Juha Saari – CONCORDIA

Netissä on uutisoitu viime päivien aikana (ensin seurakuntalainen ja sitten kotimaa24), että Suomen Lähetysseura aikoo siunata rekisteröidyssä parisuhteessa olevan miesparin lähetystyöhön seuraavassa vuosijuhlassaan.

Mihin aikaan olemmekaan tulleet? Mitähän ne ihmiset, jotka aikoinaan olivat perustamassa Suomen Lähetysseuraa mahtaisivat ajatella tällaisesta? Tai mitä ajattelisivat ne lähetyssaarnaajat, jotka vaivojaan säästämättä menivät esimerkiksi silloiseen Ambomaahan? Mitä he ajattelisivat, kuullessaan, mitä lähetysseura nyt tekee?

Tekeekö Suomen lähetysseura juurikaan enää kristillistä lähetystyötä? Eräs kommentoija arvioi, että nykyisen johtajan aikana on otettu selvästi suunta kohti lähetysseuran työn painottamista kehitysyhteistyöhön. Pyrkiikö Suomen Lähetyseura em. parin lähettämisellä yms. varmistamaan ”hovikelpoisuutensa” ja rahahanojen pysymisen auki?

Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtajana on tällä hetkellä piispa Matti Repo.

Asia on vakava. Pastori Juha Saari tiivisti kommentissaan kotimaa24:ssä (29.5.) tärkeimmän: ”Piispa joka vihkii papiksi homosuhteessa elävän henkilön tai siunaa lähetystyöhön homosuhteessa elävän henkilön ei ehkä riko Suomen lakia, mutta Raamattua vastaan hän toimii. Samalla hän häpäisee kirkkonsa. Yhtä tyhmästi toimii SLS rekrytoidessaan, kouluttaessaan ja lähettäessään tällaisen henkilön. Raamattu nimittäin sanoo selvästi: ”Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät aviorikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 1 Kor 6.”

Jokin aika sitten uutisoitiin siitä, että kaksi Oulun hiippakunnan tuomiokapituli oli julistanut kaksi Kemijärven kirkkoherran virkaa hakenutta pappia (Aki Lautamo ja Juha Saari)sellaisiksi, jotka eivät ole kelvollisia hakemaan virkaa. Tuomiokapituli perusteli päätöstään sillä, että kyseiset papit eivät sitoudu yhteistyöhön kaikkien kirkon pappien kanssa.

Uusi Tie –lehden haastattelussa Juha Saari tuo esille tärkeän näkökulman seurakunnan keskeisestä merkityksestä papin virkaan kutsuttaessa. Ohessa ote Saaren haastattelusta.

”Juha Saari muistuttaa, että luterilaisessa teologiassa seurakunta antaa kutsun virkaan. Ortodoksisessa ja roomalaiskatolisessa hallintomallissa piispa päättää suvereenisti, kenet minnekin määrää.

– Nähtävästi Oulun tuomiokapitulilla on uudempi teologia, ja se on halunnut varmistaa, että se voi tulevaisuudessa määrätä Kemijärvelle papeiksi, kenet haluaa, vaikkapa sitten täysin Raamatun sanan kanssa ristiriidassa elävän henkilön.

– Itse lähden siitä, että jos kirkossa on esimerkiksi pedofiili pappina, en hyväksyisi häntä seurakuntaani papiksi. Oulun tuomiokapituli kuitenkin lähtee ilmeisesti siitä, että kirkkoherralla tai luottamuselimillä ei ole oikeutta suojella seurakuntaa.

Lopuksi Juha Saari toteaa, ettei hänelle pappina toimiminen ole itsetarkoitus tai ihmisoikeus. Hän sanoi hakeneensa Kemijärvelle, koska häntä pyydettiin ja koska hänen puolestaan rukoillaan siellä.

– Piispa ja tuomiokapituli päättivät, etten ole kelvollinen hakemaan virkaa. Piispalla on mielestäni oikeus pyrkiä vaikuttamaan siihen, että hänen hiippakuntaansa tulee papeiksi ainoastaan niitä, jotka nauttivat hänen luottamustaan. Minä en ilmeisesti hänen luottamustaan nauti.

– Siperiassa työtä riittää. Tänne mahtuisi vielä aika monta sellaista, jotka Suomessa todetaan kelvottomiksi. (Uusi tie 16.2.2012)