Tekijä: Marko

”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” (1. Joh. 4:9).
Eihän sanoilla ”niin Jumala on maailmaa rakastanut” voida muuta tarkoittaa kuin syntien anteeksiantamuksen lahjoittamista maailmalle, joka on turmeltunut ja vajonnut synteihinsä, kauhistuksiinsa ja herjauksiinsa. Jos hän niin voi rakastaa maailmaa, joka on hänen vihollisensa ja häpäisijänsä, ja saattaa sille antaa niin paljon, kuinka hän sitten voisi olla vihoissaan sinulle, joka etsit ja pyydät armoa. Eikö hän tahtoisi antaa sinulle syntejäsi anteeksi.
Martti Luther, ARMOA ARMOSTA, s. 75, Sley, 1966

”Kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne.” (2. Moos. 12:13)
Kristuksen veri pelastaa niin heikoimmankin kuin vahvimmankin. Kun murhanenkeli pääsiäisyönä tuli kostamaan Egyptille, se meni faaraon ja suurien ja voimallisten huoneisiin, ja heidän oli kaikkien sen edessä taivuttava, sillä sinä yönä kaikki Egyptin esikoiset kuolivat. Ainoa, joka kuoleman piti loitolla oli kuolema itse. Ja ainoa keino kestää kuoleman kohdatessa on kuoleminen. Olen tehnyt syntiä ja sen tähden minun on kuoltava, tai sitten minun on saatava joku toinen edestäni kuolemaan. Suuri kysymys on nyt, olemmeko verellä merkittyjä. Jos kuolema tänään saavuttaa jonkun meistä, olemmeko silloin varjeltuja Jeesuksen veren kautta? Siitä se riippuu. Juuri tämä kallis veri sovittaa. Eivät mitkään hyvät päätökset tai rukoukset, ei myöskään mikään yhteiskunnallinen asema, vaan ainoastaan se kelpaa tässä, mitä toinen on tehnyt. Jumala hakee veren merkkiä.
D. L. Moody (1837–1899), ARMOA ARMOSTA, s. 189, Sley, 1966.

”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” (1. Moos. 15:1)
Tämä on suuri sana, lohdutuksen ja virvoituksen sana, jossa Jumala avaa meille kaikkivaltiaan varjeluksensa, pysyvän siunauksensa. Aabraham valitti vaivaansa Jumalalle. Se oli purkaus ahdistetusta sydämestä, joka ei osannut mukautua Jumalan teihin. Niin Jumalan lasten sopiikin tehdä. Älkäämme nurjin mielin napisko Jumalaa vastaan, kun elämän kokemus ja nykyisen ajan ilmiöt näyttävät olevan ristiriidassa hänen lupauksiensa kanssa. Mutta emme myöskään saa sydämeemme kätkeä niitä epäilyjä ja arvelevia ajatuksia, jotka niiden tähden meissä syntyvät, jotta ne sinne juurtuisivat ja tulisivat sietämättömiksi kiusauksiksi, jotka lopulta riistävät meiltä uskon ja luottamuksen. Hänelle itsellensä on meidän valitettava sitä, mikä meitä murehduttaa ja kiusaa, HÄNEN sydämelleen meidän on se laskettava lapsellisella yksinkertaisuudella ja nöyryydellä. Sellainen on oikea suhde, sopiva niille, jotka tietävät, että heillä Kristuksessa on kaikkivaltias Jumala Isänään.
Kristian Thomasius, ARMOA ARMOSTA, s. 279–280, Sley, 1966.

”Tulkaa minun tyköni (KR-92: ”luokseni”), kaikki työtätekeväiset ja raskautetut (KR-92: ”kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”), niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28.
Ymmärrättekö, lukijani, tämän kutsun merkityksen? Mitä muuta luulet Herran sillä tahtovan sanoa kuin tämän: te saatte uskoa minuun, te saatte, sellaisena kuin olette, vastaanottaa minut Vapahtajaksenne.
Herra tarjoaa siis itsensä meille samalla kun hän pyytää meitä itselleen; ja nyt on meidän tulemisemme hänen luokseen siinä, että omistamme hänet ja koko hänen ansionsa itsellemme.
Pidä sinä vain varasi, rakas lukijani, että yksinkertaisesti uskot syntiesi anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä. Silloin, siinä samassa olet tullutkin Jeesuksen luo.
Johannes Bäck (1850–1901), ARMOA ARMOSTA, s. 11, Sley, 1966.

”Jeesus sanoo: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’” (Luuk. 14:17)
Syntiinlankeemus on korjattu, koko maailman synti ja minun syntini niin tyystin sovitettu, että Raamattu sanoo sen olevan “heitetty meren syvyyteen.” (Ks. Miika 7:19, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Lain kirous on poistettu, kuolema on voitossa nielty, syyttäjä karkotettu, ihminen taas Jumalan kanssa sovitettu, paratiisi taas avattu, jotta me jälleen voimme luottavaisesti puhutella Jumalaa niin kuin lapset isäänsä ja viimein olla hänen kanssaan taivaassa iäisessä autuudessa.
Carl Olof Rosenius (1816–1868), ARMOA ARMOSTA, s. 52, koonnut Arvid Hyden, SLEY, 1966. Kieliasua on hiukan nykyaikaistettu.

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28)
Jumala on mestari, joka osaa taidon pakottaa kaiken, mikä tahtoo vahingoittaa meitä, palvelemaan ja olemaan hyödyksi meille. Sen, mikä tahtoo riistää meiltä elämän, täytyy viedä meidät elämään, sen, mikä tahtoo vietellä ja tuomita meitä, täytyy palvella ja vahvistaa uskoamme ja toivoamme, että rukous tulisi sitä palavammaksi ja sitä enemmän kuulluksi.
Martti Luther (1483–1546). ARMOA ARMOSTA, koonnut Arvid Hydèn, s. 194, Helsinki 1966, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.

”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:2)
Kun Jeesus, jonka päällä koko syntipaljous oli, oli taistelunsa taistellut, niin että Jumala ankarimman vanhurskautensa mukaan näki oikeaksi häneltäkin ottaa pois velan ja tehdä hänet vanhurskaaksi, niin olihan selvää, että velka ja kaikki sen kadottava voima oli poistettu, ei yksin Jeesukselta, vaan myös maailmalta. Eihän velka voinut silloin tulla maailman uudelleen maksettavaksi, kun kerran sen valtuuttama mies, jonka maksettavana kaikki sen velka oli, oli poistanut velan.
Anders Nohrborg (1725–1767). ARMOA ARMOSTA, koonnut Arvid Hydèn, s. 29–30, Helsinki 1966, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.