”Ja lähtiessään he ottivat mukaansa myöskin Lootin, Abramin veljenpojan, ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa. 13. Mutta muuan pakolainen tuli ja ilmoitti siitä Abramille, hebrealaiselle; tämä asui tammistossa, joka oli amorilaisen Mamren, Eskolin ja Aanerin veljen, oma, ja he olivat Abramin liittolaisia.” (1. Moos. 14:12–13)
Tässä yhteydessä Aabraham (Abram) mainitaan ensi kerran nimeltään hebrealaiseksi. Tästä nimestä kiistellään aika lailla. Augustinus, vaikka hän tätä lausetta käsittelee vasta myöhemmin, ja Burgensiuskin on samalla kannalla, että hebrealaisista puhutaan Aabrahamin mukaan, mutta he erehtyvät. Edellä saimme jo kuulla mainittavan Eeberin huonetta 10. luvussa; hän oli kaikkien Eeberin poikien isä. Hänen mukaansa Aabrahamille on tullut se lisänimi, että häntä sanotaan hebrealaiseksi, koska hän on säilyttänyt Eeberin uskon ja tunnustuksen.
Silloin nimittäin kun kaikki muut jättivät terveen opin ja oikean jumalanpalveluksen ja kääntyivät eri lahkokuntiin tuossa hirvittävässä kielten jakaantumisessa, Eeber asettui vastustamaan Baabelin epäjumalanpalvelusta ja voitti tuon kauhean pahennuksen, jonka Nimrod ja hänen väkensä olivat panneet alulle. Ja tästä syystä Eber on ansainnut sen, että koko hänen jälkipolveansa, siis itse Kirkkoa aina Kristukseen asti nimitetään hebrealaisiksi.
Hänen seuraajanansa Aabrahamia nimitetään hebrealaiseksi, ei niinkään verisiteen tähden, kuin sen uskon ansiosta, jonka hän on Eeberiltä saanut. Joka kohdassa siis, missä Pyhässä Raamatussa tämä nimi esiintyy, saat hebrealaisilla ymmärtää tarkoitettavan puhtaan uskon noudattajia ja oikeata Kirkkoa.
Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8–17, s. 257–258. Hämeenlinna 2004. Suomen Luther-säätiö.