Lassi Mattila, Espoo
Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumalan pyhät rukoilivat ja paastosivat kohtalokkaissa tai tärkeissä vaiheissa. Mooses ja Herramme Jeesus paastosivat 40 päivää, kun he rukoilivat Jumalaa armahtamaan kansaansa (5. Moos. 9:18–19; Matt. 4). Kuningas Daavid paastosi aviorikoksestaan syntyneen lapsen puolesta, jota Herra oli Daavidin synnin tähden lyönyt sairaudella (2. Sam. 12). Juudan kuningas Joosafat kuulutti paaston koko Juudeaan, kun suuri ja ylivoimainen vihollisjoukko uhkasi hyökyaallon tavoin hukuttaa heidät alleen (2. Aik. 20). Esra kuulutti paaston Ahava-joella, kun hän oli johtamassa juutalaisten joukon Baabelista Jerusalemiin, jotta Herran varjeleva käsi olisi heidän päällään vaarallisella matkalla (Esra 8). Kuninkaan juomanlaskijana toiminut Nehemia paastosi ja rukoili monta päivää taivaan Jumalan edessä Suusanin linnassa, kun kuuli Jerusalemiin palanneiden pakkosiirtolaisten ahdingon, ennen kuin astui Persian kuninkaan eteen veljiensä hyväksi (Neh. 1–2). Kuningatar Ester pyysi kaikkia Suusanin juutalaisia paastoamaan hänen kanssaan kolme päivää ja kolme yötä, ennen kuin astui henkensä uhalla Persian kuninkaan eteen anoakseen juutalaisen kansan pelastumista (Est. 4). Daniel kääntyi hartaassa rukouksessa ja paastossa Herran puoleen, kun löysi profeetta Jeremian ennustuksen siitä, että Jerusalem oli oleva raunioina 70 vuotta, jotta Jumala täyttäisi profetian sanat ja rakentaisi jälleen Jerusalemin määräajan umpeuduttua (Dan. 9). Iäkäs naisprofeetta Hanna palveli Jumalaa temppelissä paastoilla ja rukouksilla yötä päivää odottaen hartaasti Jerusalemin lunastusta (Luuk. 2). Antiokian seurakunnan profeetat ja opettajat toimittivat palvelustaan Herralle paastoten, ja paastoten he myös lähettivät Barnabaan ja Paavalin lähetysmatkalle (Ap. t. 13). Rukoillen ja paastoten Paavali ja Barnabas asettivat pastorit istuttamiinsa seurakuntiin ja jättivät heidät Herran haltuun (Ap. t. 14). Paavali yhdessä Herran muiden lähettiläiden kanssa osoittautui Jumalan palvelijaksi valvomisissa ja paastoissa (2. Kor. 6); paljon hän oli valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut (2. Kor. 11:27).
Meidän Herramme Jeesus Kristus on luvannut paastoavalle opetuslapselleen: ”sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle” Matt. 6:18.
Taivaallinen Isä kuuli Mooseksen ja sen suuremman Profeetan rukouspaaston ja teurasti Jumalan Karitsan maailman syntien sovitukseksi.
Herra kuuli parannukseen nöyrtyneen Daavidin rukouksen ja paaston ja antoi Salomon, ’Herran suosikin’ syntyä Daavidista ja Batsebasta.
Herra katsoi Joosafatin ja Juudan kansan puoleen ja lähetti Henkensä kautta profeetallisen ilmoituksen pelastuksesta:
”Näin sanoo teille Herra: Älkää peljätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan. Menkää huomenna heitä vastaan. Katso, he nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itäänpäin Jeruelin erämaasta. Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää peljätkö älkääkä arkailko; menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne.” 2. Aik. 20:15–17.
Herra Sebaot vastasi suosiollisesti Esran ja hänen kanssapalvelijoittensa rukouspaastoon niin, että ”meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä” (Esra 8:31).
Kuninkaan sydän taipui niin kuin vesioja Nehemian pyynnön mukaan, ”koska minun Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni” Neh. 2:8.
Ester ja Suusanin juutalaiset saivat sen, minkä puolesta paastosivat, ja Herra ihmeellisellä tavalla pelasti kansansa varmalta tuholta ja toi tuomion heidän vihollisilleen.
Danielin rukoillessa ja paastotessa Herran sana lähti liikkeelle ja enkeli Gabriel tuli kiiruusti kiitäen hänen tykönsä ehtoouhrin aikana, tuoden mukanaan ilosanomaa Herran lupauksen täyttymyksestä.
Herra muisti palvelijansa Hannan rukoukset ja paastot ja salli hänen nähdä temppelissä Herran valmistaman lunastuksen Jeesus-lapsessa, luvatussa vaimon siemenessä.
Jumala johdatti paastoavaa ja rukoilevaa Antiokian seurakuntaa ja puhui heille Pyhässä Hengessään: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Ap. t. 13:2. Herra runsaasti siunasi rukoillen ja paastoten matkaan lähetettyjen Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkan. Suoritettuaan tehtävänsä he palasivat Antiokiaan, josta he aikoinaan olivat lähteneet Jumalan armon haltuun annettuina, ja kutsuivat koolle seurakunnan kertoakseen, kuinka ”Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven” Ap. t. 14:27.
Herra kuuli apostoleista halvimman avuttomat rukoukset ja paastot sen apostolinviran ja -tehtävän puolesta, johon Herra Jeesus oli hänet asettanut, ja teki hänestä suuressa armossaan apostoleista suurimman (1. Kor. 15:8–10), sillä eihän Herran lupaukset voi tyhjiin raueta: ”sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle” Matt. 6:18.
Ei ollut kyse näiden ihmisten pyhyydestä tai erinomaisuudesta vaan Herran pettämättömistä armolupauksista. ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50:15. ”Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen: Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.” Ps. 147:10–11.
Miksi emme mekin köyhinä ja avuttomina kääntyisi paastoten ja rukoillen taivaallisen Isämme puoleen, joka on luvannut antaa lapselleen sen, mitä hän näin anoen Isältään pyytää? Onko mitään, mikä olisi Herralle mahdotonta?
Sen tähden kääntykäämme näin taivaallisen Isämme puoleen saadaksemme Häneltä Hänen sanansa lupauksen mukaan. Herra on rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat (Room. 10:12). Herra antaa monin verroin enemmän, kuin mitä me anomme tai ymmärrämme (Efe. 3:20).
Paastotkaamme ja rukoilkaamme, että Herra armahtaisi langennutta kansaansa ja lähettäisi sydämensä ja mielensä mukaiset palvelijat palauttaakseen kansansa evankeliumin totuuteen. Anokaamme, että mekin saisimme kuulua näiden uskollisten palvelijoiden joukkoon. Rukoilkaamme, että Herra murtaisi paatuneet sydämemme ja pelastaisi meidät niiltä, jotka itsepintaisesti sotivat Hänen tahtoansa vastaan. Pyytäkäämme Pyhän Hengen täydellistä lahjaa, niin että Hän saisi valaista pimentyneet mielemme ja opettaa meidät tarkasti tuntemaan Herran tien.
Paastotkaamme ja rukoilkaamme sen tehtävän puolesta, jonka Herra on meille uskonut, että me saisimme olla siinä uskollisia ja hyviä välikappaleita: että Herra täyttäisi meidät Pyhällä Hengellään ja kaikilla armolahjoillaan, että Herran hyvä ja siunaava käsi olisi kaikessa meidän päällämme ja antaisi meille menestyksen, että Jumalan tuomion sijasta uudet Pyhän Hengen antamat virvoituksen ajat saisivat langeta seurakunnillemme Herran kasvoista, jotka Poika on meille ilmoittanut.
”Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” Luuk. 11:9.