Ihmisten pahuus

6:1: ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,2. huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.” Kainilaiset olivat kauan sitten hylänneet Herran ja hänen palvelemisensa ja elivät mielensä halujen mukaan. Mutta ajan myötä tämä turmelus levisi myös hurskaiden, Jumalan poikien, uskovien perheisiin. Se osoittautui ennen kaikkea moraalin löyhyydessä. Viidessätoista vuosisadassa ihmiskunta lisääntyi huomattavasti, ja tuli yhä vaikeammaksi pitää yllä Herran tahtomaa kuria. Seetin heimoon kuuluvat miehet sallivat lihallisten ajatusten vaikuttaa heihin vaimon valinnassa. Ihmisten tyttäret, jotka elivät vain tätä maailmaa varten ja tekivät kaikesta siitä, mitä tämä maailma tarjoaa, tavoitteensa ja päämääränsä, tähtäsivät luonnollisesti pelkän fyysisen kauneuden kehittämiseen. Tämä kauneus osoittautui ansaksi, joka vangitsi Jumalan pojat eli uskovien sukukunnan miehet. He ottivat itselleen haluamansa vaimon – ei enää puhtaudessa ja kunniassa hurskaiksi puolisoiksi avioliitossa, vaan pelkästään aistillisten halujensa tyydyttämiseksi. Siten kainilaisten turmelus tuotiin Jumalan Kirkkoon ennen vedenpaisumusta.

6:3: ”Silloin Herra sanoi: ’Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.’” Herran Henki oli ollut läsnä ihmisten keskellä siinä Sanassa, joka oli heille saarnattu. Mutta näin ei voinut olla enää kovin kauan ihmisten tahallisen luopumisen ja heidän tietoisen harhaan menonsa tähden. He kieltäytyivät tottelemasta hänen varoituksiaan ja nuhteitaan, koska he olivat kääntyneet lihallisiin haluihinsa. Niinpä Jumala päätti antaa heille 120 vuotta tuomion täytäntöönpanon lykkäyksenä. Nooan tuli vanhurskauden saarnaajana (2. Piet. 2:5) korottaa äänensä vielä kerran, ja jos ihmiset eivät kuuntelisi hänen sanojaan, rangaistus tulisi heidän päälleen.

6:4: ”Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” Tässä on lisäkuvaus vedenpaisumusta edeltävistä olosuhteista. Noihin aikoihin maan päällä oli villejä, laittomia miehiä, tyranneja. He olivat jälkeläisiä avioliitoista, joita Jumala ei hyväksynyt. He olivat villin intohimon lapsia, miehiä, jotka uhmasivat järjestystä ja virkavaltaa. Heistä tuli mahtavia miehiä, joiden nimet mainittiin henkeä pidätellen vertaansa vailla olevien soturien ja sankareiden niminä. Koko maa oli täynnä ilkityötä ja väkivaltaa. Vrt. Matt. 24: 38–39. Tämä on kuva omasta ajastamme, aikakaudesta, joka välittömästi edeltää viimeistä tuomiota. Se on täynnä mitä vaikuttavinta varoitusta kaikille niille, jotka tahtovat ottaa vaarin ajan merkeistä.

Jumala päättää tuhota ihmisen

6:5: ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” Nooan saarna vaikutti vähän tai ei mitään. Herra näki, että huolimatta kaikista ponnisteluistaan voittaa ihmisten sydämet heidän pahuutensa oli yleisesti ottaen kasvamassa. Mikään pato ei kyennyt pidättelemään pahuuden tulvaa – koko ihmissuku pysyi pahalla kurssillaan kohti tuhoa. Jokainen ajatus, joka jokaisen ihmisen sydämessä muodostui, oli kaiken aikaa paha; jokainen heistä oli perehtynyt kaikenlaiseen pahaan, ja kaikki heidän sydämensä ajatukset olivat koko ajan suuntautuneina siihen, mikä uhmasi Jumalan vanhurskautta.

6:6: ”Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.” Herran äärimmäinen inho olosuhteita kohtaan maan päällä on tässä ilmaistu ihmisten keskuudessa käytössä olevin termein. Yleinen pahuus oli niin suuri, että Herra katui tehneensä ihmisen, joka sydämensä katumattomuudella ja kovuudella haastoi häntä vuodattamaan vihansa syyllisten päälle. Mutta toisaalta Herran laupeus on niin suuri, että tilanne sai hänet kokemaan syvää murhetta ja huolta sydämessään; hän tunsi jumalallisen rakkauden tuskaa ihmisten synnin tähden. Mutta oikeuden täytyy hallita, ja se täytyy toteuttaa.

6:7: ”Ja Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni’.” Herran tuomionjulistus on kattava. Se koskee koko sitä piiriä, jossa ihminen on päänä ja päällikkönä. Hän tahtoi kokonaan hävittää luomansa ihmisen maan pinnalta. Järjettömät eläimet, jotka oli luotu ihmistä palvelemaan, sisällytetään myös tähän tuhoon – sekä karja että matelijat ja linnut. Muuttumaton Jumala ei muuttunut, ei olemukseltaan eikä neuvoiltaan, mutta hänen oli pakko soveltaa rankaisevaa vanhurskauttaan ihmisessä tapahtuneen muutoksen tähden, joka uhmasi hänen viisauttaan, pyhyyttään ja vanhurskauttaan.

Jumala valitsee Nooan

6:8: ”Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.” ”Näissä sanoissa murtautuu vihan pimeän pilven takaa esille armo, joka antaa varmuuden ihmiskunnan säilyttämisestä ja uudistamisesta.” (Keil) Jumala ei suunnitellut koko ihmissuvun täydellistä tuhoamista vaan ainoastaan niiden, jotka tietoisesti pysyivät pahuudessaan eivätkä ottaneet vastaan hänen Henkensä varoitusta.

6:9: ”Tämä on kertomus Nooan suvusta (sukuluettelo). Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.” Tämä on tiivistelmä Nooan historiasta: hän oli hurskas mies, nuhteeton ja vanhurskas niiden sukupolvien edessä, jotka kulkivat hänen silmiensä editse. Hän oli mitä läheisimmässä suhteessa Jumalan kanssa, kuten Hanok (1. Moos. 5:22). Hän luotti Jumalaan niin suuresti, että Jumalan tahdon tekeminen oli hänelle itsestään selvää. Samoin kuin Nooa oli viimeinen kantaisistä ennen vedenpaisumusta, niin hän oli myös ensimmäinen siitä linjasta, jonka jälkeläiset vedenpaisumuksen jälkeen olivat Israelin, valitun Jumalan kansan, lapsia.

6:10: ”Ja Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet (vrt. 1. Moos. 5:32). 11. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. 12. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” Nämä lausumat täydentävät jakeissa 1–4 annetun kuvan. Äärimmäisen turmeltunut oli maa Jumalan kasvojen edessä, kuin mädäntynyt lihan pala, jonka ulkonainen muotokin on kuvottava. Olisi ollut mahdotonta kätkeä näitä olosuhteita Herralta. Hänen oli pakko tulla väliin kirouksensa ja rangaistuksensa kanssa, koska maa oli täynnä väkivaltaa ja avointa pahuutta. Herra todisti kasvavaa, sanoinkuvaamatonta turmelusta, joka lopulta koski koko ihmissukua. Lihallinen mieli oli jokaisen ihmisen elämää hallitseva kiihotin. Kaikki, mitä ihmisillä oli mielessään ja mitä he tahtoivat pitää mielessään, oli heidän omien lihallisten halujensa tyydyttäminen. He tekivät julkisesti pahaa ja heidän moraalinen arviointikykynsä, heidän omatuntonsa, oli vajonnut sen alle, niin että he hyväksyivät kaiken, mikä oli pahaa ja turmeltunutta.

6:13: ”Silloin Jumala sanoi Nooalle: ’Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.’” Kun tuomion täytäntöönpanon lykkäyksen päättymisaika lähestyi, Jumala näki, että oli hyödytöntä pidentää tätä ajanjaksoa. Sen päättäminen tarkoitti sen maailman loppua, joka oli saavuttanut rajan pahuudessa ja turmeluksessa ja oli kypsä ikuiseen perikatoon. Sen vuoksi Herra ilmoitti, että hän tuhoaisi ihmiset sekä maan siinä muodossa, joka sillä tuolloin oli. Yksi vedenpaisumuksen seurauksista on ollut, ettei maalla eikä sen tuottamilla hedelmillä ole enää turmeltumattoman maan voimaa eikä ihmisten elämä saavuta sitä pituutta, joka oli yleinen kantaisillä ennen vedenpaisumusta. Näin Herra oli julistanut tuomion. Se on varoituksen sana myös meidän aikanamme (1. Kor. 10:11).

Käsky rakentaa ja varustaa arkki

6:14: ”Tee itsellesi arkki honkapuista.” Vain Nooa ja hänen perheensä vapautettiin yleisestä tuhosta. Pelastuakseen hänen tuli rakentaa arkki eli pakolaiva, ei niinkään purjehtimistarkoitusta vaan hyvin raskaan lastin kantamista varten. Arkki tuli rakentaa honkapuusta, joka näyttää olleen sypressiä. Se on hyvin vahvaa ja kykenee erittäin hyvin vastustamaan kosteuden vaikutusta. ”Rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.” Nämä osastot eivät olleet suuria huoneita vaan pieniä kammioita, pieniä hyttejä, jotka oli tarkoitettu ihmisten ja eläinten majoittamista varten. Kaikki saumat tilkittiin pihkalla sekä sisältä että ulkoa, jotta aluksesta tulisi täysin vesitiivis.

6:15: ”Ja näin on sinun se rakennettava: kolmesataa kyynärää olkoon arkin pituus, viisikymmentä kyynärää sen leveys ja kolmekymmentä kyynärää sen korkeus.” Jos kyynärä arvioidaan puoleksitoista jalaksi (1 jalka = n. 30 cm), arkin mittasuhteet olivat: 450 jalkaa (n. 135 m) pitkä, 75 jalkaa (n. 22,5 m) leveä ja 45 jalkaa (n. 13,5 m) korkea. Aluksen kuutiotilavuus ylitti siten 1,8 miljoonaa kuutiojalkaa (n. 41000 m3) ja tarjosi kylliksi tilaa sille tarkoitukselle, jota arkin oli määrä palvella. Se kykeni, kuten on osoitettu, kantamaan kolmanneksen suuremman lastin kuin mikään muun tyyppinen alus, jossa on vastaava kuutiotilavuus.

6:16: ”Tee arkkiin valoaukko, ja tee se kyynärän korkuiseksi.” Hepreankielinen teksti ilmaisee tässä, että oli tehty järjestely, jonka avulla valo ja ilma saattoi päästä arkkiin, valoaukko, joka oli joko katonharjan alla ulottuen toiselle puolelle koko arkin pituudelta kyynärän korkuisena tai yläkannella, ja se tarjosi siten mahdollisuuden erilaisille valoaukoille sisällä. ”Ja sijoita arkin ovi sen kylkeen” Tämä oli sisäänkäynti, jonka Herra sittemmin sulki avaten sen vasta vedenpaisumuksen jälkeen. ”Rakenna siihen kolme kerrosta, alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen.” Näihin ei ollut mitään omaa kulkuaukkoa, vaan ne oli yhdistetty sisäpuolella luultavasti portailla. Siten ne tarjosivat pääsyn kaikkiin kammioihin.

Ilmoitus vedenpaisumuksesta

6:17: ”Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.”. Ilmoitus on hyvin ehdoton: Tuotan vesitulvan maan päälle (ylitse). Tämä rangaistus Herralla oli ollut koko ajan mielessään, ja sen oli määrä toteutua koko maailman kattavassa vedenpaisumuksessa. Seuraus olisi kaiken lihan tuho, jossa on elämän henki, kaikkien olentojen, jotka hengittävät keuhkoilla – kaikkien sellaisten olentojen täytyisi luopua hengestään.

6:18: ”Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäisi sinun kanssasi.” Nooan ja hänen poikiensa välityksellä Herra aikoi jatkaa ihmissukua vedenpaisumuksen jälkeen, uudella alulla, sen liiton perusteella, jonka hän nyt oli tekemässä tämän kanssa.

6:19: ”Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. 20. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä.” Tämä oli Jumalan erillinen määräys (varokeino) niiden eläinten täydellistä hävittämistä vastaan, joissa on elämän henki. Jumala vaikutti niin, että kaksi kutakin lajia tuli arkkiin, ja Nooa päästi ne sisälle. Tämä koski sekä suuria nisäkkäitä että lintuja ja matelijoita – ne kaikki tuli pitää elossa yleisen tuhon keskellä.

6:21: ”Ja hanki itsellesi kaikkinaista ravintoa, syötäväksi kelpaavaa, ja kokoa sitä talteesi, että se olisi ruuaksi sinulle ja heille.” Jumalan kaitselmus ei sivuuttanut mitään, mikä oli välttämätöntä Nooan ja koko hänen eläinkuormansa hengissä pitämiseksi; runsas määrä ruokaa koottiin varastoksi.

6:22: ”Ja Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.” Tämä oli osoitus Nooan uskosta (Hepr. 11: 7). Vielä toistaiseksi ei näet ollut nähtävissä mitään vedenpaisumuksesta, ja hän oli epäilemättä kaikenlaisen pilkan kohteena. Uskon olemus on luottamus Jumalan sanaan huolimatta kaikista vihollisten pyrkimyksistä tehdä Jumalan lupaukset naurunalaisiksi.