Kategoriat
Päivän teksti

Kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne

”Kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne.” (2. Moos. 12:13)
Kristuksen veri pelastaa niin heikoimmankin kuin vahvimmankin. Kun murhanenkeli pääsiäisyönä tuli kostamaan Egyptille, se meni faaraon ja suurien ja voimallisten huoneisiin, ja heidän oli kaikkien sen edessä taivuttava, sillä sinä yönä kaikki Egyptin esikoiset kuolivat. Ainoa, joka kuoleman piti loitolla oli kuolema itse. Ja ainoa keino kestää kuoleman kohdatessa on kuoleminen. Olen tehnyt syntiä ja sen tähden minun on kuoltava, tai sitten minun on saatava joku toinen edestäni kuolemaan. Suuri kysymys on nyt, olemmeko verellä merkittyjä. Jos kuolema tänään saavuttaa jonkun meistä, olemmeko silloin varjeltuja Jeesuksen veren kautta? Siitä se riippuu. Juuri tämä kallis veri sovittaa. Eivät mitkään hyvät päätökset tai rukoukset, ei myöskään mikään yhteiskunnallinen asema, vaan ainoastaan se kelpaa tässä, mitä toinen on tehnyt. Jumala hakee veren merkkiä.
D. L. Moody (1837–1899), ARMOA ARMOSTA, s. 189, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri

”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” (1. Moos. 15:1)
Tämä on suuri sana, lohdutuksen ja virvoituksen sana, jossa Jumala avaa meille kaikkivaltiaan varjeluksensa, pysyvän siunauksensa. Aabraham valitti vaivaansa Jumalalle. Se oli purkaus ahdistetusta sydämestä, joka ei osannut mukautua Jumalan teihin. Niin Jumalan lasten sopiikin tehdä. Älkäämme nurjin mielin napisko Jumalaa vastaan, kun elämän kokemus ja nykyisen ajan ilmiöt näyttävät olevan ristiriidassa hänen lupauksiensa kanssa. Mutta emme myöskään saa sydämeemme kätkeä niitä epäilyjä ja arvelevia ajatuksia, jotka niiden tähden meissä syntyvät, jotta ne sinne juurtuisivat ja tulisivat sietämättömiksi kiusauksiksi, jotka lopulta riistävät meiltä uskon ja luottamuksen. Hänelle itsellensä on meidän valitettava sitä, mikä meitä murehduttaa ja kiusaa, HÄNEN sydämelleen meidän on se laskettava lapsellisella yksinkertaisuudella ja nöyryydellä. Sellainen on oikea suhde, sopiva niille, jotka tietävät, että heillä Kristuksessa on kaikkivaltias Jumala Isänään.
Kristian Thomasius, ARMOA ARMOSTA, s. 279–280, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

…kaikki työtätekeväiset ja raskautetut…

”Tulkaa minun tyköni (KR-92: ”luokseni”), kaikki työtätekeväiset ja raskautetut (KR-92: ”kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”), niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28.
Ymmärrättekö, lukijani, tämän kutsun merkityksen? Mitä muuta luulet Herran sillä tahtovan sanoa kuin tämän: te saatte uskoa minuun, te saatte, sellaisena kuin olette, vastaanottaa minut Vapahtajaksenne.
Herra tarjoaa siis itsensä meille samalla kun hän pyytää meitä itselleen; ja nyt on meidän tulemisemme hänen luokseen siinä, että omistamme hänet ja koko hänen ansionsa itsellemme.
Pidä sinä vain varasi, rakas lukijani, että yksinkertaisesti uskot syntiesi anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä. Silloin, siinä samassa olet tullutkin Jeesuksen luo.
Johannes Bäck (1850–1901), ARMOA ARMOSTA, s. 11, Sley, 1966.

Kategoriat
Päivän teksti

Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina…

”Jeesus sanoo: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’” (Luuk. 14:17)
Syntiinlankeemus on korjattu, koko maailman synti ja minun syntini niin tyystin sovitettu, että Raamattu sanoo sen olevan “heitetty meren syvyyteen.” (Ks. Miika 7:19, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Lain kirous on poistettu, kuolema on voitossa nielty, syyttäjä karkotettu, ihminen taas Jumalan kanssa sovitettu, paratiisi taas avattu, jotta me jälleen voimme luottavaisesti puhutella Jumalaa niin kuin lapset isäänsä ja viimein olla hänen kanssaan taivaassa iäisessä autuudessa.
Carl Olof Rosenius (1816–1868), ARMOA ARMOSTA, s. 52, koonnut Arvid Hyden, SLEY, 1966. Kieliasua on hiukan nykyaikaistettu.

Kategoriat
Päivän teksti

…kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,…

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28)
Jumala on mestari, joka osaa taidon pakottaa kaiken, mikä tahtoo vahingoittaa meitä, palvelemaan ja olemaan hyödyksi meille. Sen, mikä tahtoo riistää meiltä elämän, täytyy viedä meidät elämään, sen, mikä tahtoo vietellä ja tuomita meitä, täytyy palvella ja vahvistaa uskoamme ja toivoamme, että rukous tulisi sitä palavammaksi ja sitä enemmän kuulluksi.
Martti Luther (1483–1546). ARMOA ARMOSTA, koonnut Arvid Hydèn, s. 194, Helsinki 1966, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.

Kategoriat
hartaus Päivän teksti Vanhurskauttaminen

Uusi osio sivuillemme

Alamme julkaista yhdistyksemme sivuilla valikoituja kohtia Arvid Hydénin hartauskirjasta Armoa armosta. Tämä pieni kirja tuo evankeliumin sanan jokaiseen päivään. Kirja julkaistiin alunperin ruotsiksi nimellä Nåd för nåd: betraktelser för hvar dag i året ur 100 olika författares skrifter. Lutherska Evangeliföreningen, Helsingfors 1906, 5. painos 1946. Suomeksi kirja julkaistiin em. nimellä Armoa armosta: tutkisteluja vuoden jokaiselle päivälle 100 eri tekijän kirjoituksista. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1908 (tiedot: Wikipedia).

Sivuillamme julkaistavat tekstit on kirjoittanut ylös TM Mika Rantanen. Hän on myös lisännyt teksteihin joitakin Raamatun kohtia sekä tietoja kirjoittajista.

Ohessa Hydénin johdanto, jossa hän kertoo kirjan tarkoituksesta:

“Usko on kristittyjen ainoa taito ja siinä heidän on joka päivä harjaannuttava”, on Luther aivan oikein ja sattuvasti sanonut. Jokainen muu kristityn osaama taito johtuu juuri uskosta. Taito palvella, kärsiä, olla kärsivällinen, sietää, rakastaa, toivoa, elää, kuolla – kaikki se perustuu uskoon. Usko on se voitto, joka maailman voittaa (1. Joh. 5:4). Eikä Jeesukseen uskova joudu häpeään (Ps. 25:3, Jes. 49:23, Room. 9:33, Room. 10:11). Kuinka tärkeä onkaan sen tähden uskon taito, ja mikä onni omistaa se!

Mutta kun nyt ei kukaan ole tässä taidossa täysoppinut, tarvitaan siinä alituista harjoitusta. Harjoituksen tarkoituksena on osaksi ylläpitää uskoa, osaksi lisätä sitä. (Ks. esim. Luuk. 17:5, Joh. 3.30, Room. 4:20, sulku allekirjoittaneen lisäys.) – Mutta koska uskon kohteena, elämänä ja voimana on Kristus ja iankaikkinen armo hänessä, on sen harjoitus siinä, että se joka päivä löytää Kristuksen ja tietoisesti omistaa hänet. Sen tähden on yhä uudestaan tartuttava evankeliumin sanaan. Sillä siinä on ilmoitettu Kristus sekä kaikki, mitä hän on tehnyt.

Eikä usko tyydy pelkkään Kristus-nimeen, vaan se sanoo sokeana syntyneen kanssa: “Kuka hän on, että minä häneen uskoisin?” (Ks. Joh. 9:35-38) Kun tämä kysymys on evankeliumista löytänyt vastauksensa, silloin usko on myös löytänyt Kristuksen. Silloin tapahtuu, mitä Luther taas on sanonut: ”Kun omattunnot havaitsevat evankeliumin, niin ne tunkeutuvat sen luo, niin ettei mikään voi estää niitä.”

Uskon vakuutus täydellisestä autuudesta Jeesuksessa hänen verisen kuolemansa ja voitollisen ylösnousemisensa perustuksella tuo omaantuntoon ja sieluun rauhan. Silloin voi Paavalin kanssa tunnustaa: ”Minä tunnen hänet, johon minä uskon” (2. Tim. 1:12). Ja taas: ”Kristus on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal. 2:20).

Että tämä usko tuottaa hyvän hedelmän, on yhtä luonnollista kuin se, että hyvä puu hyvin hoidettuna ei voi muuta kantaa kuin hyvää hedelmää. Mutta samoin kuin taitava puutarhuri kaikella huolella hoitaa puuta tietäen siten saavansa hedelmän, (”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” Joh. 15:2) samoin on kaikella huolella vaalittava kristillistä uskoa, jotta se säilyisi ja pysyisi puhtaana ja terveenä.

Älköön siis kukaan kristitty laiminlyökö tämän tärkeän taitonsa harjoitusta.

Arvid Hydén (12.2.1864 Bellö, Småland, Ruotsi – 7.2.1930 Helsinki), Alkulauseesta kirjaan ARMOA ARMOSTA, s. 3–5, Sley, 1966.

 

Kategoriat
Päivän teksti

Hän on meidän syntiemme sovitus…

”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:2)
Kun Jeesus, jonka päällä koko syntipaljous oli, oli taistelunsa taistellut, niin että Jumala ankarimman vanhurskautensa mukaan näki oikeaksi häneltäkin ottaa pois velan ja tehdä hänet vanhurskaaksi, niin olihan selvää, että velka ja kaikki sen kadottava voima oli poistettu, ei yksin Jeesukselta, vaan myös maailmalta. Eihän velka voinut silloin tulla maailman uudelleen maksettavaksi, kun kerran sen valtuuttama mies, jonka maksettavana kaikki sen velka oli, oli poistanut velan.
Anders Nohrborg (1725–1767). ARMOA ARMOSTA, koonnut Arvid Hydèn, s. 29–30, Helsinki 1966, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.