Alamme julkaista yhdistyksemme sivuilla valikoituja kohtia Arvid Hydénin hartauskirjasta Armoa armosta. Tämä pieni kirja tuo evankeliumin sanan jokaiseen päivään. Kirja julkaistiin alunperin ruotsiksi nimellä Nåd för nåd: betraktelser för hvar dag i året ur 100 olika författares skrifter. Lutherska Evangeliföreningen, Helsingfors 1906, 5. painos 1946. Suomeksi kirja julkaistiin em. nimellä Armoa armosta: tutkisteluja vuoden jokaiselle päivälle 100 eri tekijän kirjoituksista. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1908 (tiedot: Wikipedia).
Sivuillamme julkaistavat tekstit on kirjoittanut ylös TM Mika Rantanen. Hän on myös lisännyt teksteihin joitakin Raamatun kohtia sekä tietoja kirjoittajista.
Ohessa Hydénin johdanto, jossa hän kertoo kirjan tarkoituksesta:
”Usko on kristittyjen ainoa taito ja siinä heidän on joka päivä harjaannuttava”, on Luther aivan oikein ja sattuvasti sanonut. Jokainen muu kristityn osaama taito johtuu juuri uskosta. Taito palvella, kärsiä, olla kärsivällinen, sietää, rakastaa, toivoa, elää, kuolla – kaikki se perustuu uskoon. Usko on se voitto, joka maailman voittaa (1. Joh. 5:4). Eikä Jeesukseen uskova joudu häpeään (Ps. 25:3, Jes. 49:23, Room. 9:33, Room. 10:11). Kuinka tärkeä onkaan sen tähden uskon taito, ja mikä onni omistaa se!
Mutta kun nyt ei kukaan ole tässä taidossa täysoppinut, tarvitaan siinä alituista harjoitusta. Harjoituksen tarkoituksena on osaksi ylläpitää uskoa, osaksi lisätä sitä. (Ks. esim. Luuk. 17:5, Joh. 3.30, Room. 4:20, sulku allekirjoittaneen lisäys.) – Mutta koska uskon kohteena, elämänä ja voimana on Kristus ja iankaikkinen armo hänessä, on sen harjoitus siinä, että se joka päivä löytää Kristuksen ja tietoisesti omistaa hänet. Sen tähden on yhä uudestaan tartuttava evankeliumin sanaan. Sillä siinä on ilmoitettu Kristus sekä kaikki, mitä hän on tehnyt.
Eikä usko tyydy pelkkään Kristus-nimeen, vaan se sanoo sokeana syntyneen kanssa: “Kuka hän on, että minä häneen uskoisin?” (Ks. Joh. 9:35-38) Kun tämä kysymys on evankeliumista löytänyt vastauksensa, silloin usko on myös löytänyt Kristuksen. Silloin tapahtuu, mitä Luther taas on sanonut: ”Kun omattunnot havaitsevat evankeliumin, niin ne tunkeutuvat sen luo, niin ettei mikään voi estää niitä.”
Uskon vakuutus täydellisestä autuudesta Jeesuksessa hänen verisen kuolemansa ja voitollisen ylösnousemisensa perustuksella tuo omaantuntoon ja sieluun rauhan. Silloin voi Paavalin kanssa tunnustaa: ”Minä tunnen hänet, johon minä uskon” (2. Tim. 1:12). Ja taas: ”Kristus on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal. 2:20).
Että tämä usko tuottaa hyvän hedelmän, on yhtä luonnollista kuin se, että hyvä puu hyvin hoidettuna ei voi muuta kantaa kuin hyvää hedelmää. Mutta samoin kuin taitava puutarhuri kaikella huolella hoitaa puuta tietäen siten saavansa hedelmän, (”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” Joh. 15:2) samoin on kaikella huolella vaalittava kristillistä uskoa, jotta se säilyisi ja pysyisi puhtaana ja terveenä.
Älköön siis kukaan kristitty laiminlyökö tämän tärkeän taitonsa harjoitusta.
Arvid Hydén (12.2.1864 Bellö, Småland, Ruotsi – 7.2.1930 Helsinki), Alkulauseesta kirjaan ARMOA ARMOSTA, s. 3–5, Sley, 1966.
