”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” (Ps. 23:4)
Rakas Herra Jeesus, minä tiedän, että KUN OLEN PARHAITEN ELÄNYT, niin olen elänyt kuin se, joka on kadotuksen ansainnut. Kuitenkin lohdutan itseäni sillä, että sinä olet kuollut minun edestäni ja olet vihmonut minut haavojesi verellä. Sillä olen kastettu sinuun ja olen kuullut sanaasi, jonka kautta olet kutsunut minut ja luvannut minulle armon ja autuuden. JA SINÄ KÄSKET MINUA USKOMAAN SEN. Siihen luottaen tahdon täältä eritä enkä epävarmassa ja tuskallisessa epäilyksessä ja näissä ajatuksissa: oi, ken tietää, millaisen tuomion Jumala taivaassa minulle antaa?
Bernhard Clairvauxlainen (1090–1153), ARMOA ARMOSTA, s. 126, Sley, 1966.
Kategoriat
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa…
”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” (Ps. 23:4)
