On otettava huomioon, että me ihmiset olemme ensimmäisen uskonkappaleen valossa Jumalan luomia ja Jumalan kuvia. Niinpä olemme, ja sitä olemme sielun ja ruumiin puolesta. Ja vaikka syntiin lankeeminen turmeli meissä koko Jumalan kuvan, ”ruumiin ja sielun”, ja kaatoi kirouksen alle, ja vei sisälle kiroukseen niin eipä sittenkään mitään hätää: sillä toisen uskonkappaleen valossa näemme: Herramme Jeesus on meitä kadotettuja ja tuomittuja ihmisiä lunastanut kaikesta synnistä, kirouksesta ja kuolemasta, perkeleen vallan alta vapahtanut ja päästänyt. Niinpä koko alkuluomuksen, ruumiin ja sielun meissä Jeesus lunasti. Toivon, että ei teissä kellään ole mitään tätä totuutta vastaan.
Nyt siirrymme kolmanteen uskonkappaleeseen. Sen valossa näemme, että Pyhä Henki on kokonansa armovälineiden, sanan, kasteen ja ehtoollisen alla meitä puettanut Kristuksen täydellisellä lunastustyöllä, koko anteeksiantamisella, ja vanhurskaudella, kokonaisella siunauksella, jota me olemme vastaanottaneet uskolla. Ja näin on Kristus päällemme puettu, että Hän on nyt meissä ja me olemme Hänessä. Ja näin on syntimme kadonnut hänen vanhurskauteensa, ja kuolemamme hänen elämäänsä, ja kirouksemme hänen siunaukseensa, oi ääretöntä autuuttamme. Ja näin nyt olemme Kristuksessa uusina luontokappaleina kokonansa sielun ja ruumiin puolesta siunattuja. Sillä, sanoo apostoli Hebr. epist. 10:23: ”Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, pitäkää horjumatoin toivon tunnustus, sillä se on uskollinen, joka ne lupasi”. Asian näin ollessa kun kastettuna uskomme Kristukseen, niin täysi taivaan siunaus lepää päällämme. OIemme keskellä Abrahamin, Isakin ja Jaakobin siunausta, sillä Kristuksesta virtaa siunaus päällemme joka hetki, joka päivä, tunti, minuutti, ja sekunti, ja silmänräpäys, niin että ei ole ollenkaan enää sitä aikaa, että kerkiäisimme jäämään kirotuiksi. Sillä jos vielä Jeesukseen uskovina olisimme välillä kirottuja, niin siunauksen pitäisi meissä muuttua välillä kiroukseksi, ja taas pyörtää takaisin siunaukseksi, aina sen mukaan kuinka tunnustamme. Niin kuin nyt muutamat väittävät, että itsessäni olen kirottu, mutta Kristuksessa siunattu, mutta minä kysyn: kuka sinulle, veljeni, on antanut sen luvan, että sinä saat itseäsi heitellä siunauksen ja kirouksen välillä, niin kuin sinä itse tahdot? Kuka? Sellaista lupaa ei ole sinulle antanut Jumala, vaan oma järkesi ja perkele, joka soisi, ettei kukaan olisi irti kirouksesta. Muista nyt, että olemme Kristuksessa kokonansa siunattuja, sielun ja ruumiin puolesta siunattuja sisällä, ja ulkona, tiellä käydessä, ylös noustessa ja maata pannessa, niin aina vain siunatut, eikä enää kirotut milloinkaan.
On myös väitetty, että laki kiroo yhtä hyvin uskovaisen niin kuin uskottomankin. Mutta tämä väite on kokonansa hullu väite ja väärä. Sillä Paavali sanoo Room. 10:4: ”Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi”. Jäikö kirotuksi? Ja Room. 8:2 kuuluu: ”Hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jeesuksessa, on meitä synnin ja kuoleman laista vapahtanut”. Ja Galat. epist. 2:19 kuuluu: ”Minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin” ja Gal. 3:25: ”Mutta sitten kuin usko tuli, niin emme enää ole sen opettajan alla”, (nimittäin lain), vaan me olemme nyt laille kuolleet, ja laista vapaat, siunatut ja autuaat. Tämä on tunnustuksemme. Nyt kysyn: kiroaako laki uskovaisia? Ei voi. Jos voisi, niin Kristus ei olisi mitään.
Mutta nyt toisena asiana tunnustamme mekin kirousta, joka on meissä vielä oleva perisynti (vanha Aadam), jota ei ole lunastettu eikä kasteessa Kristuksella puettu, vaan on kasteessa kuolemaan tuomittu ja vainajaksi tehty. Ja tätä vanhaa Aatua ei ole siunattu eikä sitä ylös herätetä, eikä kunnialla kruunata. Kas tämä turmelus meissä, jota Jumala ei ole luonut, tämä on kirottu, ja tätä emme yritäkään siunatuksi. Tunnustuksemme kuuluu näin: Sielumme ja ruumiimme puolesta ihmisinä olemme siunatut ja aina siunatut, vaan meissä oleva synti, se on vanha Aadami, on kirottu ja pysyy kirottuna. Ja niin sen pitääkin pysyä kirottuna, tehkäämme erotus luonnolla ja perisynnillä, Jumalan työllä ja perkeleen työllä. Älkää näitä lyökö yhteen, älkää kirotko Jumalan siunaamaa perisynnin yhteydessä. Sillä silloinkin olemme siunatut, vaikka tunnustamme meissä olevan vanhan Aadamin kirotuksi.
Lopputulos: Siunatuiksi jäävät kaikki ne, jotka kastettuna uskovat Kristuksen siunauksen itsellensä, nämä ovat Herran siunatuita. Mutta lain kirouksen alaiseksi jäävät kaikki jumalattomat ja farisealaiset, jotka epäuskolla kieltävät itseltänsä siunauksen. Tästä sanoo apostoli 1. Tim. 1:9: ”Tietäkäät se, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille, tottelemattomille, jumalattomille, uskottomille”. Heitä kaikkia yhdessä joukkiona kiroaa ja tuomitsee laki alimmaiseen helvettiin, niin kauan kuin he ovat lain alla ja ovat sielunsa ja ruumiinsa puolestakin kirotuita. Mutta me kaikin uskovina Jeesukseen, olemme siunatuita ja niin siunattuna vietämme pääsiäisjuhlaa täällä, ja sitten kerran taivahassa. Oi autuuttamme. Amen.
Jaakko Tuori (1862–1921), saarnaaja, Ylistaro
Pääsiäisviesti. Helluntaituulet ja juhannuskukat, s. 7–8.
