Hannu Lehtonen, pastori, Soini

Jeesus tulee

Raamattu opettaa monin kohdin Jeesuksen toisesta tulemisesta. Tästä tapahtumasta ennustetaan jo VT:ssa. Danielin kirjan 7. luvussa kerrotaan näystä, jonka Daniel näki: ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.” (Dan. 7:13) Kun Jeesus oli ylipappien edessä kuulusteltavana, hän viittasi tähän ennustukseen: ”Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ’Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika’. Jeesus sanoi hänelle: ’Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.’” (Matt. 26:63–64) Kun Jeesus oli astunut ylös taivaaseen, enkelit sanoivat Jeesuksen perään katseleville opetuslapsille: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Ap. t. 1:11)

Hän, joka tulee, on Ihmisen Poika, tosi ihminen, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Mutta hän on samassa persoonassa myös tosi Jumala, Herra. 1. Tessalonikalaiskirjeessä apostoli Paavali sanoo opettaessaan Kristuksen toisesta tulemisesta: ”Itse Herra on tuleva alas taivaasta…” (1. Tess. 4:16)

Raamatun alkukielessä käytetään Kristuksen toisesta tulemisesta puhuttaessa usein sanaa paruusia, johon sisältyy ajatus kuninkaan vierailusta. Tämä sana sopii erinomaisesti kuvaamaan Kristus-kuninkaan toista tulemista. Toisaalta monissa kohdissa käytetään myös sanaa ’ilmestyä’. Esimerkiksi apostoli Johannes sanoo: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” (1. Joh. 3:2) Vastaavasti apostoli Paavali kirjoittaa: ”kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” (Kol. 3:4)

Aina on ollut epäuskoisia pilkkaajia, jotka haluavat tehdä kristityt naurunalaisiksi. Apostoli Pietari ennustaa: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3–4) ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkaajia, irvailijoita, juuri ennen tuomiopäivää. Nämä miehet, joista monet ovat hyvin älykkäitä ja oppineita, tunnetaan siitä, että he pilkaten kieltävät tuomion tulemisen. Sellaiset henkilöt todistelevat kirjoilla, artikkeleilla ja luennoilla tyynesti ja hyvin viisailta näyttäen, että on vastoin tiedettä ja järkeä uskoa tuomiopäivän tulemiseen. He kohtelevat pilkaten ja ivaten itse sitä ajatustakin, että Raamattu voisi olla totta. Mitä lähemmäksi viimeinen päivä tulee, sitä nopeammin näiden pilkkaajien määrä kasvaa ja sitä röyhkeämmiksi he tulevat väitteissään. – – Kristittyjen tulisi panna merkille syy tähän asenteeseen, nimittäin se, että sellaiset ihmiset vaeltavat omien halujensa ja himojensa mukaan. Jumalasta ja Hänen pyhästä tahdostaan he eivät tahdo tietää mitään. Heidän ainoa päämääränsä elämässä on nauttia täysin voimin lihan himosta, silmien pyynnöstä ja elämän korskeudesta. Ja koska ajatus Herran paluusta tuomiolle häiritsee heitä heidän elämässään synnissä ja häpeässä, he koettavat tehdä naurunalaiseksi ajatuksen viimeisestä päivästä. Heidän omatuntonsa kertoo heille – riippumatta siitä, minkä muodon heidän itsekkyytensä ottaa – että heidän täytyy tehdä tili Herralle.” (Paul Kretzmann, The Popular Commentary of the Bible, suom. HL)

Milloin Jeesus tulee?

Ihmisuteliaisuutta on aina kiehtonut suuresti kysymys siitä, milloin Jeesus tulee takaisin, milloin tulee maailman loppu. On ollut monia ennustelijoita, jotka ovat arvelleet voivansa ennustaa tarkan ajankohdan. Mutta odotettu ajankohta on tullut ja mennyt ilman, että mitään olisi tapahtunut. Näin täytyykin olla, sillä Jeesuksen takaisin tulemisen ajankohtaa ei ole meille ilmoitettu. Markuksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus sanoo: ”Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mark. 13:32) Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa ylösnoussut Jeesus huomauttaa aikamääriä uteleville opetuslapsilleen: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.” (Ap. t. 1:7)

On siksi turhaa koettaa laskeskella päivää ja hetkeä. Sitä vastoin Jeesus mainitsee lopunajallisissa puheissaan monia merkkejä, jotka edeltävät hänen toista tulemistaan. Näitä merkkejä me voimme ja meidän pitääkin tarkata. Oheinen ryhmitys on tiivistelmä LC–MS:n (Luterilainen kirkko – Missourisynodi) oppikomitean asiaa koskevasta paperista (lyh. CTCR).

1) Tärkein lopunajallinen merkki on evankeliumin saarnaaminen kaikille kansoille. Matt. 24:14: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Se antaa Kristuksen lihaan tulemisen ja toisen tulemisen väliselle ajalle sen ensisijaisen merkityksen ja tarkoituksen (Matt. 28:18–20).

2) Toinen merkkien ryhmä – sodat, maanjäristykset, nälänhätä, taudit ja merkit taivaissa – ilmaisee Jumalan tuomiota (2. Aik. 15:6; Matt. 24:6–8; Mark. 13:7–8; Luuk. 21:9–11; Jooel 2:30–31). Ne ovat ilmauksia Jumalan vihasta ja osoittavat kaikkien syntisten tarvetta tehdä parannus (Luuk. 13:3, 5; Ilm. 9:20–21; 16:9). Kristittyjä kehotetaan kuitenkin pitämään näitä merkkejä myös uuden ja paremman maailman ’synnytystuskina’ (Room. 8:22; Matt. 24:8; Ilm. 21:1-4) ja lohduttautumaan sillä, että Jumala lupaa suojella ja varjella heidät tämän kärsimyksen keskellä (Ilm. 3:10; 7:3-4).

3) Kolmas merkkien ryhmä ilmaisee vastustusta Jumalaa ja hänen valtakuntaansa vastaan: ahdistus, luopuminen ja Antikristus. Koska maailma jatkuvasti vastustaa Jumalan valtakuntaa, kristityt joutuvat odottamaan kärsivänsä vainoa eri muodoissa koko Kristuksen lihaantulemisen ja toisen tulemisen välisen ajan ja heitä kehotetaan kestämään uskossa loppuun saakka (Matt. 24:9; Mark. 13:9–13; Luuk. 21:12–19). Raamattu kuitenkin opettaa myös, että kirkon kokema ahdistus kasvaa loppua kohti (Matt. 24:21, 22).

Ilmestyskirja kuvailee myös Kirkon kokemaa viimeistä vainoa, vaikkakin symbolisella kielellä (Ilm. 9:13–19; 11:7–10; 16:12–16; 19:19; 20:7–9). Tämä on se ’vähä aika’, jolloin saatana kokoaa antikristillisen maailman pyrkimyksenään tuhota kristillinen kirkko ja estää sitä vapaasti saarnaamasta evankeliumia kaikille kansoille (Ilm. 20:7–9; Hes. 38–39). Saatanan viimeistä hyökkäystä kutsutaan symbolisesti Harmageddonin taisteluksi.

Kristillisen kirkon historiaa luonnehtii myös luopumus Kristuksen lihaan tulon ja toisen tulemisen välisenä aikana (Matt. 24:10-12; Hepr. 6:6; 10:29; 2. Piet. 2:20–22; 1. Joh. 2:19; Gal. 6:12–13). Mutta UT ennustaa myös viimeistä luopumusta tai kapinaa. Jeesus puhuu vääristä Kristuksista ja vääristä profeetoista, jotka johtavat monia harhaan (Matt. 24:24; Mark. 13:22). Apostoli Paavali opettaa, että Kristuksen toinen tuleminen ei tapahdu, ennen kuin ”luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2. Tess. 2:3). Esimerkiksi homoseksuaalisuuden lisääntyvä julkinen hyväksyminen eri maissa ja myös kirkoissa on epäilemättä lopun ajan merkki, samoin naispappeus, luterilaisten kirkkojen neuvottelut ja sopimukset paavin kirkon kanssa jne.

Lopuksi, Jumalan vastustamista luonnehtii Antikristus. Termi antikristus löytyy Johanneksen kirjeissä (1. Joh. 2:18, 22; 4:3; 2. Joh. 7) ja se merkitsee sekä Kristuksen sijaista että vastustajaa. UT ennustaa, että kirkko todistaa kautta historiansa monista antikristuksista (Matt. 24:5, 23–24; Mark. 13:6, 21–22; Luuk. 21:8; 1. John 2:18, 22; 4:3; 2. John 7). Kaikki väärät opettajat, jotka opettavat vastoin Kristuksen sanaa, ovat Kristuksen vastustajia ja, sikäli kuin he niin menettelevät, anti-Kristuksia. Mutta Raamattu opettaa myös yhtä suurta Antikristusta (Dan. 7:8, 11, 20–21, 24–25; 11:36–45; 2. Tess. 2; 1. Joh. 2:18; 4:3; Ilm. 17-18).

Luterilaisen tunnustuksen mukaan Rooman paavi vastaa Raamatun antamia merkkejä Antikristuksesta [paavikunta on kironnut puhtaan vanhurskauttamisopin Trentossa 1500-luvulla; paavin erehtymättömyysdogmi 1870 yms.]. On kuitenkin tärkeää huomioida se ero, jonka luterilaiset tunnustajat tekivät paavin viran ja tuon viran yksittäisten haltijoiden välillä. Katolinen vastauskonpuhdistus aloitti 1500-luvulla kampanjan, jonka päämääränä oli selittää, ettei Ilmestyskirja voi viitata paaviin tai paavikuntaan. Tämä kampanja on ollut ilmeisen menestyksekäs.

Jeesus tulee suuressa kunniassa

Jeesus tuli ensimmäisen kerran tähän maailmaan alhaisessa hahmossa. Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan puhuttelevasti: ”Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.” (Jes. 53:2)

Kun Jeesus tulee toisen kerran, hän tulee suuressa kunniassa ja kirkkaudessa. ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.” (Matt. 25:31; ks. myös Matt. 13:39–43; 16:27; 24:30–31; 2. Tess. 1:7; Ilm. 19:11-14; Tiit. 2:13; Juud. 14, 24;

1. Piet. 4:13; Sak. 14:3).) Hän tulee kuninkaallisena majesteettina ja kaikkien polvien pitää notkistuman hänen edessään ja kaikkien kielten tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10–11). Raamattu kuvaa Jeesuksen toista tulemista mahdollisimman julkisena ja äänekkäänä tapahtumana. Ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä apostoli Paavali sanoo: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa…” (1. Tess. 4:17)

On syytä tähdentää sitä, että Raamattu ei tunne muita Kristuksen tulemisia. On vain kaksi: toinen on tapahtunut ja toinen on vielä edessäpäin. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:27–28)

Kristikunnan piirissä on saanut paljon jalansijaa sellainen opetus, jonka mukaan Jeesus tulisi ennen julkista tuloaan salaa tempaamaan uskovat pois tästä maailmasta. On olemassa esimerkiksi monia kirjoja ja elokuvia, joissa tältä pohjalta esitetään hyvin mielikuvitusta kutkuttavia kuvitelmia siitä, miten ihmisiä katoaa selittämättömästi jne. Tämän opetuksen ideoihin kuuluu ajatus siitä, että vaikka kaikki uskovat on temmattu täältä maailmasta pois, maailma silti jatkaa olemassaoloaan ja myöhemmin täällä on paljonkin uskovia juutalaisten kääntyessä Kristuksen uskoon ja tehdessä voimallista lähetystyötä. Samaan yhteyteen kuuluu myös oppi ns. tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Tämä edellä lyhyesti kuvailtu oppi on syntynyt noin vuonna 1830. Sen alkuunpanijana pidetään yleisesti entistä anglikaanipastori John Nelson Darbya (1800–1882), jonka välityksellä oppi levisi Amerikkaan. Siellä laadittu ns. Scofieldin selitysraamattu (ens. laitos v. 1909) on tullut tunnetuksi tämän opin levittäjänä. Hal Lindseyn teokset ovat vaikuttaneet tämän opin leviämisessä myös Suomeen paljon. Opilla Kristuksen salaisesta tulemisesta on maassamme kannatusta erityisesti ns. vapaiden suuntien keskuudessa, mutta se on levinnyt myös luterilaisten keskuuteen.

Edellä lainatussa Tessalonikalaiskirjeen kohdassa apostoli yhdistää Kristuksen julkisen tulemisen uskovien ylöstempaamisen kanssa. Emme luterilaisina suinkaan kiistä uskovien, elävien ja kuolleiden, ylöstempaamista, koska Raamattu niin opettaa. Mutta on torjuttava vääränä ja harhaanjohtavana opetuksena edellä kuvattu oppi Kristuksen salaisesta tulemisesta siihen kuuluvine käsityskantoineen. Raamattu korostaa monin kohdin hyvin voimakkaasti sitä, että Kristuksen toinen tuleminen on mahdollisimman julkinen tapahtuma ja myös, että tämä maailmanaika päättyy siihen.

Luther sanoo Kristuksen toisesta tulemisesta: ”Se tulee olemaan kuin suuren ja voimallisen kuninkaan tai keisarin tulo täydessä sotavarustuksessa, joka täyttää ilman taisteluhuutojen ja trumpettien äänellä. Kuoleman ja helvetin voitokkaan Kukistajan huuto tavoittaa kuolleet haudoissaan, uskovat kuulevat Vapahtajansa äänen ja tulevat esiin haudoistaan kirkastetuissa ruumiissa, valmiina liittymään Hänen voittoisaan juhlakulkueeseensa (1. Kor. 15:42–44; Fil 3:21). – Välittömästi tämän jälkeen uskovat, jotka Herra on jättänyt tähän päivään asti jäljelle, jotka yhä elävät lihassa, saavat kokea Kristuksen majesteettisen voiman ruumiissaan. Heidät temmataan yhtäkkiä pilviin Kuninkaiden Kuninkaan saattueeseen liittymistä varten. Heidän ruumiidensa kuolevaisuus jää silloin myös taakse, katovaisen pukeuduttua katoamattomuuteen (1. Kor. 15:52,53). Korotetun Vapahtajansa seurassa uskovat ilmestyvät silloin kirkkaudessa koko maailman eteen, ollakseen iäti Herran kanssa. – – Varmoina sellaisesta edessämme olevasta ilosta apostolin kehotuksen pitäisi epäilemättä löytää halukkaat korvat ja aulis kuuliaisuus: ’Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.’ Tähän lyhyeen Raamatun kohtaan sisältyy valtavan paljon lohdutusta, jota tuskin voidaan ilmaista lyhyessä selityksessä.” (W2, 12,2032-2099, suom. HL)

”Apostoli ilmoittaa siis että kuolleet yht’äkkiä nostetaan haudoistaan ja meidät samalla temmataan ylös, missä lienemmekin, siirretään kuolevaisesta elämästä ja tilasta, kohta tullaksemme kaikki yhdessä myöskin kirkastetuksi. Sitä apostoli tarkoittaa sanoessaan: emme kaikki kuole eli nuku. Asia ei voi eikä saa toteutua niin vitkaan, että ihmiset aina toisiansa hautaisivat, kunnes kaikki olemme vähitellen kuolleet, vaan meidät kootaan kerran kaikki yhtä haavaa ja temmataan yhdessä ylös, vaikka tosin kuolema siinä myös tapahtuu. Jumala on silloin osoittava kaikkivaltaansa ja voimaansa antaessaan hukkua yhdessä silmänräpäyksessä kaikki, mitä on maan päällä; koko maailma on silloin menevä raunioiksi ja muotonsa on muuttuva, mutta me saamme iäti olla Kristuksen kanssa, vaan nuo toiset, jotka eivät uskoneet, heitetään iäiseen vaivaan. Tämä on tapahtuva, sanoo apostoli viimeisen tuomion pasuunan kaikuessa. Herra on tuleva alas suuren huudon kuuluessa, lausuu hän tessalonikalaisille, ja ylienkelin hän on antava puhaltaa pasuunaan, joka on kaikuva kautta taivaan ja maan, niin että kaikki sortuu raunioiksi ja kuolleet ylös heräävät.” (Luther, Kuolleitten ylösnouseminen)

”Tässä kysynee joku, eivätkö jumalattomatkin nouse ylös kuolleista? Vastaus: yhtä hyvin kuin jumalaapelkääväisetkin. Sillä Kristus tuomitsee eläviä ja kuolleita, olivatpa he hyviä tai pahoja, vanhurskaita tai jumalattomia. Mutta vain uskollisille, niille, jotka ovat poisnukkuneet Kristuksessa, suodaan se sanomaton armo ja kirkkaus, että heidät saatetaan uuteen ja ikuiseen Jerusalemiin yhdessä Kristuksen, heidän sulhasensa kanssa niin ihanassa puvussa, ettei maailmalla senkaltaista ole. Jumalattomia sitä vastoin, niitä, jotka kuolevat epäuskossa, ei temmata pilvissä Herraa vastaan, vaan he jäävät tänne alas ja saavat kuulla tuomionsa: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen’ jne. (Matt. 25:41). Jumalattomatkin herätetään samoin kuin uskollisetkin, mutta jälkimmäiset elämän ylösnousemukseen, muut tuomion ylösnousemukseen.” (Luther, Sana ja armo, s. 426–427)

Raamattuluento Ev. lut. Todistajaseuran vuosijuhlassa Alajärvellä 22.8.2010. Ensimmäinen osa.