KEHOTUS OIKEAAN ELÄMÄNVAELLUKSEEN

Mika Rantanen, teol. maist., Pori

Otsikon aihe liittyy ns. lain kolmanteen käyttöön. Mikä on uskovaisen suhde lakiin? Ennen kuin käsittelen sen enempää tätä asiaa, viittaan Tunnustuskirjojen ja Lutherin opetuksiin, joista jokainen voi lukea ja saada hyvää opastusta tähän yllättävän vaikeaan teemaan. (Ks. Tunnustuskirjat s. 430─431 ja s. 507─511, v:n 1948 painos, SLEY; sekä Kirkkopostilla III, s. 527─536, v:n 1944 painos, SLEY.)

Jokaisen tulisi ymmärtää, ettei lakia noudattamalla pelastu! Miksei? Koska kukaan ei täysin kykene noudattamaan kaikkia Raamatun käskyjä, neuvoja, ohjeita, kieltoja, kehotuksia ja varoituksia, ei edes uskovainen. "Ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen." (Gal. 2:16) Perustelen kirjoitustani vielä toisella jakeella samasta luvusta: "En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut." (Gal. 2:21) Saman asian sanoo myös Paavalin Roomalaiskirje: "Ihmiset saavat lahjaksi vanhurskauden hänen (Jumalan) armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa … Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan (pelastuu) uskon kautta, ilman lain tekoja." (Room. 3:24, 28)

Luther Kirkkopostillassaan sanoo julistajalle kuuluvan kaksi tehtävää: opetuksen ja kehotuksen. "Opetusta on se, että julistetaan sitä mikä on tuntematonta; näin ihmiset oppivat tietoa ja ymmärrystä. Kehoitusta on se, että houkutellaan ja kehotellaan siihen minkä jokainen jo hyvin tietää. Kumpikin puoli on saarnaajalle välttämätön; sen tähden pyhä Paavalikin niitä viljelee." (Kirkkopostilla I, s. 13, SLEY, 1941)

Kristityn tulee elää arvonsa mukaista elämää! "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa." (Tiit. 2:11, 12) Tavoitteemme on siis elää nuhteetonta elämää, vaikka se ei täysin onnistu. Se mikä jää uupumaan, on annettu ja annetaan anteeksi Kristuksen verisen ristintyön tähden. Tästä kohdasta on syytä huomata sen sisältämä valtava evankeliumi. Jumalan armo on annettu kaikille maailman ihmisille Golgatalla ja Jeesuksen ylösnousemuksessa, siis sinullekin joka tätä kirjoitusta luet.

Vain armossa ja armosta elävä ihminen voi tuottaa oikeita hyviä hedelmiä. Armo saa aikaan hyviä tekoja ja näin usko kasvaa ja vahvistuu. Usko vaikuttaa rakkauden kautta (Gal. 5:6). Luther (siteeraan jälleen tätä teologista neroa ja Jumalan miestä) määrittelee ja kuvailee hyviä tekoja Kirkkopostillassaan seuraavasti: "Ehkä nyt kysyt, mitkä ne hyvät teot sitten ovat joita sinun pitää lähimmäisellesi tehdä. Siihen minä vastaan, että niillä ei ole mitään nimeä. Samoin kuin niillä hyvillä teoilla, jotka Kristus on sinulle tehnyt, ei ole mitään nimeä, samoin ei saa eikä voikaan olla mitään nimeä niilläkään hyvillä teoilla, joita sinun pitää lähimmäisellesi tehdä."

Luther jatkaa selitystään: "Mutta mistä ne tunnetaan? Minä vastaan: Juuri siitä, että niillä ei ole mitään nimeä; näin ei synny mitään erottelemisia, eikä tekoja käsitellä erillisinä: toisia teet ja toisia jätät tekemättä; sinun on kokonasi antautuminen lähimmäisellesi, kaikkinesi mitä voit. Eihän Kristuskaan ole vain rukoillut ja paastonnut puolestasi; rukous ja paasto ei ole se teko minkä hän on sinulle tehnyt, vaan hän on antautunut sinulle kokonaan: rukouksineen, paastoineen ja kaikkine muine tekoineen ja kärsimisineen: hänellä ja hänessä ei ole mitään mikä ei olisi sinun ja olisi sinulle tehty. Ei siis ole sinunkaan hyvää tekoasi se, että annat almun tai rukoilet, vaan se että antaudut lähimmäisellesi kokonasi, palvellen häntä siinä missä hän sinua tarvitsee; ja sinä voit palvella häntä almuin, rukouksin, vaivannäöin, paastoin, neuvoin, lohduttamisin, opetuksin, kehotuksin, rankaisemisin, puolustelemisin, vaatettamisin, ruokkimisin ja loppujen lopuksi kärsimällä ja kuolemalla hänen puolestaan. Sanohan, missä nykyään on kristikunnassa tällaisia tekoja?" (Kirkkopostilla I, s. 39─40, SLEY, 1941)

Vielä kerran on hyvä todeta, että uusi elämä on puutteellinen kristityilläkin. Sen vuoksi on niin ihanaa kuulla Kristuksen täyttäneen lainkin meidän puolestamme (Matt. 5:17). Jobin kirjassa Job kysyy realistisesti ja maanläheisesti: "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta?" (Job. 7:1) Kristitty elää jatkuvassa sodassa ja taistelussa syntiä vastaan. Onneksi Kristus on voittanut ristillä neljä hirmuvaltiasta, nimittäin synnin, lain tuomion, kuoleman ja perkeleen. "Muistakaa kun taistelumme alkaa, sen etukäteen olemme voittaneet", lauletaan eräässä laulussa!

Varmaankin tärkein tehtävä, mitä kristitty voi tehdä maailmassa, on viedä eteenpäin evankeliumia. Hänellä on aito huoli ihmisistä, jotka ilman Jeesusta ovat matkalla helvettiin. Kuitenkaan tämäkään toiminta ei saa olla pakonomaista ja eräänlaisen kiihkon vallassa suoritettua, niin kuin se joissakin hengellisissä piireissä tuntuu olevan. Rohkea ja innokas voi olla, mutta ei uhkarohkea. Jeesuksesta kertominen on vapaaehtoista ja nousee rakkaudesta lähimmäiseen ja halusta auttaa ikuisesti kestävällä tavalla.

Lopuksi on syytä tuoda vielä esiin kristinuskon tärkein totuus tiivistettynä. Tunnettu ja arvossapidetty amerikkalainen luterilaisen Missouri-synodin julistaja Robert D. Preus (1924─1995), kiteyttää luterilaisen vanhurskauttamisopin seuraavasti: syntinen (1) vanhurskautetaan (pelastuu) (2) armosta (3) Kristuksen tähden (4) uskon kautta (5). (Syttyneitä sydämiä, Preusin artikkeli "Vanhurskauttamisoppi ja Rooma", s. 144, Concordia 1996) Muistakaamme tämä aina, elämässä ja kuolemassa! Yhtäpitävästi tämän kanssa toteaa Lutherin työtoveri ja ystävä Philipp Melanchthon: "Me olemme sitä mieltä ja me opetamme, että meidät luetaan vanhurskaiksi Jumalan edessä uskon kautta Kristuksen tähden". (Augsburgin tunnustuksen puolustus, s. 95, 1948, SLEY. Ks. myös Augsburgin tunnustuksen neljäs artikla vanhurskauttamisesta.)

Vertaa tähän Jumalan omaa sanaa, Raamattua, esim.: "Jumala on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut … Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:5, 8 ja 9)