Paul Kretzmann, USA

Enkelien saapuminen

19:1: ”Ja ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa; ja nähtyänsä heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoillensa.” Kaksi enkeliä, jotka olivat lähteneet Hebronista suunnilleen puolen päivän aikaan, saapuivat Sodoman kaupunkiin auringon laskun aikoihin. Loot istui portissa, kaupungin holvimaisen sisäänkäynnin sisäpuolella. Siinä oli molemmin puolin syvennyksiä istuimiksi ja siinä toimitettiin taloudellisia ja poliittisia asioita. Aitoa itämaista vieraanvaraisuutta osoittaen Loot nousi kohtaamaan lähestyvät matkaajat. Hän kumartui maahan merkiksi siitä, että he voivat pitää häntä palvelijanaan majapaikan löytämisessä heille.

19:2: ”Ja hän sanoi: ’Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Aamulla varhain voitte jatkaa matkaanne.’” Loot olisi pitänyt kaikessa vilpittömyydessä kunniana saada matkaajat poikkeamaan hänen taloonsa. He olivat tervetulleita käyttämään hänen kotinsa mukavuuksia eikä hän pidättäisi heitä aamulla. ”He sanoivat: ’Emme, vaan me jäämme yöksi taivasalle’.” Koska enkelit olivat tulleet kaupunkiin tarkoituksenaan tutkia olosuhteet perinpohjaisesti, he olisivat pitäneet parempana jäädä avoimelle, laajalle alueelle aivan kaupungin sisäänkäynnin sisäpuolella.

19:3: ”Mutta hän pyysi heitä pyytämällä, ja he poikkesivat hänen luoksensa ja tulivat hänen taloonsa. Ja hän valmisti heille aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.” Loot hoiti velvollisuutensa itämaisena isäntänä. Kun hänen hellittämättä pyysi, enkelit suostuivat viipymään hänen talossaan yön yli hänen henkilökohtaisesti huolehtiessaan heidän viihtymisestään. Tämä on yksi niistä kohdista, joihin Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa, kun hän kirjoittaa: ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.” (Hepr. 13:2).

Sodomalaisten paha aikomus

19:4–5: ”Ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon. 5. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: ’Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.’” Kun iltaruoka oli syöty, ja Lootin talonväki yhdessä vieraidensa kanssa oli aikeissa käydä nukkumaan, häirittiin heitä hävyttömällä tavalla. Sitä seikkaa korostetaan, että kaikki ihmiset, aina viimeiseen mieheen saakka, osallistuivat tähän julkeaan vaatimukseen. He sanoivat avoimesti, että he tahtoivat väärinkäyttää Lootin vieraita luonnonvastaisesti. Tämä on yksi suurimmista pakanuuden kirouksista, homoseksuaalisuuden synti. Kaikki Sodoman miehet syyllistyivät tähän hekumalliseen iljetykseen, tähän perkeleelliseen harhaan. Vrt. Room. 1:27.

19:6: ”Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä 7. ja sanoi: ’Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin.’” Tämä oli seuraus siitä, että Loot oli asettunut asumaan jumalattomien ja pahojen ihmisten keskuuteen. Kun Loot oli mennyt ulos ja lukinnut oven takanaan suojellakseen vieraitaan, hän kohtasi väkijoukon, jonka luonnoton himo oli tehnyt hulluksi. Hänen pyyntönsä, jossa hän kutsui heitä veljikseen ja pyysi, etteivät he toimisi moisella jumalattomalla tavalla, lankesi kuuroihin korviin.

19:8: ”’Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä miehestä tiedä. Ne minä tuon teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan.’”. Niin pyhiä olivat nämä vieraat ja heidän elämänsä Lootin silmissä, että hän oli halukas panemaan syrjään jopa isällisen tunteensa ja velvollisuutensa ja uhraamaan tyttärensä raakalaisten himolle ulkona kadulla, jos he vain tyytyisivät siihen. Mitä vieraisiin tulee, hän muistuttaa räyhäävää väkeä vieraanvaraisuuden velvoituksesta, sillä he olivat tulleet häneen taloonsa saadakseen suojan vaaraa ja pahuutta vastaan. Koskaan ei voi puolustaa synnin tekemistä sillä, että siten estetään syntiä. Lootin tarjous voi selittyä vain siten, että hän oli niin täysin tyrmistynyt.

19:9: ”Mutta he vastasivat: ’Mene tiehesi!’ – ts. astu syrjään, tee tilaa meille astua sisään – ”Ja he sanoivat: ’Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja yhtäkaikki hän alati pyrkii hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä.’” Heidän karkea syytöksensä oli, että tämä yksi mies, joka oli tullut ja asui muukalaisena heidän keskuudessaan heidän luvallaan, oli nyt lausumassa tuomiota heidän käytöksestään, kuten hän oli epäilemättä tehnyt usein aiemmin (2. Piet. 2: 7,8). Himosta mielipuolisina he tunkeutuivat nyt eteenpäin tappaakseen Lootin ja pannakseen toimeen aikomuksensa hänen vieraitaan kohtaan. Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea.” Vaara oli tällä hetkellä hyvin suuri.

19:10–11: ”Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa huoneeseen ja sulkivat oven. 11. Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea.” Enkelit puuttuivat asioihin vaaran ollessa suurimmillaan. Ripeällä liikkeellä he vetivät Lootin talon sisälle ja sulkivat oven. Ja mielipuoliseksi tulleen joukon jäseniin iski sokeus. He menettivät näkönsä ja samanaikaisesti heidän mielensä joutuivat hämmennyksiin. Vaikka he jatkoivat yrityksiään löytää ovi, joka johti holvimaisen sisäänkäynnin kautta talon sisäosiin, he eivät kyenneet siihen ja lopulta he väsyivät ja luopuivat yrityksistään. Tämä tapahtuma osoitti enkeleille, että kaikki Sodoman asukkaat olivat vajonneet paheisiin, jotka huusivat taivaaseen, sillä sodomalainen irstaus huutaa taivaaseen. Niinpä meidänkin aikamme syntiset tulevat sen huomaamaan ikuiseksi murheekseen. Mutta älkäämme unohtako, että on olemassa synti, joka on vielä pahempi kuin sodomalaisten synti, nimittäin Kristuksen, hänen sanansa ja hänen armonsa hylkääminen (Matt. 11:24).

Lootin pako

19:12: ”Ja miehet sanoivat Lootille: ’Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla kaupungissa on, 13. sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen.’” Jumalan lapsia suojelevien palvelijoiden ominaisuudessa enkelit käskevät nyt Lootin viedä kaikki sukulaiset, joita hänellä mahdollisesti on – mahdollinen vävy sekä kaikki pojat ja tyttäret – ulos kaupungista niin nopeasti kuin mahdollista. Tämän määräyksen he vahvistavat selvällä viittauksella kaupungin tuhoamiseen, joka heille oli annettu tehtäväksi.

19:14: ”Silloin Loot meni puhuttelemaan vävyjänsä, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: ’Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin’.” Lootin kaksi tytärtä asuivat vielä hänen talossaan, mutta he olivat kihloissa avioitumista varten. Heidän tulevia aviomiehiään kutsutaan Lootin vävyiksi, koska Herran edessä pätevä kihlaus merkitsee samaa kuin avioliitto, sikäli kuin on kyse sen velvoittavuudesta. Loot hoputti näitä kahta miestä pakenemaan kaupungista, koska Herra oli aikeissa tuhota sen. ”Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä.” He nauroivat hänen typerinä pitämilleen peloille, koska he lihallisessa itsevarmuudessaan eivät uskoneet, että Jumalan tuomio oli lähellä. Vrt. Luuk. 17:28,29.

19:15: ”Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: ’Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden’.” Uusi päivä sarasti, ja Lootilla oli yhä kiire liikeasioidensa kanssa tai hän tunsi itsensä haluttomaksi jättämään yhteytensä kaupungissa, jossa hänellä oli varallisuutensa. Mutta enkelit kiirehtivät häntä nousemaan ja viemään sukulaisensa, jotka olivat hänen kanssaan läsnä talossa, koska ei ollut aikaa hukattavaksi. Loot osoitti lihan heikkoutta, joka löytää ilonsa tämän maailman asioista.

19:16: ”Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia.” Loot varjeltiin yleisestä tuhosta lähes väkivalloin, koska enkelit sen nojalla, että Jumala aikoi säästää hänet armossaan, tarttuivat häneen, hänen vaimoonsa ja hänen kahteen tyttäreensä ja veivät heidät ulos kaupungista.

19:17: ”Ja viedessään heitä ulos sanoi mies: ’Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi.’” Kun enkelit olivat huolehtineet velvollisuudestaan tuoda pakolaiset ulos kaupungista, he jättivät heidät toisen työn tähden, ja Herra huolehti heidän paostaan käskemällä heidän paeta itäisille vuorille, jotka myöhemmin kuuluivat Mooabiin. Lähde laaksosta, katso suoraan eteenpäin, pakene vuorille – nämä olivat Herran määräykset.

19:18–20: ”Mutta Loot sanoi heille: ’Oi herrani, ei niin! 19. Katso, palvelijasi on saanut armon sinun silmiesi edessä, ja suuri on sinun laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille; pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen. 20. Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne; salli minun pelastua sinne – onhan se vähän matkan päässä – jäädäkseni eloon.’” Se, oliko Herra jälleen liittynyt enkeleihin sen jälkeen, kun Loot oli lähtenyt Sodomasta, vai puhuiko Loot nämä sanat enkeleille Herran edustajina ennen kuin he palasivat hirvittävään työhönsä, on merkityksetöntä. Mutta hänen rukouksensa osoittaa, että pelko, hämmennys ja kauhu oli saattanut hänet palpattavaan avuttomuuteen, mikä sai hänet vetoamaan Herran armoon ja laupeuteen, että tämä sallisi hänen paeta pieneen Belan kaupunkiin. Lootin perustelu oli, että kaupunki oli niin pieni; epäilemättä sen säästäminen tuholta ei merkitsisi paljoa.

19:21–22: ”Ja hän sanoi hänelle: ’Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut. 22. Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet sinne saapunut.’ Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar.” Näin Herra osoitti myötätuntoa Lootin heikkoutta kohtaan ja lisäsi armoaan häntä kohtaan, jopa siinä määrin, että hän viivytti koko tuhotuomiota kunnes Loot pääsi perille Sooarin (pieni) turvapaikkaan. Niinpä uskovat ovat usein täynnä epäilystä ja arkuutta, kun he joutuvat tilanteeseen, jossa heidän täytyy hylätä kaikki, mitä tämä maailma tarjoaa. Mutta Jumala sietää kärsivällisesti heidän heikkouttaan ja auttaa heitä huolimatta heistä itsestään.

Tasangon kaupunkien tuho

19:23: ”Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin.” Oliko kyseessä pelkkä väsymys valvotun yön jälkeen vai estikö uhkaavan tuhon aiheuttama ennen kuulumaton pelko Lootia kiirehtimästä – joka tapauksessa aurinko oli jo noussut maan ylitse, kun Loot saapui Sooariin, turvakaupunkiin.

19:24. ”Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta,” Herra, ts. Jumalan Poika maan päällä, jolla oli tehtävänä tämä vihan tuomio, antoi tulen ja tulikiven sataa tuomittujen kaupunkien päälle Herran luota taivaasta. Tämä ei ole mikään runollinen kuvaus vakavasta sähköisestä myrskystä, vaan kertomus tosiasiallisesta tapahtumasta, katastrofista, jonka Jumala rankaisevassa vanhurskaudessaan tuotti syntisille kaupungeille.

19:25: ”… ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden.” Se oli ihmisten sekä heidän kaupunkiensa ja kaiken omaisuutensa täydellinen tuho (2. Piet. 2:6–7). Paitsi että kaikki maan päällä oleva tuhoutui yhdessä kasvullisuuden kanssa, myös itse maa, joka sisälsi monta asfalttikuoppaa ja kiviöljysaostumia, paloi poroksi. Näyttää myös siltä, että tasankomeri vajosi ympäröivän maaseudun kanssa muodostaen laajentumineen sen, mikä nykyään tunnetaan Kuolleena merenä. Tänä päivänäkin koko tuo maa on kuva äärimmäisestä tuhosta – eläimistä tai kasveista on tuskin jälkeäkään. Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim ovat varoittava esimerkki kaikkien aikojen jumalattomille. Jos he eivät kuule Herran kutsua parannukseen, he tulevat viimeisenä päivänä huomaamaan, että tuhat kertaa suurempi katastrofi kuin se, joka kohtasi Siddimin laaksoa, nielaisee heidät ja sysää heidät ikuiseen tuhoon.

19:26: ”Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi.” Mitä Lootin vaimoon tulee, naisellinen uteliaisuus ja heidän Sodomassa sijaitsevan kotinsa kaipaaminen sai hänet vitkastelemaan ja lopulta katsomaan taakseen. Tämä oli vastoin Herran selvää kieltoa, ja niin hänen rangaistuksensa oli välitön: hän muuttui suolapatsaaksi. Vrt. Luuk. 17:31–32. Sen, joka on paennut tämän maailman vaaroja, ei tulisi sallia itsensä kääntyä takaisin sen turhuuteen.

19:27: ”Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä,” Hänen huolensa Lootin ja viiden kaupungin kohtalosta ei sallinut hänen levätä. Niinpä hän kiiruhti siihen paikkaan, jossa hän oli rukoillut Herraa edellisenä päivänä ja josta heikosti näki aiemmin kauniiseen laaksoon.

19:28: ”… katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu.” Hänen silmänsä todistivat, ettei Herra ollut löytänyt edes kymmentä vanhurskasta ihmistä näistä kaupungeista.

19:29: ”Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.” Lootin pelastuminen keskeltä äärimmäistä tuhoa, joka kulutti laakson kaupungit, johon hän oli asettunut asumaan, ei aiheutunut ainoastaan siitä, että hän oli vanhurskas, vaan erityisesti Aabrahamin esirukouksesta. Kristityt eivät saa koskaan väsyä lähettämään pyyntöjään, rukouksiaan, esirukouksiaan ja kiitoksiaan armon istuimelle (1. Tim. 2:1).

Lootin ja hänen tyttäriensä synti

19:30: ”Ja Loot lähti Sooarista ja asettui vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa; ja hän asui luolassa, hän ja hänen molemmat tyttärensä.” Hirvittävä katastrofi oli pelästyttänyt Lootin täydellisesti. Se sai hänet epäilemään jopa Herran selvää lupausta säilyttää Sooarin kaupunki hänen tähtensä. Hän lähti kaupungista niin pian kuin mahdollista ja asettui asumaan luolaan vuorille, hyvin todennäköisesti sinne, mikä myöhemmin tunnettiin Mooabin maana.

19:31–32: ”Niin vanhempi sanoi nuoremmalle: ’Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa. 32. Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen.’” Vaikkakaan irstas hekuma ei saanut Lootin kahta tytärtä suunnittelemaan tieten tahtoen tätä sukurutsauden syntiä, se osoittaa, että he olivat imeneet runsaasti Sodoman myrkkyä ja mitä luonnottomimmat paheet olivat heille tuttuja. Halua saada lapsia ja jatkaa sukua ei voi pitää puolustuksena heidän kapinalliselle teolleen, vaikka he olivat olleet oikeassa otaksuessaan, että kaikki miehet olivat kuolleet.

19:33: ”Niin he juottivat sinä yönä isällensä viiniä. Ja vanhempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi.” Loot oli päihtymyksen aiheuttamassa turtumuksessa, niin ettei hän ollut täysin tietoinen teoistaan.

19:34–36: ”Seuraavana päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: ’Katso, minä makasin viime yönä isäni kanssa; juottakaamme hänelle tänäkin yönä viiniä, ja mene sinä ja makaa hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen’. 35. Niin he juottivat sinäkin yönä isällensä viiniä; ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. Ja niin Lootin molemmat tyttäret tulivat isästänsä raskaiksi.” Loot oli syyllinen yhtä lailla kuin tyttärensäkin ensiksi, koska hän antoi periksi raskasmieliselle epätoivolle sen sijaan että olisi luottanut Herraan, ja sitten myös, koska hän ei valvonut ja rukoillut, vaan salli tyttäriensä juovuttaa hänet.

19:37–38: ”Ja vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab (isästä); hänestä polveutuvat mooabilaiset aina tähän päivään saakka.38. Ja myöskin nuorempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi (minun sukuni lapsi, syntynyt isästäni); hänestä polveutuvat ammonilaiset aina tähän päivään saakka.” Näin Mooses tallensi mooabilaisten ja ammonilaisten syntyperän, joista oli tullut väkeviä kansoja hänen aikanaan. Molemmat kansat näyttelivät myöhemmin tärkeää roolia Israelin historiassa (5. Moos. 2:9, 19; 23:4,5. Me emme kuule enää Lootista, koska hänellä ei ollut enää mitään vaikutusta valitun kansan historiaan. Hänet mainitaan kuitenkin Uudessa testamentissa malliesimerkkinä vanhurskaasta miehestä (2. Piet. 2:7–8), jota kristityt hänen vanhurskaissa teoissaan voivat hyvin seurata.

Suomennos: Hannu Lehtonen