Kategoriat
3/2014 Kristinusko Lehdet Muualta

Uskontojen merkitys maailmassa kasvaa

Internet ja globalisaatio rakentavat yhä yhdentyvämpää maailmaa. Sosiokulttuuriset valtavektorit – kauppa, politiikka, kulttuurit ja uskonto – toimivat koko ihmiskuntaa liikuttelevin keinoin. Myös uskonto on kokenut isoja muutoksia.

Länsimaat ovat sekularisoituneet sitä mukaa kun liberalistiset aatteet ja markkinatalous ovat edistyneet. Institutionaaliset uskonnot ovat väistyneet taustavaikuttajiksi ja niiden kannattajakunta on vähentynyt. Selkeimmin tämä on nähtävissä Englannissa, Alankomaissa ja Skandinaviassa. Suomessakin Eroa kirkosta –foorumit markkinoivat protestia, ja ateismi ja agnostisismi näyttävät lisääntyvän.

Länsimaat ovat kuitenkin hämmästyttävän tietämättömiä tai piittaamattomia siitä, mitä muualla uskomusjärjestelmien suhteen tapahtuu – elleivät tapahtumat kosketa niiden taloudellisia tai poliittisia intressejä.

Parin viime vuosikymmenen aikana länsimaat ovat joutuneet törmäyskurssille erityisesti moniulotteista kehityskriisiään Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa läpikäyvän islamin kanssa.

Internet ja sosiaalinen media ovat kiihdyttäneet myös islamin sekularisoitumista. Tämä on nostanut esiin radikaaleja vastavoimia, aiheuttanut sotia ja kansainvälisiä kriisejä.

Islam näyttää jopa käyvän pääryhmiensä kesken samantapaista uskonsotaa, joka repi Euroopan kristinuskoa satoja vuosia sitten. Al-qaida ja muut ääriryhmät pyrkivät ajamaan ideologiaa, jonka ihanteet eivät ole tähän päivään kelvollisia.

Vallankumouksiakin on nähty ja barrikadeilla ovat olleet muun muassa naiset ja nuoret, joilta on evätty lähes kaikki modernin yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet. Konflikteja paetessaan he ovat päätyneet etenkin Eurooppaan, missä islamin vaikutus on näin voimistunut. Esimerkiksi Englanti, jossa on syntynyt jo kristinuskon tyhjiö, on vastaanottanut runsaasti muslimeja.

Englanti on mielenkiintoinen nykypäivän uskontokulttuurisessa kehityksessä. Siellä esimerkiksi uuspakanuus (wicca, shamanismi ym.) sekä niin sanottu länsimainen esoteria (kabbalismi, new age, teosofia) ovat löytäneet jalansijaa.

Uskonnollisuus onkin inhimillinen vakio. Tehokaskaan sekularisaatio ei näytä sitä tyhjentävän. Saman vahvistavat kansainväliset tilastot. Toisin kuin länsimainen media usein tiedottaa, uskomusjärjestelmät eivät ole katoamassa maailmasta, päinvastoin.

Harhakuva johtuu pitkälti länsimaisen tiedottamisen luonteesta ja ehkä tarkoitushakuisuudestakin. Muun muassa sen luoma islamin uhkakuva tai kristinuskon karikatyyri polkevat näiden uskontojen kiinnostavuutta.

Talouslama, ekologiset kriisit, aseelliset konfliktit sekä luonnonkatastrofit ovat osaltaan edistäneet uskomusjärjestelmien kasvua.

Kuluneen vuosikymmenen aikana ateismi ja agnostismi ovat suhteellisesti heikentyneet, islam kasvaa absoluuttisesti mutta vähenee suhteellisesti, uuspakanuus ja esoterismi ovat kasvussa, samoin buddhalaisuus – länsimaissa.

Kristinusko vähenee edelleen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta kasvaa muualla. Merkittävimpiä kasvualueita on Kaukoitä, erityisesti Kiina.

Entiset ateismia ajaneet kommunistiset yhteiskunnat ovat myös jättäneet täyttymässä olevan uskontotyhjiön. Vastoin kaikkia odotuksia näyttää siltä, että sekä Kiina että vanhan Neuvostoliiton aluepiirin maat ovat lähitulevaisuudessa maailman suurimpia kristillisiä valtioita.

Muutamassa vuosikymmenessä kristittyjen osuuden maailman väestöstä arvellaan nousevan jopa puoleen. Se onkin tätä nykyä maailman nopeimmin kasvava valtauskonto, mitä islam oli vielä vuosikymmen sitten.

Islamilainen fundamentalismi sataa kaikkialla sen pahimpien kilpailijoiden, buddhismin ja kristinuskon, laariin. Islam onkin joutunut väistymään miltei kokonaan kristinuskon tieltä esimerkiksi Länsi-Afrikassa. Myös sen omia käännynnäisiä on siirtynyt kristittyjen piiriin.

Kristinusko ammentaa tulokkaita myös Indonesiassa, Keski-Aasiassa, Pakistanissa ja jopa Iranissa. Latinalainen Amerikka taas on ollut kristinuskon valta-aluetta jo pitkään. Olikin vain ajan kysymys, että sieltä nousi myös paavi katolisen maailman johtoon.

Kristinuskon painopiste on siirtynyt valkoisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelle, missä myös väestönkasvu on voimakkainta. Palaako se vielä Eurooppaan, jää nähtäväksi. Ympyrä on joka tapauksessa sulkeutunut.

Englannista lähti aikoinaan Brittiläisen imperiumin piiristä lähetyssaarnaajia kaikkialle maailmaan. Nykyisin sen uskomusjärjestelmien supermarkettiin matkaa entisiltä alusmailta mustia ja ruskeita lahkosaarnaajia käännyttääkseen maallistuneita valkonaamoja takaisin kristinuskon huomaan.

Juha Hiltunen

kirjoittaja on antropologi ja kulttuurihistorioitsija

Turun Sanomat 22.7.2014

Kategoriat
Päivän teksti

”Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella….

”Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.” (Jes. 53:10)
Mikä kummallinen vaihdos: viaton saa tuomion ja rikollinen vapauden; siunattu kirotaan ja kirottu siunataan; elävä kuolee ja kuollut saa elämän; häpeä peittää kokonaan kunnian kantajan ja kunnia peittää kokonaan häpeän kantajan.
Jacques Lefevre (1455–1536), ARMOA ARMOSTA, s. 62, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

”Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.”

”Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.” (1. Kun. 3:5)
Oi sielu, eikö sinulta mitään puutu? Eikö mikään mieltäsi murehduta? Eikö sinulla ole mitään pyydettävää? Ah, varmaan hyvin paljon! Niinpä tule siis pelotta lempeän kuninkaasi ja ylkäsi luokse. Katso, hän ojentaa valtikkansa sinua kohden ja sanoo: “Ano, ainoastaan ano; en tahdo antaa sinulle ainoastaan puolta, vaan koko kuningaskuntani, annan ITSENI.” Oi sielu, älä anna minkään olla itsellesi liian suurta, mutta älä myöskään minkään liian pientä; ano ja sano hänelle kaikki, sillä ystävällisyydessään hän tahtoo vähäistäkin kuulla. Ja mikä hänelle on sanottu, se on esitetty oikealle henkilölle, eikä se enää ole sinun, vaan hänen sydämellään, joka ei ennen voi levätä kuin sinä olet autettu. Olethan jo usein suuressa ja pienessä saanut kokea hänen apuaan, sillä hän auttaa MIELELLÄÄN ja KAIKESSA. Ehkä ajattelet, että SINÄ tahdot ja vedät häntä, mutta hän kieltäytyy tulemasta eikä tahdo seurata sinua. Ei, HÄN se vetää sinua ja – enemmän kuin itse tahdotkaan – tahtoo sinua auttaa, ja hän juuri on vaikuttanut sinussa tahdon. Mutta hän auttaa PARHAALLA tavalla. Hänen apunsa on usein aivan päinvastainen kuin se, mitä SINÄ ajattelit. Sen tähden, mitä hyvänsä hän tekeekin, antaa tai ottaa, ole varma, että hän ymmärtää asian paremmin kuin sinä. Anna sydämesi levätä näissä sanoissa: “TYYDY MINUN ARMOONI.” Sillä niille, jotka Jumalaa rakastavat, kääntyvät KAIKKI ASIAT parhaaksi. (Vrt. Room. 8:28).
Carl Henrik von Bogatzky (1690–1774), ARMOA ARMOSTA, s. 320–321, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

…paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.”

”Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.” (Room. 5:10)
Olemme kaikki todella sovitetut Jumalan kanssa Kristuksessa Jeesuksessa. Eivät yksinomaan uskovaiset, vaan uskottomatkin, sanalla sanoen kaikki ihmiset, ainoatakaan erottamatta, ovat hänessä Jumalan kanssa sovitettuja. Sillä ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2. Kor. 5:19). Nyt siis koko maailma, kaikki ihmiset on Kristuksessa sovitettu Jumalan kanssa. Ja tätä täydellistä sovintoa koko maailmalle onkin julistettava, kuten Kristus käski: ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!” (Mark. 16:15). Se, joka nyt sydämessään uskoo tämän sovituksen saarnan, on vapaa synneistään ja tulee autuaaksi, mutta joka ei siitä huoli eikä usko sitä, on saava osakseen tuomion tämän kauhistuttavan suuren halveksumisensa tähden, ”ettei uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen”.
Fredrik Gabriel Hedberg (1811 – 1893), evankelisuuden oppi-isä, ARMOA ARMOSTA, s. 190, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

Jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.

Jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”. (1 Piet. 2:3)
Sitä sanotaan maistamiseksi, kun sydämestäni uskon, että Kristus on lahjoittanut itsensä minulle ja tullut omakseni ja että minun syntini ja onnettomuuteni ovat hänen ja että nyt hänen elämänsä on minun. Kun tuollainen käy sydämeen, niin se maistuu. Sillä kuinka voi olla riemuitsematta ja iloitsematta siitä? Tulenhan sydämestäni iloiseksi jo, kun joku hyvä ystävä lahjoittaa minulle sata markkaa. Mutta kenen sydämeen se ei käy, hän ei siitä myöskään voi iloita. Mutta parhaalta se maistuu niistä, jotka kuolinhädässään makaavat, tai niistä, joita painaa paha omatunto. Silloin on, kuten sanotaan, nälkä hyvä kokki, joka saattaa ruoan maistumaan hyvältä. Sydän ja omatunto ei saata mitään sen suloisempaa kuulla; kun se tuntee kurjuutensa, niin se halajaa tätä ja haistaa paistin pitkän matkan päästä eikä voi tulla kylläiseksi. Näin Maria-ystävämme laulaa ylistyslaulussaan: nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä. (Ks. Luuk. 1:53)
Martti Luther (1483–1546), ARMOA ARMOSTA, s. 230–231, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

”Käänny minun puoleeni, armahda minua,…

”Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.” (Ps. 25:16)
MINÄ OLEN YKSINÄINEN; tämä valitus kuuluu useammin kuin mikään muu vanhurskasten majoissa. Oi, ei pitäisi kuitenkaan olla liian pikainen niin ajattelemaan ja sanomaan! Ajateltakoon vain, että tämä valitus saattaa Jumalan valehtelijaksi, koska hän on sanonut: “Minä en tahdo hylätä enkä unohtaa sinua.” (Ks. Joosua 1:5, Jes. 49:14 – 16, Hebr. 13:5.) Se saattaa valehtelijaksi myöskin Herran Jeesuksen, joka sanoo: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) Hän, joka on A, on myöskin O. Hän on oleva viimeinen niin kuin hän oli ensimmäinen. (Ks. Ilm. 1:7, 2:8, 22:13) Monet huokailevat niiden teiden tähden, joita heidän on kuljettava: ”Minä olen yksinäinen.” Olkoonpa nyt niinkin, että Herra veisi sinut ohdakepolulle, joita ei kukaan ennen sinua ole vaeltanut, olisikohan tuo niin suuri onnettomuus? Tarkoitan, että jos hän vain johtaa meitä, silloinhan kaikki on hyvin. Yhtäkaikki luulen, ettei kukaan tässä suhteessa saata totuuden mukaisesti sanoa: ”Minä olen yksinäinen.”
Friedrich Wilhelm Krummacher (1796–1868), ARMOA ARMOSTA, s. 135, Sley, 1966. Muutamia sanoja on hiukan nykyaikaistettu.

Kategoriat
Päivän teksti

”Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle?…

”Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’” (2. Moos. 14:15)
Veljet (ja myös siskot), se sana on vielä tänään voimassaan ja kuuluu kaikille, jotka ovat Jumalan kansaa. Heidän on vaellettava rauhassa, joskin vielä enemmän uhattuina kuin silloin, kun heidän takanaan faaraon sotajoukot näkyivät ja edessä, jalkojen juuressa Punainen meri. Heidän on nähtävä tie edessään raivattuna, syvyydet siltojen kattamina, kalliot puhkaistuna ja vuoret alennettuina. Sillä Kaikkivaltias on heidän oppaansa, ja hän kantaa heitä kotkan siivin; hänen viisautensa ja väkevyytensä ovat suojana heidän ympärillään ja hänen rakkautensa palavuus piirittää heitä kuin tulimuuri.
Friedrich Wilhelm Krummacher (1796–1868), ARMOA ARMOSTA, s. 7, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

…meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaassa

”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaassa.” (Hepr. 8.1)
Meidän ainoa välimiehemme (ks. 1. Tim. 2:5) ja ylimmäinen pappimme, Jeesus Kristus, on kärsimisensä ja verisen uhrikuolemansa kautta ansainnut meille IANKAIKKISEN LUNASTUKSEN (ks. Hepr. 9.12), armon ja syntien anteeksisaamisen (”ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista”, Hepr. 9:22). Sellaisia, jotka pelastavat ruumiillisesta hädästä, on kyllä olemassa, mutta vain YKSI on, joka pelastaa siitä hädästä, minkä synti on tuonut ja vielä tuo mukanaan, nimittäin Jeesus Kristus. Hän yksin on iankaikkinen lunastus. Oi, kunpa oikein voisimme käsittää tämän kalliin totuuden! On olemassa iankaikkinen lunastus (esim. Ps. 130:7, Matt. 20:28, Ef. 1:7, Kol. 1:14, 1. Tim. 2:6), ei ajallinen, joka jonkin aikaa kestää, vaan sellainen, joka kestää kaikkien iäisyyksien iäisyyksiin. Ja mistä Jeesus on vapahtanut meidät? Vankeudesta, mistä emme olisi voineet vapahtaa itseämme, vaikka koko maailma olisi tullut auttamaan, synnin, pimeyden, lain ja kuoleman vankeudesta ja kirouksesta. (Ks. Hepr. 2:15, Gal. 5:1) Eikö totta, tunnethan sinä, kuinka nämä kahleet kietovat sinua? Olet ehkä koettanut murtaa niitä, mutta mitä enemmän yritit, sitä synkemmäksi pimeys synkässä vankilaholvissasi tuli. Mutta kuule! Sinullekin ja erittäinkin sinulle tämä sana kuuluu: KRISTUS SAI AIKAAN IANKAIKKISEN LUNASTUKSEN. Hän on sinut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, lunastanut (siis ostanut vapaaksi) synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. (Vrt. Lutherin Vähä Katekismus, toisen uskonkappaleen selitys.) Lujana kuin kallio pysyy tämä totuus huolimatta koko maailman vastaansanomisesta ja pilkasta. Kristus sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Hän on viattomana, tahrattomana, pyhänä ylimmäisenä pappina uhrannut itsensä maailman ja sinun syntiesi tähden. (“poistaakseen synnin uhraamalla itsensä”, Hepr. 9:26) Yhdellä uhrilla hän on iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään. (Hepr. 10:14, kaikki sulut ovat allekirjoittaneen lisäyksiä.)
E. G. J. Roschier (1838–1907), toimi Nivalan seurakunnan kirkkoherrana 1893–1897, hän ja Kyösti Kallio (toimi Suomen tasavallan neljäntenä presidenttinä 1937–1940) perustivat Nivalan nuorisoseuran 1895, Santeri Alkion, alkiolaisuuden ja keskusta-puolueen oppi-isän, nimi liittyy myös nuorisoseuratoiminnan alkuvaiheisiin, ARMOA ARMOSTA, s. 149–150, Sley, 1966.