaa sukupuolta olevilla aviopuolisoilla olla oikeus hakea perheen ulkopuolista adoptiota?” Kansanäänestykseen ehdotetaan kahta kysymystä sen vuoksi, että vaikka molemmilla kysymyksillä on samansuuntainen perhepoliittinen ja perheoikeudellinen ulottuvuus, niin jälkimmäinen kysymys on edelliseen kysymykseen liittyvä jatkokysymys, joka sisältää erillisen näkökulman lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Kumpaankin kysymykseen annetaan äänestäjille kolme vaihtoehtoa: ”KYLLÄ” tai ”EI” tai ”EN OTA KANTAA”. Kolmea vaihtoehtoa ehdotetaan sen vuoksi, koska menettelylain 5 §:n 1 momentin mukaan äänestäjällä tulee aina olla mahdollisuus ilmaista, ettei hän kannata mitään esitetyistä vaihtoehdoista.

4 §. Äänestyslippu. Kansanäänestyksessä ehdotetaan käytettäväksi yhtä vaalilippua, joka olisi väriltään valkoinen ja kooltaan vakiokokoa 148 x 210 mm. Jos kansanäänestys toteutettaisiin kuntavaalien yhteydessä, tulisi äänestyslippujen poiketa selvästi toisistaan myös värin suhteen. Äänestyslipusta tulisi käydä selvästi ilmi miten se tulee taittaa kokoon. Lisäksi äänestyslippu on laadittava niin, että äänestyssalaisuus ei vaarannu. Paperin tulee olla sellaista, että äänestysmerkintä ei näy siitä läpi. Äänestyslipussa olisi sisäpuolella otsikkoteksti, mistä ilmenee missä kansanäänestyksessä lippua käytetään, sekä äänestyslipun taitekohdan oikealla puolella vastattavaksi esitetyt kysymykset sekä kummankin kysymyksen alla sitä koskevat vastausvaihtoehdot. Kutakin vastausvaihtoehtoa varten äänestyslipussa olisi ruutu ja sanat ”KYLLÄ” ja ”EI” ja ”EN OTA KANTAA”. Lisäksi äänestyslipussa olisi ohje äänestysmerkinnän tekemisestä. Äänestyslippu laadittaisiin suomeksi ja ruotsiksi.

5 §. Äänestäminen. Äänestettäessä merkittäisiin rasti (X) johonkin kummankin kysymysvaihtoehdon kohdalla olevista ruuduista, mikä merkitsee kunkin kysymyksen kohdalla vastausta joko ”KYLLÄ” tai ”EI” tai ”EN OTA KANTAA”. Ehdotuksen perustelujen osalta viitataan siihen, mitä edellä kohdassa Kysymyksenasettelu ja vastausvaihtoehdot (3 §) on lausuttu.

6 §. Äänestyslipun mitättömyys. Kansanäänestyksessä jätettyjen äänestyslippujen mitättömyyden arvioinnissa sovellettaisiin vaalilain (714/1998) 85 §:n 1 momentin 1-4 ja 6 kohdan mitättömyysperusteita. Äänestyslippu olisi sen mukaan mitätön, jos ennakkoäänestyksessä käytettävässä vaalikuoressa olisi useampia äänestyslippuja tai muutakin kuin äänestyslippu tai jos vaalikuori olisi avonainen tai jos kuoreen tai äänestyslippuun olisi kirjoitettu äänestäjän nimi tai erityinen tuntomerkki tai siihen olisi tehty muunlainen asiaton merkintä. Äänestyslippu olisi myös mitätön, jos se olisi leimaamaton tai jos äänestettäessä olisi käytetty muuta kuin oikeusministeriön painattamaa äänestyslippua. Äänestyslippu olisi mitätön, jos äänestäjä ei tekisi äänestysmerkintää kumpaankin kysymykseen tai jos äänestysmerkintä tehtäisiin jommankumman tai molempien kysymysten kohdalla useampaan vastausvaihtoehtoon. Edelleen äänestyslippu olisi mitätön, jos äänestysmerkintä olisi jommankumman tai molemman kysymyksen kohdalla niin epäselvä, ettei siitä kävisi ilmi mitä vaihtoehtoa äänestäjä on kannattanut. Koska äänestyslipun hyväksyttävyyttä arvioitaessa on tärkeää saada selville äänestäjän tarkoitus, niin lakiehdotukseen sisältyy säännös siitä, että rastin sijasta tai sen lisäksi tehtyä merkintää, joka selventää äänestäjän tarkoitusta, ei voida pitää sisällöltään tai merkitsemistavaltaan asiattomana ja siten mitättömänä.

7 §. Äänestyksen tuloksen vahvistaminen. Menettelylain 6 §:n mukaan vaalipiirilautakuntien tulee heti äänestyksen tuloksen vahvistettuaan antaa tuloksesta tieto Helsingin kaupungin vaalipiirilautakunnalle, joka vahvistaa äänestyksen tuloksen koko maassa. Tämän tulisi tapahtua vaalipiireissä 3. päivänä äänestyksen jälkeen pidettävässä klo 18 alkavassa kokouksessa. Helsingin kaupungin vaalipiiri puolestaan vahvistaisi äänestyksen valtakunnallisen tuloksen vaalipiireissä vahvistettujen tulosten pohjalta seuraavan päivänä klo 12 alkavassa kokouksessaan. Koko maan tuloksen julkaisemisesta huolehtii oikeusministeriö saatuaan ilmoituksen tuloksen vahvistamisesta.

8 §. Tiedottaminen. Kansanäänestyksen tiedottamisen tavoitteena on antaa kansalaisille kuva siitä, mistä kansanäänestyksessä on kysymys. Kansanäänestyksen tarkoituksen saavuttamisen kannalta on tärkeää, että kansalaisilla olisi riittävä tieto kansanäänestyksen kohteena olevasta kysymyksestä. Tiedottaminen on tärkeää myös arvioitaessa kansanäänestyksen lopputuloksen hyväksyttävyyttä. Valtaosa tiedottamisesta tapahtuu valtaosin television, radion, lehdistön sekä internetsivustojen kautta. Nämä tiedotusvälineet ovat kansalaisten laajasti saavutettavissa. Tiedottamisen vähimmäistason saavuttamiseksi laadittaisiin virallinen tiedote, jossa selostettaisiin mistä kansanäänestyksessä on kysymys. Valtioneuvosto hyväksyisi tiedotteen oikeusministeriön esittelystä. Tämä tiedote toimitettaisiin ilmoituskortin tai -kirjeen yhteydessä taikka muulla tavoin kaikille niille, joille lähetetään ilmoitus äänioikeudesta, sekä saatettaisiin muullakin tavoin yleisesti tiedoksi. Tiedottamisen tukemiseen ei tässä ehdoteta varattavaksi valtion varoja sillä eri käsityskantojen edustajilla on käytettävissään tiedottamiseen omia kanaviaan ja muita varoja.

2. Voimaantulo Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Aloitteen taloudellinen tuki Ei ole Kannatusilmoitusten keräystavat Kansalaisaloite.fi Paperilomakkeet Tähän mennessä muualla kerättyjen kannatusilmoitusten yhteismäärä Kerääjän ilmoittama arvio: 0 kpl Esitäytetty kannatusilmoituslomake tulostettavana PDF-lomakkeena Vastuuhenkilöt keräävät kannatusilmoituksia aloitteeseensa paperilomakkeella. Jos haluat tehdä kannatusilmoituksen paperilomakkeella verkkopalvelun sijaan, tulosta alla oleva PDF-lomake, täytä siihen tietosi ja lähetä se oheiseen postiosoitteeseen. Postittaminen tapahtuu kannattajan kustannuksella ja vastuulla.