KYSYMYS LUKIJALTAHannu Lehtonen |
Edellinen
kirjoitus Seuraava kirjoitus Concordia 3/2010 |
Lehtemme numerossa 2/2010 julkaistiin Robert Preusin kirjoitus objektiivisesta vanhurskauttamisesta. Eräs lehtemme lukija on lähettänyt kysymyksen tähän artikkeliin liittyen. Hän lainaa Preusin tekstiä: "Isä Jumala tuomitsi meidän tähtemme rakkaan Poikansa suurimpana kaikista syntisistä" (s. 7). Lukijan kysymys kuuluu: "Onko todella näin? Tähän asti olen ollut siinä ymmärryksessä, ettei Jeesus ollut syntinen." Lukijan kysymys osuu erittäin tärkeään asiaan. Kysymyksen lähettäjä on täysin oikeassa siinä, että Jeesus ei ollut syntinen (Jes. 53:9; Joh. 8:46; Hepr. 4:15). Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta vapaana perisynnistä. Koko elämänsä aikana hän ei koskaan tehnyt syntiä. Hän eli täydellisesti Jumalan käskyjä noudattaen. Oman persoonansa puolesta Vapahtajamme oli synnitön. Toisaalta myös hänen lainaamansa teksti Preusin kirjoituksesta pitää yhtä Raamatun kanssa. Jeesus ei joutunut kärsimään ristinkuolemaa sen tähden, että hän olisi tehnyt jotakin pahaa. Jeesus kärsi ristinkuoleman meidän syntiemme tähden. Jumala luki koko maailman synnit Jeesukselle, ja siksi on totta, että "Isä Jumala tuomitsi meidän tähtemme rakkaan Poikansa suurimpana kaikista syntisistä." Muun muassa seuraavat Raamatun kohdat puhuvat tästä: "Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Jes. 53:6) "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29). "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2. Kor. 5:21). "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.’" (Gal. 3:13). Lainaan vielä Lutherilta tähän erittäin tärkeään asiaan liittyvää tekstiä: "Sanotusta selviää, että evankeliumi on kaikista opeista suloisin ja täpö täynnä lohdutusta; se ei puhu meidän eikä lain teoista, vaan opettaa että meillä ansiottomilla ja kadotetuilla ihmisillä on sanoin selittämätön ja arvaamaton Jumalan laupeus ja rakkaus: laupeas Isä nähdessään lain meitä ahdistavan ja kirouksen alla pitävän ja että itse emme millään keinoin voineet siitä vapautua, lähetti maailmaan ainosyntyisen Poikansa, heitti kaikkien synnit kaikkineen hänen päälleen ja sanoi hänelle: Ollos sinä, Pietari, se kieltäjä, Paavali, se vainooja, rienaaja ja väkivallantekijä, Daavid, se avionrikkoja, se syntinen, joka paratiisissa söi hedelmän, se ryöväri ristillä, sanalla sanoen, ollos sinä se kaikkien ihmisten edustaja, joka olet tehnyt kaikkien ihmisten synnit! Mieti siis nyt, miten ne maksaisit ja ne sovittaisit! Silloin laki tulee ja sanoo: Tästä minä tapaan syntisen, jopa sellaisen, joka on ottanut itsessään kantaaksensa kaikkien ihmisten synnit; minä en näe syntiä missään muualla kuin hänessä, hän siis kuolkoon ristillä! Ja niin se karkaa hänen kimppuunsa ja surmaa hänet. Sitten kun tämä on tapahtunut, on koko maailma puhdistettu ja sovitettu kaikista synneistä, siis myös vapautettu kuolemasta ja kaikesta pahasta. Mutta sitten kun synti ja kuolema on tämän ainokaisen ihmisen teossa pois otettu, Jumala ei koko maailmassa, varsinkin jos se uskoisi, enää tahdo nähdä mitään muuta kuin pelkkää puhtautta ja vanhurskautta, ja jos jäljellä olisi joitakin synnin jätteitä, Jumala ei niitä kuitenkaan tarkkaisi tämän auringon, Kristuksen, tähden." (Galatalaiskirjeen selitys, 2. p., s. 336–337) Hannu Lehtonen |
|
Edellinen
kirjoitus Seuraava kirjoitus |