Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys

”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10)
Vaikka olemmekin Jumalan rakkaimpia lapsia, olemme kuitenkin täällä maan päällä kaikenlaisten kärsimysten alaisia ja lopuksi kuolemme. Mutta me emme jää kuolemaan, vaan nousemme viimeisenä päivänä iankaikkiseen elämään. Tästä puhuu eräs ihana lause 1. Kor. 15:22: ”Niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” Aadamilta meillä on synti ja kuolema, mutta Kristukselta vanhurskaus ja elämä. Yhtä varmaan kuin Aadamilta olemme perineet synnin ja kuoleman, yhtä varmaan Kristukselta olemme perineet vanhurskauden ja elämän. Jos meillä on Aadamissa paljon syntiä ja kuolemaa, niin Kristuksessa meillä on sitä enemmän vanhurskautta ja elämää, sillä Kristus on ylen määrin voimallisempi jakamaan meille autuutta kuin Aadam tuomaan meille turmiota. Paavali todistaa tästä oivallisesti Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa, jota on ahkerasti luettava. Siinä Paavali kutsuu meidän vanhurskauttamme ELÄMÄN VANHURSKAUDEKSI, koska se tuo mukanaan ei vain rauhaa ja riemua sydämeen, vaan viimein myös iankaikkiseen elämään.
Stefan Praetorius (1536–1603), ARMOA ARMOSTA, s. 66 – 67, Sley, 1966.