Kategoria: 5/2011

Kategoriat
5/2011 Lehdet

Muut lehdet: Valvokaa

  • Kirjoittaja Kirjoittanut Marko
  • Julkaisupäivämäärä 7.7.2012

VALVOKAA

Mark. 13:33–37

Jeesus puhuu ylle merkityssä tekstissä nykyisen maailmanajan päättymisestä. Samalla hän muistuttaa meitä siitä, että hänen tulemisensa lähestyy. Sitä päivää ja hetkeä, milloin Jeesus tulee toisen kerran tänne maan päälle, me emme kukaan tiedä. Sen tietää vain Isä Jumala. Mutta meille on tärkeätä se, että Jeesuksen tullessa olemme valmiita ottamaan hänet vastaan. Sen tähden Jeesus sanoo meille painokkaasti: ”Valvokaa!”

Samanlaista valvomista me tarvitsemme silloin, kun meille tulee kuoleman kutsu eli kutsu ajasta iäisyyteen. Meidän tulee olla hengellisesti valveilla silloin, kun kuoleman hetki tulee, jos mielimme päästä iankaikkiseen elämään, taivaaseen. On kohtalokasta, jos me iäisyyskutsun tullessa nukumme synnin unta. Sillä silloin meidän osamme on iankaikkinen kadotus.

Mitä sitten on valvominen, johon Jeesus meitä kutsuu ja kehottaa? Valvominen on uskossa Jeesukseen elämistä. Kun elämme uskossa Jeesukseen, silloin me olemme turvattuja eläessämme ja kuollessamme. Kuolema tai Jeesuksen toinen tuleminen saa tapahtua milloin tahansa, me olemme turvassa. Johanneksen Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, he saavat levätä vaivoistansa.” (Ilm. 14:13)

”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4) Juuri tämän tähden Jeesus kehottaa meitä joka hetki olemaan valmiina ja valvovina. Kun elämme uskossa, ei ole väliä milloin ja miten Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu. Samoin on ajallisen kuolemamme laita. Jeesukseen uskovaa ei kuolema pääse ikävästi yllättämään.

Meille kaikille Jeesus sanoo: ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (Mark. 13:37).

Teuvo Veikkola, Alajärvi

Järviseutu-lehti 2.11.2011

Kategoriat
5/2011 Lehdet

”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.” (Ps. 116:15)

Reijo Pekka Jaatinen (29.6.1952 – 5.11.2011) oli lehtemme ja toimintamme lämmin ystävä. Muistamme häntä kiitollisin mielin.

”Jos oletkin kuoleman kautta menettänyt rakkaasi, usko saavasi heidät kerran takaisin vielä rakkaampina: vain lyhyt väliaika erottaa sinut heistä, mutta autuas ja huoleton iankaikkisuus on taas yhdistävä sinut heidän kanssaan. Aivan varman lupauksen nojalla toivomme, että me tästä elämästä, josta muuttoaikeissa ollen olemme jo joitakin läheisiämme edeltä lähettäneet, tulemme siihen elämään, missä he ovat kuta tutumpia, sitä rakkaampia ja rakastettavia ilman vähääkään pelkoa mistään erimielisyydestä.

Älä siis kiinnitä huomiotasi eron aikaan, siihen, että omaisesi kuolemassa jättävät sinut, vaan ota huomioon myös aika, jolloin kaikki asetetaan kohdallensa, koska nimittäin tulet saamaan omaisesi takaisin ylösnousemuksessa. Siellä, missä on luja usko ylösnousemukseen, ei vallitse kuolema, vaan lepo.

Jumala on kutsunut rakkaasi kammioihinsa, älähän toki kadehdi heidän lepoansa ja rauhaansa, piankin on käsillä ylösnousemuksen hetki. Jumala näki hyväksi, että he saisivat paikkansa taivaallisten ruhtinaiden, pyhien enkelten rinnalla. Jumala näki hyväksi, että heidän osakseen tuli taivasten valtakunnan ihanuus. Näin on Jumala nähnyt hyväksi, tyydy sinä siihen.

Pyhä Jumala, sinä olet ottanut sen, minkä annoit. Kiitetty olkoon sinun nimesi iankaikkisesti.” (Johannes Gerhard, Uskon pyhä salaisuus, s. 178–)

Kategoriat
5/2011 Lehdet

Aabraham – hebrealainen

”Ja lähtiessään he ottivat mukaansa myöskin Lootin, Abramin veljenpojan, ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa. 13. Mutta muuan pakolainen tuli ja ilmoitti siitä Abramille, hebrealaiselle; tämä asui tammistossa, joka oli amorilaisen Mamren, Eskolin ja Aanerin veljen, oma, ja he olivat Abramin liittolaisia.” (1. Moos. 14:12–13)

Tässä yhteydessä Aabraham (Abram) mainitaan ensi kerran nimeltään hebrealaiseksi. Tästä nimestä kiistellään aika lailla. Augustinus, vaikka hän tätä lausetta käsittelee vasta myöhemmin, ja Burgensiuskin on samalla kannalla, että hebrealaisista puhutaan Aabrahamin mukaan, mutta he erehtyvät. Edellä saimme jo kuulla mainittavan Eeberin huonetta 10. luvussa; hän oli kaikkien Eeberin poikien isä. Hänen mukaansa Aabrahamille on tullut se lisänimi, että häntä sanotaan hebrealaiseksi, koska hän on säilyttänyt Eeberin uskon ja tunnustuksen.

Silloin nimittäin kun kaikki muut jättivät terveen opin ja oikean jumalanpalveluksen ja kääntyivät eri lahkokuntiin tuossa hirvittävässä kielten jakaantumisessa, Eeber asettui vastustamaan Baabelin epäjumalanpalvelusta ja voitti tuon kauhean pahennuksen, jonka Nimrod ja hänen väkensä olivat panneet alulle. Ja tästä syystä Eber on ansainnut sen, että koko hänen jälkipolveansa, siis itse Kirkkoa aina Kristukseen asti nimitetään hebrealaisiksi.

Hänen seuraajanansa Aabrahamia nimitetään hebrealaiseksi, ei niinkään verisiteen tähden, kuin sen uskon ansiosta, jonka hän on Eeberiltä saanut. Joka kohdassa siis, missä Pyhässä Raamatussa tämä nimi esiintyy, saat hebrealaisilla ymmärtää tarkoitettavan puhtaan uskon noudattajia ja oikeata Kirkkoa.

Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8–17, s. 257–258. Hämeenlinna 2004. Suomen Luther-säätiö.