Kiuruvesi – CONCORDIA

Aili Väisänen, Kiuruvesi

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)

Rukous: Jumala, Isämme, sinä olet vapauttanut meidät lain orjuudesta. Auta pysymään tässä vapaudessa. Varjele meitä sitomasta itseämme tapoihin ja tottumuksiin, jotka estävät rakastamasta sinua ja lähimmäisiämme. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Itken. Tuo pieni, Kotimaa–lehdestä leikattu rukous kotimme seinällä, ajan saatossa kellastunut paperi, kuinka syvästi sinä puhut. Kuinka ihmeellinen sinä olet Jumala.

Ajatukset palaavat aikaan yli vuosikymmen sitten. Koin syvästi ja voimakkaasti, että kaikki ei ole kohdallaan. Olin kuin loukussa. Rukoilin ja rukoilin, itkin ja kyselin: osoita Herra, miksi, mistä on kysymys?

Aika kului, rukous jatkui. Kunnes eräänä sunnuntaina, iltapäivällä, ovikello soi. Itkun jälkiä silmistäni pyyhkien menin avaamaan. Siellä sinä ystävämme olit, viimeisestä näkemisestämme oli kulunut useita vuosia. Kerroit, kuinka sinulle oli tullut pakottava tarve tulla käymään. Siinä kahvipöydässä yllättäen kysyit, muistitko sinä pyytää ”X– liikkeestä” pois lapun, johon olit laittanut nimesi?

Olin totisesti unohtanut, mutta ystävämme neuvoi: ”Se lappu täytyy sinun itse sieltä huolehtia pois. Valvo, että nimesi poistetaan myös tietokoneelta.” Pari kuukautta siinä meni ja monta kyyneltä vuoti, kunnes vihdoin sain kirjatun, kahden henkilön allekirjoittaman kirjeen vahvistuksena nimeni poistamisesta.

Virsi 215: Siinä se on: ”Oi armon merta ihmeellistä, sen vesi voimallinen on.” Kiitos Jeesus! Se sanoin kuvaamaton riemu ja vapauden tunne sen jälkeen oli valtava. Loukusta vapauteen päässyt lintu kuvaa sitä parhaiten. Mieleeni nousevat Raamatun sanat Jes. 43:1: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Totisesti, kun muu horjuu, kasteen armo, hyvän omantunnon liitto pysyy (1. Piet. 3:21–22).

Jeesus, sinä sanoit opetuslapsillesi: ”Älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk. 10:20).

Rakas Jumala, kirkasta sanasi sydämissämme, anna sen loistaa ja lämmittää niin kuumana, että saamme siitä lohdutuksen, ilon ja vapauden. Kiitos!

Aili Väisänen, Kiuruvesi

Tuskin on mitään kautta aikojen tietoisesti pyritty mitätöimään ja tekemään tyhjäksi enemmän, kuin Pyhää Kristillistä kastetta. Sitä olen tehnyt minä. Sinusta lukijani en tiedä, sen tietää Jumala.

Tietämättömyyttäni hylkäsin Pyhän kasteen armoliiton ja annoin uudelleen kastattaa itseni, rakentaen siten pelastumiseni oman suoritukseni varaan. Täten omalla suullani ja teollani tietoisesti halveksin Pyhää kastetta, mistä seuraa pelastuksen menettäminen. Olin matkalla kadotukseen, se on kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua.

Mutta Ps. 119:105 vakuuttaa: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” Jeesus on Elämän Sana ja todellinen Valo, joka loistaa pimeydessä ja tuo kuoleman varjon maahan kirkkauden (Joh. 1:1-18).

Jumala avasi Sanansa kautta tuhlaajalapselle halun mennä Kirkkoon Jumalanpalvelukseen. Kädessäni oli muutama rukouslappu, mielessä rukous : ”Jeesus johdata ,ohjaa kirkon työntekijä luokseni”. Rukoillen astun kirkon eteiseen, samalla hetkellä eteiseen saapui henkilö, jonka tunnistan seurakunnan nuoriso-ohjaajaksi. Hän lupasi toimittaa rukouslappuset sakastiin jumalanpalveluksesta vastaavalle. Hämmästyneenä johdatuksesta astun arkaillen kirkkosaliin. Oli Juhannuspäivä 14 vuotta sitten.

Kuin eilinen päivä mielessäni soivat vieläkin papin sanat: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes. 43:1). Hän jatkaa: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat ,minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra ,sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10) Mielessäni risteilevät sanat: ”minut nimeltä kutsunut”, ”Jumalan liitto”, ”rauhanliitto”, ”kasteen armoliitto”. Mitä minä olenkaan tehnyt ?

Itku polttaa sisälläni, ja sisintäni jäytää tuska. Herra armahda minua. Tahtoisin mennä penkin alle piiloon. Silti koin, että olen tullut Kotiin.

Jumalanpalvelus jatkui. Alttarilta kuuluvat sanat: ”Jumala on Pyhä ja me olemme syntisiä, käykäämme uskalluksella Hänen armoistuimensa eteen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme, rukoillen Häneltä syntiemme anteeksiantoa ja armahdusta , näin sanoen: ’Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon. kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi.’”

Pappi jatkaa synninpäästön sanoilla: ”Jumala, Jeesuksen Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi: Tähän Jumalan Sanan lupaukseen saamme uskossa turvautua. Seuraa kiitosrukous: Rakas Taivaallinen Isä. Kiitos että annat syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Auta meitä elämään armosi varassa. Aamen.”

Herran Siunauksella siunattuina, kehoituksen sanojen siivittäminä: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Saamme kiittäen lähteä kotimatkalle. Mielessä kaikuu virren 388 sanat: ”Jeesus johdata tiemme kulkua. Auta, että kiiruhdamme, jälkiäsi noudatamme. Kätes meille suo, ohjaa Isän luo.