Augustinus (354–430)
Saarna 17687 on ajoitettu vuoteen 414. Se sisältää monia sellaisia teemoja, joita Augustinus suosi polemiikissaan pelagiolaista liikettä vastaan. Pelagiuskiista leimasi voimakkaasti Augustinuksen uran jälkipuoliskoa (410–430). Irlantilaissyntyisen Pelagiuksen mukaan nimetty suuntaus opetti ihmisen tahdon vapautta, kielsi perisynnin ja piti mahdollisena kristillisen elämän täydellisyyttä jo tässä ajassa.
Augustinus korostaa saarnassaan, että myös vastasyntyneet lapset ovat perisynnin saastuttamia ja tarvitsevat kastetta. Lisäksi hän tähdentää, että usko on alusta loppuun Jumalan lahja. Ihminen ei voi millään tavalla sanoa vaikuttaneensa omaan pelastumiseensa. Myös kuva Kristuksesta lääkärinä (Christus medicus humilis) esiintyy usein Augustinuksen pelagiolaisvastaisissa teoksissa.
1. Veljet, kuunnelkaa tarkkaan, mitä Herra tahtoo opettaa tänään luetuissa lukukappaleissa. Hän antaa sanat, ja minä saan jakaa ne. Ensimmäisen lukukappaleen kuulimme apostolilta: Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen ensimmäinen. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. (Vrt. 1. Tim. 1:15–16. ”Ensimmäinen” lat. primus).
Tällaista saimme oppia apostolin tekstistä. Sitten lauloimme psalmin. Kehotimme toisiamme yhteen ääneen ja yksimielisin sydämin: Tulkaa, palvokaa ja polvistukaa, itkekää Herran edessä, joka on tehnyt meidät. Käykäämme tunnustaen hänen eteensä ja veisatkaamme hänelle ilolauluja. (Ps. 95:6, 2 LXX) Tämän jälkeen luettiin evankeliumi kymmenestä spitaalisesta, ja kuulimme miten vain yksi heistä, sekakansaan kuuluva, tuli kiittämään puhdistajaansa (Luuk. 17:11–19). Käyn läpi nämä kolme tekstiä sen mukaan mitä aika antaa myöten ja puhun jotain kaikista. Yritän myös sinnikkäästi ja Herran avulla olla viivyttelemättä yhdessä kohtaa niin, että siitä muodostuisi este toisten käsittelylle.
2. Apostoli kuvaa meille syitä kiitokseen. Muistatte, miten viimeisessä lukukappaleessa, evankeliumissa, Herra Jeesus kehuu tuota yhtä kiittämään tullutta miestä ja soimaa niitä kiittämättömiä, joiden iho puhdistui, mutta sydän jäi spitaalin valtaan. Miten apostoli sanoikaan? Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Sanalla hän tarkoittaa Kristusta Jeesusta, joka on tullut maailmaan. Miksi Jeesus on tullut? Pelastamaan syntisiä. Entä Paavali itse? Hän sanoo: joista minä olen ensimmäinen. Jos sanot, että et ole syntinen etkä ole koskaan ollutkaan syntinen, olet kiittämätön Vapahtajaa kohtaan. Kuolevaisten ihmisten joukossa, joka virtaa Aadamista asti, ei ole ollut ainuttakaan ihmistä, joka olisi vailla sairautta, ei ainuttakaan joka olisi tullut terveeksi ilman Kristuksen armoa.
Miten on sitten aivan pienten lasten laita? Ovatko he saaneet Aadamin tartunnan? Kyllä, heidätkin kannetaan kirkkoon. Koska he eivät osaa juosta tänne omin jaloin, he juoksevat toisten jaloilla terveyden lähteelle. Kirkkoäiti lainaa heille lähimmäisten jalkoja kulkemiseen, toisten sydäntä uskomiseen, toisten kieltä tunnustamiseen. Heitä rasittaa toisen ihmisen tekemä synti, mutta heidän tervehtyneet lähimmäisensä tunnustavat uskon heidän puolestaan ja niin he paranevat. Älkää siis kuiskailko toisillenne mitään vieraita oppeja. Näin kirkko on aina opettanut ja pitänyt kiinni tästä opetuksesta, jonka se on saanut isien uskosta ja jonka se tulee säilyttämään sitkeästi loppuun saakka. Eiväthän terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Mihin siis pikkulapsi välttämättä tarvitsisi Kristusta, ellei se olisi sairastunut syntiin? Jos lapsi olisi terve, miksi se pyytäisi lääkärin apua niiden välityksellä, jotka lasta rakastavat? Entä jos lapsen tuojat väittäisivät, että lapsella ei ole lainkaan perisyntiä, ja toisivat hänet silti Kristuksen luo. Sanoisimmeko kirkossa silloin, että viekää sitten nuo viattomat pois, eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat; ei Kristus tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä? Näin emme ole koskaan vanhemmille vastanneet emmekä vastaa.
Veljet, me tahdomme puhua lasten puolesta, jotka eivät vielä osaa puhua omasta puolestaan. Koska alaikäisen perintöä valvovan huoltajan tehtävää pidetään suurena vastuuna, niin eikö pienten lasten pääsy armon osallisuuteen ole vielä tärkeämpää? Huoltaja huolehtii alaikäisestä, etteivät ulkopuoliset pääse vanhempien kuoltua riistämään tätä. Vielä enemmän on syytä nostaa meteli lapsen puolesta, jos on pelättävissä, että vanhemmat jättävät tämän tuhon omaksi. Huudetaan apostolin kanssa, kun hän sanoo: Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Kristus Jeesus on tullut maailmaan vain siitä syystä, että voisi pelastaa syntisiä.
Kristuksen luokse tulevalla on varmasti aina jokin sairaus, josta hän tahtoo parantua. Ellei sitä ole, ei ole myöskään tarvetta tulla tapaamaan lääkäriä. Vanhempien täytyy valita. Joko heidän täytyy tunnustaa, että heidän lapsissaan parannetaan synnin sairaus tai sitten heidän täytyy luopua siitä, että tuovat lapsensa Kristus-lääkärin luokse. Eihän ole mitään järkeä tuoda tervettä lasta lääkärin vastaanotolle. Siellä käydään nyt tämmöinen keskustelu:
- Miksi olet tullut?
- Täytyisi saada kaste.
- Ja kenelle?
- Tuolle meidän lapselle.
- No, kenen luokse olet tuomassa lastasi?
- Kristuksen luo.
- Ai sen Kristuksen, joka tuli tähän maailmaan?
- Sama mies.
- Miksi hän muuten tuli tähän maailmaan?
- No, pelastamaan syntisiä.
- Siis lapselle, jonka toit mukanasi, on jotain josta hänet täytyy parantaa? Jos myönnät, tunnustuksesi poistaa synnit. Jos kiellät, ne pysyvät.
3. Apostoli sanoo: Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen ensimmäinen. Eikö muka ennen Paavalia ollut syntisiä? Varmasti oli: ihan ensimmäinen oli Aadam. Koko maailma oli täynnä syntiä, kun vedenpaisumus tuhosi sen, ja sen jälkeen sitä on kyllä tehty paljon lisääkin. Mitä apostoli sitten tarkoittaa sanoessaan ”minä olen ensimmäinen syntinen”? Hän ei tässä puhukaan syntisten järjestyksestä vaan suuruudesta. Pohtiessaan syntiensä suuruutta hän nimittää itseään ensimmäiseksi synninteossa. Esimerkiksi asianajajista voidaan sanoa, että joku on ensimmäinen, ei siksi, että hänellä on eniten virkavuosia, vaan siksi, että hän voittaa järjestään kaikki juttunsa. Niinpä apostoli kertoo toisaalla, miksi hän on suurin syntinen: Olen apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa (1. Kor. 15:9). Hän oli vainoajista ankarin, ja siksi syntisistä suurin.
4. Mutta minut armahdettiin. Saman tien apostoli kertoo syyn armahdukseensa: Jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Apostoli kertoo, että Kristus antaa anteeksi hänen puoleensa kääntyville syntisille ja jopa vihollisilleen. Hän valitsi vannoutuneen vihamiehensä, Paavalin, ja paransi hänet, niin että kukaan ei voisi ajatella olevansa toivoton tapaus.
Lääkäritkin muuten tekevät näin. Kun he tulevat paikkakunnalle, jonne heidän maineensa ei ole vielä kiirinyt, he valitsevat potilaikseen kaikki toivottomat tapaukset, ja parantavat heidät ensinnäkin hyvää hyvyyttään, mutta myös mainostaakseen osaamistaan. Silloin ihmiset alkavat kuhista naapureilleen:
- Mene sille lääkärille, usko pois, hän parantaa sinut.
- Parantaa minutkin. Etkö näe, millainen tauti minulla on?
- Niin niin, minulla oli vähän samantyyppinen, sama tauti kuin sinullakin.
Tällä tavalla Paavali juttelee jokaiselle sairastavalle, joka pitää itseään toivottomana tapauksena: ”Lääkäri, joka paransi minut, lähetti minut sinun luoksesi ja sanoi: ’Mene tuon epätoivoisen luo, kerro mikä sinua vaivaa ja miten minä sain sinut terveeksi aivan alta aikayksikön. Huusin taivaasta, yhdellä sanalla murskasin ja kaadoin sinut, toisella nostin sinut pystyyn ja valitsin sinut, sitten täytin sinut voimalla ja lähetin työhöni, vapautin ja seppelöin sinut. Mene ja kerro sairaille, huuda epätoivoisille: Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä.’
”Miksi pelkäätte? Miksi vapisette? Paavali on syntisistä ensimmäinen. Puhun teille, sairaat, maahan kaatuneet ja epätoivoiset. Katsokaa, miten olen nyt terve, pystyssä ja turvallisin mielin. Minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Hän kantoi jo aikaa sitten minun sairauteni ja otti sen pois. Hän suhtautui minuun niin kuin hyvä lääkäri suhtautuu mielisairaaseen ja otti kärsivällisesti vastaan nyrkiniskujani. Sitten hän antoi minulle voiman kestää lyöntejä hänen puolestaan. Minussa hän osoitti kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.”
5. Älkää siis vajotko epätoivoon. Te, jotka sairastatte, menkää hänen vastaanotolleen niin tulette terveiksi. Te, jotka olette sokeita, menkää hänen luokseen, niin näette valon. Te, jotka olette parantuneet, tulkaa kiittämään häntä ja te, jotka olette kipeitä, juoskaa hänen luokseen parannettaviksi. Lausukaa yhdessä: Tulkaa, palvokaa ja polvistukaa, itkekää Herran edessä, joka on tehnyt meidät, terveiksi tulleet ihmiset.
Joku pohtii nyt mielessään: ”Ahaa, Jumala on kyllä tehnyt meidät ihmiset, mutta me ihmiset olemme tehneet itsemme terveiksi. Me olemme siis saaneet aikaan jotain parempaa kuin hän. Onhan terve ihminen parempi kuin ihmiset keskimäärin. Jos siis Jumala teki minusta ihmisen, mutta minä tein itsestäni hyvän ihmisen, niin se mitä minä tein on jotain parempaa!”
Älä korota itseäsi Jumalan yläpuolelle. Ole hänelle alamainen, palvo ja kumarra häntä. Tunnusta, että hän on sinut tehnyt. Vain Luoja voi luoda uudeksi. Vain tekijäsi voi sinut uudistaa. Psalmissa sanotaan: Hän on tehnyt meidät, emmekä me häntä (Ps. 100:3 LXX). Silloin kun hän loi sinut, sinulla ei ollut mitään omaa osuutta asiaan. Nyt kun olet olemassa, sinun osuutesi on vain juosta lääkärille ja pyytää häneltä apua.
Hän on kaikkialla läsnä. Sen ajatuksenkin, että pyydät häneltä apua, hän on laittanut liikkeelle sydämessäsi ja vieläpä kyvyn avunhuutoihinkin hän on lahjoittanut sinulle. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa (Fil. 2:13). Jumalan kutsu on näin edeltänyt sitä, että teet niin kuin on hyvän tarkoituksen mukaista. Kutsu siis Jumalaa, sillä hänen laupeutensa kulkee edelläsi (Ps. 59:11 LXX). Hänen laupeutensa on edeltänyt sinun olemassaoloasi, tunteitasi, kuulemistasi ja myöntymistäsi. Hän on kaikessa kulkenut edelläsi: tee sinäkin jotain ennen kuin hänen vihansa koittaa.
”Mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi tehdä?”, sinä kyselet. Tunnusta, että kaikki hyvä, mitä sinulla on, on Jumalalta saatua ja kaikki paha on sinusta itsestäsi peräisin. Silloin et halveksi Jumalaa luetellessasi hyviä asioita elämässäsi, etkä kiittele niistä itseäsi. Silloin et myöskään syytä häntä siitä pahasta, mitä elämässä tapahtuu, etkä pysty sanoutumaan irti omasta vastuustasi. Tällainen tunnustus on oikea.
Jumala on kaikessa hyvässä ollut sinun edelläsi. Hän tulee kerran luoksesi ja tarkastaa lahjojensa kunnon ja sinun syntisi. Hän vie sinut tilille siitä, miten olet käyttänyt hänen hyvyyksiään. Koska hän on kulkenut sinun edelläsi ja jättänyt sinulle kaikki lahjansa, eikö sinun kannattaisi olla kiinnostunut siitä, miten aiot tulla kerran Jumalan eteen? Kuule psalmia: Käykäämme tunnustaen hänen eteensä (Ps. 95:2 LXX) Tee sovinto hänen kanssaan, ennen kuin hän tulee, ennen kuin hän on täällä. Sinullahan on ylipappi, jonka avulla voit korjata välisi Jumalan kanssa. Hän on Jumala niin kuin Isä, sinua varten ja sinun tähtesi ihmiseksi syntynyt. Laula siis kiitostasi ja käy tunnustaen hänen eteensä. Laula ja kiitä, käy tunnustaen hänen kasvojensa eteen, tunnusta syyllisyytesi. Laula ja kiitä häntä. Kun tunnustat syntisi ja kiität häntä, joka on sinut tehnyt, niin Herra, joka kuoli sinun puolestasi, tulee ja tekee sinut eläväksi.
6. Pidä tästä kiinni ja pysy tiukasti tässä uskossa. Älä vaihda ihonväriä, älä sairastu spitaaliin. Epävakaa usko, jolla on vaihtuvat värit, on merkki mielen spitaalista, mutta senkin Kristus voi puhdistaa. Ehkä olet ollut jossain uskonkohdassa vääränvärinen, olet tarkistanut asian ja vaihtanut kantasi parempaan. Näin se, mikä oli kirjavaa, on tullut taas yksiväriseksi. Älä ota siitä kuitenkaan itsellesi kunniaa, ettet osoittautuisi samanlaiseksi kuin nuo yhdeksän kiittämätöntä. Vain yksi palasi kiittämään. Muut olivat juutalaisia, mutta tuo yksi oli vieraasta kansasta ja edusti pakanakansoja. Hän suoritti Kristukselle kymmenykset. Mekin olemme Kristukselle velkaa sen, että olemme olemassa, elämme ja että meillä on ymmärrys. Olemme hänelle velkaa ihmisyytemme, hyvän elämämme ja oikean ymmärryksemme. Meidän omaa panostamme on vain synti. Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? (1. Kor. 4:7. Lat. Quid enim habes, quod non accepisti? Augustinus käytti usein tätä raamatunkohtaa pelagiolaisvastaisissa teoksissaan).
Niinpä te, jotka tiedätte, mistä puhun, ylentäkää sydämenne parannettavaksi sairaudesta ja puhdistettavaksi kirjavista synneistänne, ja tulkaa kiittämään Jumalaa.
Augustinus, Saarnoja, s. 69–78. Helsinki 2005. Kirjapaja. Latinankielestä suomentanut Timo Nisula. Johdanto ja selitykset suomentajan.
LXX = Septuaginta eli vanha kreikankielinen Vanhan Testamentin käännös