Jeesus sanoo: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.” (Matt. 25:1–2) Matteuksen evankeliumin 25. luku sisältää kolme Vapahtajamme lopunajallista opetusta. Jeesus opettaa niiden välityksellä meitä valvoen odottamaan hänen paluutaan kirkkaudessa. Tämä kyseinen luku päättyy vavahduttavaan kuvaukseen viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31–46)

Mitä voisimme oppia alussa mainitsemastani kertomuksesta kymmenestä neitsyestä (morsiusneidosta, KR 92)? Otan esille kolme asiaa.

Ensiksi: Jeesukseen uskoessamme olemme matkalla suureen hääjuhlaan. Monessa paikassa Raamattu vertaa taivaan iloa hääjuhlaan. Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.” (Ilm. 19:7) Tämä on todella rohkaiseva ja toivoa antava näkymä!

Toiseksi: Raamattu osoittaa, että Jeesuksen toisen tulemisen aattohetkinä vallitsee hengellisessä suhteessa pimeä aika. Edellä mainitussa evankeliumin kertomuksessa Jeesus sanoo: ”Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.” Jeesus sanoo toisessa kohdassa myös: ” Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

Kolmanneksi: osa neitsyistä oli viisaita, osa tyhmiä. Mikä tekee tuon eron? Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Tyhmiltä neitsyiltä loppui öljy lampuista, ja he eivät päässeet häihin. Luther sanoo, että lamput ilman öljyä tarkoittaa hyviä tekoja ilman uskoa.

Raamattu ei suinkaan opeta, etteikö kristittyjen tule tehdä hyviä tekoja. Päinvastoin. Kun apostoli Paavali on ensin puhunut voimakkain sanoin siitä, miten me tulemme osallisiksi pelastuksesta kasteen kautta, hän sitten sanoo Tiitukselle: ”Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista” (Tiit. 3:8) Paavali lisää sitten: ”Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.” Jumala ei siis meidän hyviä tekojamme tarvitse, mutta meidän lähimmäisemme kyllä tarvitsevat niitä.

Lasse Marjokorpi kiinnitti jokin aika sitten julkaisemassaan nettikirjoituksessa huomiota siihen, että teko-oppi on palaamassa takaisin kirkkoon. Hän sanoo: ”Kenties kirkon nykyisen kriisin varsinainen syy onkin siinä, mitä se opettaa vanhurskauttamisesta. Tai paremminkin siinä, ettei siitä enää opeteta lainkaan.” Marjokorpi sanoo myös: ”Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan monien ihmisten syynä kuulua kirkkoon on sen tarjoama mahdollisuus tehdä hyvää. Ihme, ettei kukaan ole päättävästi torjunut tätä farisealaista perustetta. Uudessa testamentissa ei tunneta sellaisia henkilöitä, jotka olisivat tulleet kristityiksi voidakseen antaa oman erinomaisuutensa Jumalan käyttöön. Tällaista syytä kristityksi tulemiseen ei siellä esiinny. Paavalinkin kääntyminen merkitsi, että hänen piti hylätä roskana siihenastinen nuhteeton vaelluksensa fariseuksena.”

Oikeat hyvät teot nousevat uskosta ja Jeesus noteeraa ne viimeisellä tuomiolla, sillä ne osoittavat, että kyseinen henkilö on elänyt uskossa Jeesukseen. Kristittyjen hyvät teot myös palkitaan, mutta se palkka on armopalkka. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef. 2:8–10)