Warning: Missing argument 1 for qtsndtps_create_tip_quote_block(), called in /home/concordi/public_html/second/wp-content/plugins/quotes-and-tips/quotes-and-tips.php on line 202 and defined in /home/concordi/public_html/second/wp-content/plugins/quotes-and-tips/quotes-and-tips.php on line 209

”Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.” (Jes. 60:20)

"Kun sydän on pimeä, tyhjä ja kylmä, niin tuntuu siltä kuin ei mitään aurinkoa olisi olemassakaan. Mutta Jeesus on kuitenkin yhäti se sama kaunis, ihana vanhurskauden aurinko (Ks. Malakia 4:2, sulku allekirjoittaneen lisäys.), autuus siipiensä alla tuolle kylmälle ja kuolleelle sieluraukallekin. Tämä on autuus, jonka tuntee vain Jumalan kansa: saada synkälläkin säällä ja pimeässä katsoa vanhurskauden aurinkoa. Sillä tämä on taito, joka on kaikkea maallista viisautta korkeampi. (“Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi”, Fil. 4:7, sulku allekirjoittaneen lisäys.) Yksin usko sen voi käsittää, mutta liha ponnistelee vastaan. Mutta Herramme Jeesus on meille aurinko, joka ei koskaan laske. Hän valaisee meitä silloinkin, kun pelkkää pimeyttä tunnemme, sillä hänen uskollisuutensa on meidän uskottomuuttamme suurempi. (Ks. 2. Tim. 2:13, sulku allekirjoittaneen lisäys.) Hän olkoon iäisesti ylistetty! (“Ylistetty olkoon Herra”, 2. Sam. 22:4, 1. Aikak. 16:36, Ps. 18:4, 35:27, 28; 40:17, 70:5, 113:3, sulku allekirjoittaneen lisäys.) Hänessä on taivas lahjoittanut ihanimman aarteensa maan lapsille. Iloitkaa ja kiittäkää kaikesta sydämestämme Jumalaa! (“Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”, Neh. 8:10, “Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.“ Ps. 103:1, sulku allekirjoittaneen lisäys.) Elias Malakias Rosengren (1818–1897), ARMOA ARMOSTA, s. 233, Sley, 1966."

Pääkirjoitus – Hannu Lehtonen

helmi 9, 2017 Kommentit pois päältä artikkelissa Pääkirjoitus – Hannu Lehtonen Kategoria: 4/2014, Avioliitto, Pääkirjoitus

Perjantai 28.11.2014 jää Suomessa historiankirjoihin mustana perjantaina (Black Friday). Tällöin eduskunta päätti äänin 105–92 luopua siitä ikivanhasta käsityksestä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Avioliittolain muutos vie vielä aikaa ja näillä näkymin se astuisi voimaan vuonna 2017. Periaatteessa lain muutos voi vielä kaatuakin.

Perinteistä avioliittokäsitystä luonnehtii hyvin Ryan T. Anderson: ”Avioliitto perustuu sille antropologiselle tosiasialle, että miehet ja naiset täydentävät toisiaan, sille biologiselle tosiasialle, että suvunjatkuminen on riippuvainen miehestä ja naisesta, ja sille sosiaaliselle realiteetille, että lapset tarvitsevat isää ja äitiä. Avioliitto on olemassa tuodakseen miehen ja naisen yhteen aviomiehenä ja aviovaimona olemaan isä ja äiti lapsille, joita heidän liittonsa tuottaa.” Yhteiskunta voi antaa homoseksuaalien suhteille avioliiton nimen, mutta se ei silti ole mikään avioliitto.

Millaisia seurauksia homoliittojen hyväksymisestä on? Videossa, jossa kerrotaan homoliittojen laillistamisen seurauksista Yhdysvaltojen Massachusettsin osavaltiossa, sanotaan hätkähdyttävästi: homoliittojen laillistamisella yhteiskunta pakotetaan hyväksymään homoseksuaalisuus kaikilla tasoilla. Sama asia tulee esille tässä lehdessä julkaistavassa apulaisprofessori Brendan Millerin kirjoituksessa, jossa hän kertoo tämän lakimuutoksen vaikutuksista Kanadassa. Logiikka on tässä aivan ilmeinen ja tähän suuntaan on nyt meidänkin maamme kulkemassa.

Kirkkoa tämä asia jakaa vielä enemmän kuin naispappeuskysymys konsanaan. Piispakunta on melko selvästi jakautuneena homoliberaaleihin ja maltillisempiin. On todennäköistä, että arkkipiispa Mäkinen tulee liputtamaan homo- ja lesboparien kirkollisen vihkimisen puolesta. Mitä maltillisemmat piispat tekevät, jää nähtäväksi.

Kristittyinä emme saa tyytyä siihen, että meillä on seurakunnassa oikea, raamatullinen käsitys avioliitosta, kun taas yhteiskunnassa on siitä poikettu pois. Avioliitto ei näet ole vain jotakin kirkolle annettua, vaan se on annettu myös koko maailmalle jo luomisessa. Avioliitto on osa luonnollista lakia, joka on kirjoitettu meihin ihmisiin luomisessa. On huomattava se yhteys, jonka apostoli Paavali osoittaa Roomalaiskirjeensä 1. luvussa. Siinä apostoli sanoo: ”sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut” (Room. 1:19). Apostoli kuvaa sitten pakanoiden tilannetta: ”koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt” (j. 21). Epäjumalanpalveluksen seurauksena Paavali mainitsee luonnottomat sukupuolisuhteet samaa sukupuolta olevien välillä (j. 26–28).

 

Eduskunnan äänestyksen jälkeen ev. lut. kirkosta on eronnut iso joukko ihmisiä. Moni eronneista on ilmoittanut syyksi arkkipiispan lausunnot. On aivan oikein erottautua sellaisesta piispasta. Mutta nyt on tärkeää korostaa sitä, että elääksemme kristittyinä me tarvitsemme säännöllisesti sanan ja sakramenttien osallisuutta. Olemme sitten vielä ev.lut. kirkon jäseniä tai emme, tästä pitää huolehtia.

Ajatellen viimeisten kuukausien keskusteluja on hyvä noteerata yksi sinänsä hyvin positiivinen asia. Nimittäin avioliitosta ei ole pitkään aikaan puhuttu niin paljon kuin nyt.

Kommentointi suljettu.

Kategoriat

Arkistot