Reijo Pekka Jaatinen (29.6.1952 – 5.11.2011) oli lehtemme ja toimintamme lämmin ystävä. Muistamme häntä kiitollisin mielin.
”Jos oletkin kuoleman kautta menettänyt rakkaasi, usko saavasi heidät kerran takaisin vielä rakkaampina: vain lyhyt väliaika erottaa sinut heistä, mutta autuas ja huoleton iankaikkisuus on taas yhdistävä sinut heidän kanssaan. Aivan varman lupauksen nojalla toivomme, että me tästä elämästä, josta muuttoaikeissa ollen olemme jo joitakin läheisiämme edeltä lähettäneet, tulemme siihen elämään, missä he ovat kuta tutumpia, sitä rakkaampia ja rakastettavia ilman vähääkään pelkoa mistään erimielisyydestä.
Älä siis kiinnitä huomiotasi eron aikaan, siihen, että omaisesi kuolemassa jättävät sinut, vaan ota huomioon myös aika, jolloin kaikki asetetaan kohdallensa, koska nimittäin tulet saamaan omaisesi takaisin ylösnousemuksessa. Siellä, missä on luja usko ylösnousemukseen, ei vallitse kuolema, vaan lepo.
Jumala on kutsunut rakkaasi kammioihinsa, älähän toki kadehdi heidän lepoansa ja rauhaansa, piankin on käsillä ylösnousemuksen hetki. Jumala näki hyväksi, että he saisivat paikkansa taivaallisten ruhtinaiden, pyhien enkelten rinnalla. Jumala näki hyväksi, että heidän osakseen tuli taivasten valtakunnan ihanuus. Näin on Jumala nähnyt hyväksi, tyydy sinä siihen.
Pyhä Jumala, sinä olet ottanut sen, minkä annoit. Kiitetty olkoon sinun nimesi iankaikkisesti.” (Johannes Gerhard, Uskon pyhä salaisuus, s. 178–)