Paul Kretzmann, USA
Jumalan lupaus Aabrahamille
15:1: ”Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ’Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.’” Näiden tapausten jälkeen, kun Abram oli palannut kotiinsa Hebroniin, Herra puhui hänelle näyssä tämän ollessa haltioituneessa tilassa, Jumalan vaikutuksen alaisena. Juhlallisesti Herra vakuuttaa uudelleen palvelijalleen monien häntä saartavien vaarojen uhatessa ja ottaen huomioon myös sen, että hän on edelleen ilman lasta: ”Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” Herra lupasi puolustaa häntä kaikissa vastoinkäymisissä ja siunata häntä niin, että Hän itse olisi Abramin palkka.
15:2: ”Mutta Abram sanoi: ’Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser.’ 3. Ja Abram sanoi vielä: ’Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä’.” Lupaus, jonka Herra oli hänelle antanut (1. Moos. 12:2), näytti kaukaiselta menneisyyden asialta. Abramin usko oli kovalla koetuksella. Aika kului päivä päivältä ja vuosi vuodelta, ja yhä hän oli lapseton, ilman jälkeläistä. Vain yksi johtopäätös näytti mahdolliselta – se nimittäin, että yksi hänen talossaan syntyneistä palvelijoista, damaskolainen Elieser, olisi hänen perijänsä. Tämän ilmaisee puolivalmis lause. Saman ajatuksen toistaminen korostaa lohduttomuuden tunnetta, joka oli hiljalleen valtaamassa Abramin mielen.
15:4: ”Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: ’Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä’.” Hänen omaisuutensa perijä olisi paitsi hänen huoneensa jäsen, hänen oma poikansa, hänestä syntyisin. Tämä osoittaa, että hän olisi myös Messiasta koskevan profetian perillinen.
15:5: ”Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ’Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea’. Ja hän sanoi hänelle: ’Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä’.” Jumalan kärsivällisyydellä on ihmeellinen ylläpitävä ja vahvistava voima. Painaakseen palvelijansa mieleen lupauksensa täsmällisen merkityksen Herra toi hänet ulos ja pani hänet katsomaan tarkkaavaisesti tähtiä täynnä olevalle taivaalle, josko hän tuntisi voivansa laskea tähdet. Niin suuri olisi, lyhyesti sanottuna, hänen jälkeläistensä lukumäärä. Tämä lupaus on viime kädessä messiaaninen. Yhden Siemenen, Kristuksen, välityksellä oli määrä siunata kaikki maan sukukunnat. Kaikista kansakunnista kaikki ne ihmiset, jotka ovat vastaanottaneet ainoan todellisen pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, ovat todellisia Aabrahamin jälkeläisiä. He ovat Jumalan kansa, hengellinen Israel (Room. 4:18).
15:6: ”Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” (Vrt. Room. 4:5). Abram pani luottamuksensa Herran lupaukseen kaikkineen, mitä se sisälsi, ja sen vuoksi Herra otti hänet armoliittoonsa. Tämä on pelastuksen tie kaikille syntisille, tie sen todellisen vanhurskauden saavuttamiseksi, jolla meidät vanhurskautetaan Jumalan edessä. Kristus on ansainnut siunauksen, pelastuksen ja vanhurskauden kaikille ihmisille, ja kaikilla, jotka vastaanottavat tämän lupauksen uskossa, on nämä ihmeelliset lahjat – he ovat puhtaita, pyhiä ja vanhurskaita Jumalan edessä, koska Kristuksen vanhurskaus on luettu heille.
Liiton uhri
15:7: ”Ja hän sanoi hänelle: ’Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi’.” Valmistautuessaan antamaan Abramille erityisen merkin liiton täydelliseksi saattamisesta ja vakuuttaakseen häntä siitä, että hänen jälkeläisensä tulisivat omistamaan Kanaanin maan, Herra esittäytyy siksi, jonka menettely menneisyydessä takaa hänen uskollisuutensa tulevaisuudessa.
15:8: ”Mutta hän sanoi: ’Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?’” Tämä kysymys ei aiheutunut epäilyksestä vaan halusta saada jokin tae, kun kyseessä oli tämä lupaus, joka ylitti kaiken ihmisymmärryksen. Hän pyysi liiton merkkiä.
15:9: ”Ja hän sanoi hänelle: ’Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen’.” Kaikki nämä olivat uhrieläimiä, jotka, vaikka niitä ei poltettu uhreina Herralle, oli kuitenkin pyhitettävä hänelle (3. Moos. 1:2,14).
15:10: ”Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. 11. Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois. 12. Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet.” Abram valmisti uhrieläimet Jumalan määräyksen mukaisesti. Hieho, vuohi ja oinas halkaistiin ja puolikkaat asetettiin vastakkain pareittain, kun taas lintuja ei halkaistu. Koko tämä toimitus täytti Abramin mitä syvimmällä pelolla. Kun petolinnut, kotkat ja korppikotkat, tulivat syömään ruhoja, Abram torjui ne, ajoi ne pois. Seremonia, joka tässä toimitettiin, oli käytössä ikivanhoista ajoista saakka – sopimuksen tekevät osapuolet kulkevat kuolleiden eläinten puolikkaiden välistä osoittaakseen suostumisensa yhteyteen. Oudon näkymän huipuntuma tuli auringon laskiessa, kun Abramin voitti raskas uni ja suuri kauhu valtasi hänet.
Liiton tekeminen
15:13: ”Ja Herra sanoi Abramille: ’Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. 14. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa’.” Herra itse antaa selityksen joillekin vertauskuvallisille teoille, jotka liittyivät hänen ja Abramin välisen liiton tekemiseen. Abramin tulisi tietää varmasti, että hänen jälkeläisensä tulisivat olemaan muukalaisina vieraassa maassa neljäsataa vuotta, kunnes Herra itse toimittaisi tuomion heidän hyväkseen ja toisi heidät ulos orjuuden huoneesta, ei tyhjinä vaan mukanaan huomattava määrä omaisuutta.
15:15: ”Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.” Abram itse ei joutuisi kokemaan niitä koettelemuksia, jotka tulisivat hänen lastensa päälle, vaan hän kuolisi rauhassa saavutettuaan korkean iän.
15:16: ”Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.” Sukupolven iäksi laskettiin tuolloin vielä noin sata vuotta, ja niinpä neljä sukupolvea edustaisi – pyöreästi – neljääsataa vuotta. Silloin amorilaisten – jotka tässä edustavat kaikkia kanaanilaisia – syntivelka tulisi täyteen, ja se, että israelilaiset tulisivat hävittämään heidät, tulisi heille Herran tuomiona.
15:17: ”Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.” Nämä tapahtumat päättivät Herran ja Abramin välisen liiton tekemiseen liittyneet vertauskuvalliset tapahtumat. Suitsuava pätsi, samanlainen kuin jota käytetään savenvalimoissa, ja soihtu tai pikipata – Herran kunnian tuliset vertauskuvat – liikkui eläinten puolikkaiden välissä. Nämä eläimet ovat siten Aabrahamin jälkeläisten esikuva, kun heidät kidutettiin lähes kuoliaiksi, varsinkin egyptiläisten toimesta. Petolinnut (ks. ed. jae 11) kuvaavat näitä Israelin vihollisia. Se, että nämä haaskalinnut ajettiin pois, osoittaa, että Herra vapauttaisi kansansa Abramille antamansa lupauksen tähden. Suuri pimeys ja kauhu (ks. ed. jae 12) viittasi israelilaisia kohtaavien onnettomuuksien ja ahdistuksien vakavuuteen. Mutta että lopulta Herran kunnia kulki eläinten puolikkaiden välistä, osoitti, että Jumala toisi lopulta avun kansalleen ja vapauttaisi heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä.
15:18: ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka’”; nämä kaksi virtaa olisivat vastaavasti Israelin valtakunnan eteläisenä ja pohjoisena rajana, Egyptin puro, Wadi el Arish, tai Rhinocolura, sekä Eufrat: 19. ”keeniläiset”, Kanaanin luoteisessa osassa, ”kenissiläiset”, luultavasti edellisistä länteen päin, ”kadmonilaiset”, kohti Eufratia, 20. ”heettiläiset”, joita oli erityisen paljon sittemmin pohjois-Galileaksi kutsutulla alueella, ”perissiläiset”, sittemmin itäiseksi Samariaksi kutsutulla alueella, ”refalaiset”, Perean maassa Jordanin itäpuolella, 21. ”amorilaiset”, Kuolleesta merestä länteen olevalla alueella, ”kanaanilaiset”, Jordanin ylemmässä laaksossa ja Saaronin tasangolla, ”girgasilaiset”, Galilean meren länsipuolella, ”ja jebusilaiset”, sittemmin Pohjois-Juudeaksi kutsulla alueella. Herra luettelee tarkoituksellisesti kaikki Kanaanissa asuvat kansat painaakseen Abramin mieleen, että tämän jälkeläiset tulisivat omistamaan Kanaanin kokonaan. Herran lupaukset eivät koskaan palaa hänen luokseen tyhjinä. Hänellä on tapana voittaa meidän heikko uskomme siten, että hänen lupauksensa täyttyy täydellisesti, yli kaiken sen, mitä me pyydämme tai ymmärrämme.
Suomennos: Hannu Lehtonen