|
Olemme jälleen saaneet viettää rauhassa pääsiäistä
ja tehneet sen kukin tavallamme. Pääsiäisen tulisi mielestäni
vahvistaa meitä yksimielisyydessä ja uskossa Kristukseen, joka
on kärsinyt, kuollut ja noussut ylös kuolleista syntiemme sovittamiseksi
pyhien kirjoitusten mukaan. Tämä on evankeliumin varsinainen sisältö.
Osallisuus Kristukseen syntyy kääntymyksessä uskomalla evankeliumi.
Tällöin tapahtuu jokaiselle välttämätön henkilökohtaistaminen.
Jeesus on lunastanut juuri minut, kadotetun ja tuomitun syntisen pyhällä
verellään, että minulla oli anteeksiantamus Jumalan edessä
ja elämä hänen nimessään. Osallisuus Kristukseen
on paljon korkeampaa kuin esimerkiksi eläytyminen kärsimysnäytelmiin,
kuvataiteeseen, runouteen jne. Näillä on paikkansa varsinaisen
asian yhteydessä.
Yli järjen käyvä totuus on se, että osallisuutemme Kristukseen
on syntynyt jo varhaisessa lapsuudessa pyhässä kasteessa. Olemme
sen kautta yhdistyneet Kristukseen hänen kuolemassaan ja ylösnousemisessaan.
Uusi elämä on elämää Kristuksessa hänen palveluksessaan.
Olemme luterilaisina korostaneet, ettei kaste pelasta suoritettuna tekona,
vaan uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala. Valitettavasti uskonpuhdistuksen
periaatteet ovat jäämässä unholaan myös tässä
tilastollisesti maailman luterilaisimmassa maassa. Ajaudummeko länsimaisessa
kulttuuripiirissämme käytännössä kohti uskontoa,
josta puuttuu Jumala? Kristillisistä perinteistä kerskaaminen on
silloin ”menneen talven lumia”. Asiat tulevat kuitenkin henkilökohtaisella
tasolla oikeaan järjestykseen pitäytyessämme Jumalan asettamaan
välimieheen, Jeesukseen Kristukseen. Muut välittäjät
ja lisävälittäjät ovat tarpeettomia.
Matti Roininen, Lahti
|