Hannu Lehtonen

Tuttujen Raamatun kohtien äärellä on erityisenä vaarana se, että ei osaa kunnolla pysähtyä miettimään niitä. Voimme ajatella esimerkiksi Luukkaan jouluevankeliumia, joka tulee joulun aikana esille monia kertoja. On vaarana, että joulun tapahtumista tulee ikään kuin kaunis kuvaelma, jolloin emme tajua, että niissä on kyse todellisista tapahtumista.

Edellä sanomani tuli voimakkaasti mieleeni käydessäni läpi Lutherin saarnaa (löytyy tässä numerossa), jossa hän puhuu siitä, miten itämaan tietäjät tulivat Jerusalemiin. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että he kysyivät: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” (Matt. 2:2) Matteus jatkaa: ”Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.” (j. 3) Kreikan alkukielessä käytetty termi, joka tässä on käännetty sanalla ’hämmästyä’ (KR 38) voidaan kääntää myös voimakkaammilla ilmauksilla, kuten ’pelästyä’ (KR 92), ’järkyttyä’ tai ’tulla levottomaksi’ yms.

Itämailta tulleet tähtien tutkijat sohaisivat itse sitä käsittämättään ampiaispesää. Herodes oli tunnettu julmuudestaan ja vallanhimostaan. Hän ei epäröinyt tapattaa sukulaisiaankaan vallassa pysymisensä varmistamiseksi. Kun Herodes kutsutti ylipapit ja kirjanoppineet luokseen ja ”kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä” (j. 4), niin nämä olivat erittäin varovaisia sanoissaan ja lähinnä vain viittasivat profeetta Miikan ennustukseen (Miik. 5:1). He tiesivät, että tässä käsiteltiin hyvin kuumaa kysymystä, jossa oli kirjaimellisesti kysymys elämästä ja kuolemasta.

On erittäin puhuttelevaa ajatella sitä, miten ylipapit ja kirjanoppineet sekä Herodes suhtautuivat Raamatun sanaan. Vaikka he olivat jumalattomia ihmisiä – Luther kutsuu heitä roistoiksi ja konniksi – he eivät kuitenkaan epäilleet Raamatun sanaa. Ylipapit ja kirjanoppineet eivät alkaneet vesittää Jumalan sanaa. He eivät tunteneet nykyisen raamattukritiikin metkuja, joilla Raamattu saadaan mukautettua milloin mihinkin. Päinvastoin, he todistivat Raamatulla Messiaan syntymäpaikan. Nykyään sanottaisiin varmaankin, että he olivat fundamentalisteja ja uskoivat kirjaimellisesti Raamattuun. Vielä ihmeellisempää on, että Herodeskin uskoi Raamatun sanan. Hän sanoi itämaan tietäjille evästykseksi: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan.” (Matt. 2:8)

Luther kuvaa sitä, miten ihmeellisesti Jumala toimii. Ylipapit, kirjanoppineet ja Herodes puhuivat Jumalan sanasta. Jumalan sana oli heidän suussaan ja korvissaan. Se oli yhtä lailla Jumalan elävä ja voimallinen sana. Mutta he eivät käsittäneet siitä mitään. Heillä oli vain kuoret, mutta ei ydintä.

Matteuksen jouluevankeliumi muistuttaa meitä tärkeistä asioista. Ensiksi: Raamatun sana on luotettava opas. Itämaan tietäjät saivat Raamatun sanasta oikean opastuksen loppumatkaa varten, niin että he löysivät perille Beetlehemiin, Jeesus-lapsen luokse. Toiseksi: Raamattu todistaa Kristuksesta. Jeesus itse sanoi myöhemmin kirjanoppineille: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.” (Joh. 5:39)