Kategoriat
1/2013 Kaste Lehdet Todistus

Pimeydestä valoon – kadotuksen alta taivaan perilliseksi!

Aili Väisänen, Kiuruvesi

Tuskin on mitään kautta aikojen tietoisesti pyritty mitätöimään ja tekemään tyhjäksi enemmän, kuin Pyhää Kristillistä kastetta. Sitä olen tehnyt minä. Sinusta lukijani en tiedä, sen tietää Jumala.

Tietämättömyyttäni hylkäsin Pyhän kasteen armoliiton ja annoin uudelleen kastattaa itseni, rakentaen siten pelastumiseni oman suoritukseni varaan. Täten omalla suullani ja teollani tietoisesti halveksin Pyhää kastetta, mistä seuraa pelastuksen menettäminen. Olin matkalla kadotukseen, se on kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua.

Mutta Ps. 119:105 vakuuttaa: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”  Jeesus on Elämän Sana ja todellinen Valo, joka loistaa pimeydessä ja tuo  kuoleman varjon maahan kirkkauden (Joh. 1:1-18).

Jumala avasi Sanansa kautta tuhlaajalapselle halun mennä Kirkkoon Jumalanpalvelukseen. Kädessäni oli muutama rukouslappu, mielessä rukous : ”Jeesus johdata ,ohjaa kirkon työntekijä  luokseni”. Rukoillen astun kirkon eteiseen, samalla hetkellä eteiseen saapui henkilö, jonka tunnistan seurakunnan nuoriso-ohjaajaksi. Hän lupasi toimittaa rukouslappuset sakastiin jumalanpalveluksesta vastaavalle. Hämmästyneenä johdatuksesta  astun arkaillen kirkkosaliin. Oli Juhannuspäivä 14 vuotta sitten.

Kuin eilinen päivä mielessäni soivat vieläkin papin sanat: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes. 43:1).  Hän jatkaa: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat ,minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra ,sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10) Mielessäni risteilevät sanat: ”minut nimeltä kutsunut”, ”Jumalan liitto”, ”rauhanliitto”, ”kasteen armoliitto”. Mitä minä olenkaan tehnyt ?

Itku polttaa sisälläni, ja sisintäni jäytää tuska. Herra armahda minua. Tahtoisin mennä penkin alle piiloon. Silti koin, että olen tullut Kotiin.

Jumalanpalvelus jatkui. Alttarilta kuuluvat sanat: ”Jumala on Pyhä ja me olemme syntisiä, käykäämme uskalluksella Hänen armoistuimensa eteen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme, rukoillen Häneltä syntiemme anteeksiantoa ja armahdusta , näin sanoen: ’Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon. kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin  lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi.’”

Pappi jatkaa synninpäästön sanoilla: ”Jumala, Jeesuksen Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi: Tähän Jumalan Sanan lupaukseen saamme uskossa turvautua. Seuraa kiitosrukous: Rakas Taivaallinen Isä. Kiitos että annat syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Auta meitä elämään armosi varassa. Aamen.”

Herran Siunauksella siunattuina, kehoituksen sanojen siivittäminä: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Saamme kiittäen lähteä kotimatkalle. Mielessä kaikuu virren 388 sanat: ”Jeesus johdata tiemme kulkua. Auta, että kiiruhdamme, jälkiäsi noudatamme. Kätes meille suo, ohjaa Isän luo.