”Käänny minun puoleeni, armahda minua,…

”Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.” (Ps. 25:16)
MINÄ OLEN YKSINÄINEN; tämä valitus kuuluu useammin kuin mikään muu vanhurskasten majoissa. Oi, ei pitäisi kuitenkaan olla liian pikainen niin ajattelemaan ja sanomaan! Ajateltakoon vain, että tämä valitus saattaa Jumalan valehtelijaksi, koska hän on sanonut: “Minä en tahdo hylätä enkä unohtaa sinua.” (Ks. Joosua 1:5, Jes. 49:14 – 16, Hebr. 13:5.) Se saattaa valehtelijaksi myöskin Herran Jeesuksen, joka sanoo: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) Hän, joka on A, on myöskin O. Hän on oleva viimeinen niin kuin hän oli ensimmäinen. (Ks. Ilm. 1:7, 2:8, 22:13) Monet huokailevat niiden teiden tähden, joita heidän on kuljettava: ”Minä olen yksinäinen.” Olkoonpa nyt niinkin, että Herra veisi sinut ohdakepolulle, joita ei kukaan ennen sinua ole vaeltanut, olisikohan tuo niin suuri onnettomuus? Tarkoitan, että jos hän vain johtaa meitä, silloinhan kaikki on hyvin. Yhtäkaikki luulen, ettei kukaan tässä suhteessa saata totuuden mukaisesti sanoa: ”Minä olen yksinäinen.”
Friedrich Wilhelm Krummacher (1796–1868), ARMOA ARMOSTA, s. 135, Sley, 1966. Muutamia sanoja on hiukan nykyaikaistettu.