”Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:21)
Jeesus-nimen tulee olla ahkeran tutkistelumme aiheena. Onhan hän Vapahtaja, joka auttaa kurjuuden syvimmästä kuilusta, synnistä, eikä vain arkisista mitättömistä vaikeuksista. Jokapäiväinen elämä tuo mukanaan monenlaista hätää ja onnettomuutta, joka koskettaa meitä tai omaisuuttamme. Jumala on uskonut maallisille vallanpitäjille huolenpidon niistä. Heidän tulee myös suojella kansaansa vihollisilta. Jeesus-lapsi taas tahtoo auttaa silloin, kun kukaan muu ei voi apua antaa, silloin, kun synti syyttää ja haluaa työntää meidät ikuiseen kuolemaan. Kaipaamme Vapahtajaa valitettavan vähän muulloin kuin hädässä ja onnettomuuksien aikana. Terveet ja rikkaat eivät tarvitse Jeesusta, he tulevat toimeen omilla rahoillaan. Sama pätee myös muihin ajallisiin lahjoihin. Järki, viisaus ja voima voivatkin olla meille hyödyllisiä. Kuitenkin silloin, kun tämä ajallinen elämä on kerran kulunut loppuun ja omatunto pelkää iankaikkista kadotustuomiota, koska ei voi kieltää syntejään Jumalan edessä, tarvitaan Jeesusta Vapahtajaksi. Silloin ei keisari, isä tai äiti, ei lääkäri tai lainoppinut, eivät enkelit tai muut luodut voi enää auttaa. Mistä etsit silloin neuvoa ja apua? Et mistään muualta kuin tämän lapsen luota. Juuri sitä hätää varten on hänen nimensä Jeesus. Silloin hän tahtoo olla läsnä auttamassa kaikkia, jotka etsivät synnin hädässään häneltä apua. — Sen tähden meidän on pidettävä Jeesus-nimi rakkaana ja kalliina ja pysyttävä kaikissa kiusauksissa siinä totuudessa, että Jumalan Pojan ja Herramme Kristuksen nimi on Jeesus ja että hän on Vapahtajamme. Jumala, kaiken lohdutuksen ja armon Isä, lisätköön meissä joka päivä tätä uskoa ja luottamusta ja pitäköön meidät siinä iankaikkisesti Poikansa, Jeesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta. Amen.
Martti Luther, Matkaevästä, s. 7–8. Porvoo-Juva 1996. SLEY.