David P. Scaer – CONCORDIA

Yksimielisyyden kirja (luterilaiset tunnustuskirjat) on palvellut vuosisatojen ajan luterilaisen teologian perustana. Tästä huolimatta monet luterilaiset tietävät vähän niistä yhdestätoista erillisestä dokumentista, jotka muodostavat tämän tärkeän teoksen. Kullakin niistä on oma historiansa ja tärkeä tehtävänsä kirkon elämässä.
Professori David P. Scaer avaa tässä kirjassa lyhyesti ja ytimekkäästi uskon tunnustamisen tärkeyttä aina Aadamista ja Eevasta omaan aikaamme asti. Jumalan kansan historia on tunnustamisen historiaa. Professori Scaer kertoo tämän luterilaisten tunnustuskirjojen sisälleen kätkemän Jumalan kansan historian aina toiselta vuosisadalta periytyvästä Apostolisesta uskontunnustuksesta vuonna 1580 ilmestyneen Yksimielisyyden kirjan esipuheeseen saakka. Hän tarkastelee jokaisen tunnustuksen alkuperää, kirjoittamisen syytä, kirjoittajia, sisältöä ja merkitystä kirkolle silloin ja tänään. Kirjan loppusanoissa tuodaan esiin niitä haasteita, joita luterilainen usko on kohdannut vuodesta 1580 tähän päivään asti. Uskon tunnustamisen ja puolustamisen aika ei ole ohi, sillä kunkin ajan ongelmat vaativat kirkolta uskollisen vastauksen.
Sisälle tunnustuskirjojen historiaan on kiehtova silmäys näihin tunnustuksiin, jotka ovat säilyneet ja pysyneet merkityksellisinä yli vuosisatojen. Kirkon tunnustuksiin on talletettu kirkon elävä ja raamatullinen usko kolmiyhteiseen pelastuksen Jumalaan. Meistä jokainen on kutsuttu liittymään omalla äänellämme tähän tunnustajien elävään, halki kaikkien aikojen ulottuvaan seurakuntaan.
Pastori ja tohtori David P. Scaer (1936–) on systemaattisen teologian ja Uuden testamentin eksegetiikan professori yhdysvaltalaisen Lutheran Church Missouri Synod -kirkkokunnan pappisseminaarissa Fort Waynessa. Hän on kuulunut seminaarin henkilökuntaan jo vuodesta 1966. Tohtori Scaer on kirjoittanut useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita.

Sisälle Tunnustuskirjojen historiaan - David P. Scaer — Sisälle Tunnustuskirjojen historiaan – David P. Scaer

Martti Luther ei asettanut armonvälineitä arvojärjestykseen anteeksiannon tarjoamisen suhteen, mutta hän teki kyllä eroja niiden välillä. Hän katsoi, että kullakin sakramentilla on ainutlaatuinen tehtävä ja etteivät ne olleet korvattavissa keskenään. Kaste ei ollut pelkkä kristilliseen yhteisöön liittymisseremonia, vaan se samastettiin kristilliseen elämään ja se määritti kirkon rajat. Kaste on ensimmäinen ja tärkein sakramentti. Ilman sitä muut eivät ole mitään. Kasteessa oleminen on samaa kuin Kristuksessa oleminen.
Kaste vaatii uskoa vanhurskauttamiseen, mutta pelastusvarmuuden antaa kaste, ei usko. Kaste pysyi Lutherin ajattelussa kristityn turvapaikkana läpi elämän. Lutherille usko Jumalaan ja hänen sanaansa merkitsi uskoa kasteeseen.
Reformoitu, erityisesti baptistinen vaikutus saa monet uskomaan, etteivät he pelastuakseen voi luottaa kasteeseensa, varsinkaan jos se on toimitettu lapsena. Kasteeseen liittyvät ongelmat eivät nykyään ole oleellisesti erilaisia kuin ne, joita anabaptistit eli uudestikastajat ja Ulrich Zwingli nostivat esille uskonpuhdistuksen alkuvaiheessa.
Tässä kirjassa esitetään luterilainen näkemys, jonka mukaan kaste on sekä kristillisen elämän ensi perusta että sen jatkuva sisältö.
Pastori ja tohtori David P. Scaer (1936–) on systemaattisen teologian ja Uuden testamentin eksegetiikan professori yhdysvaltalaisen Lutheran Church Missouri Synod -kirkkokunnan pappisseminaarissa Fort Waynessa. Hän on kuulunut seminaarin henkilökuntaan jo vuodesta 1966. Tohtori Scaer on kirjoittanut useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita.