Jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.

Jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”. (1 Piet. 2:3)
Sitä sanotaan maistamiseksi, kun sydämestäni uskon, että Kristus on lahjoittanut itsensä minulle ja tullut omakseni ja että minun syntini ja onnettomuuteni ovat hänen ja että nyt hänen elämänsä on minun. Kun tuollainen käy sydämeen, niin se maistuu. Sillä kuinka voi olla riemuitsematta ja iloitsematta siitä? Tulenhan sydämestäni iloiseksi jo, kun joku hyvä ystävä lahjoittaa minulle sata markkaa. Mutta kenen sydämeen se ei käy, hän ei siitä myöskään voi iloita. Mutta parhaalta se maistuu niistä, jotka kuolinhädässään makaavat, tai niistä, joita painaa paha omatunto. Silloin on, kuten sanotaan, nälkä hyvä kokki, joka saattaa ruoan maistumaan hyvältä. Sydän ja omatunto ei saata mitään sen suloisempaa kuulla; kun se tuntee kurjuutensa, niin se halajaa tätä ja haistaa paistin pitkän matkan päästä eikä voi tulla kylläiseksi. Näin Maria-ystävämme laulaa ylistyslaulussaan: nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä. (Ks. Luuk. 1:53)
Martti Luther (1483–1546), ARMOA ARMOSTA, s. 230–231, Sley, 1966.