…mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat.’

”Mutta vaimo sanoi: ’Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat.’” (Matt. 15:27)
Huomaatko tämän vaimon nöyryyttä? Kuule kuinka juutalaiset kerskuvat: ”Me olemme Aabrahamin siementä emmekä ole koskaan kenenkään orjina olleet, ja Jumala on isämme.” (Vrt. Joh. 8:33 – , sulku allekirjoittaneen lisäys.) Mutta niin ei tämä vaimo tee; hän kutsuu itseään koiraksi ja juutalaisia herroikseen. Sentähden hän tulikin lapseksi. Ylpeys olisi vastannut Jeesuksen kovaan puheeseen: ”Ei, Herra, koira en toki kuitenkaan ole, koirien joukkoon en salli itseäni heitettävän.” Mutta vaimon nöyryys sanoo: ”Totta, Herra! Ellen saakaan olla yksi lapsistasi, niin tahdon kiittää sinua, jos kuitenkin saan olla koiran arvoinen ja saan noukkia itselleni muutamia sen pöydän muruja, jotka olet Israelille kattanut.”
Johannes Krysostomus ( = ”kultasuu”), kirkkoisä, (347–407), ARMOA ARMOSTA, s. 257–258, Sley, 1966.