Oppi objektiivisesta (yleisestä) vanhurskauttamisesta on ihana, Raamatusta otettu opetus. Se kertoo meille, että Jumala, joka on rakastanut meitä niin paljon, että hän antoi Ainokaisen Poikansa Vapahtajaksemme, on Kristuksen sijaissovituksen tähden julistanut vanhurskaiksi koko maailman syntiset, joiden tähden Kristus kuoli (Room. 5:17–19). Objektiivinen vanhurskauttaminen, joka on Jumalan vapauttava tuomiopäätös koko maailmalle, ei ole sama asia kuin sovitus. Se ei ole toinen tapa ilmaista se, että Kristus on lunastanut maailman. Sen sijaan se perustuu Kristuksen sijaistyöhön, tai paremminkin se on osa itse sovitusta. Se on Jumalan vastaus kaikille, että Kristus kuoli pelastaakseen meidät. Se on Jumalan tuomiopäätös, että Kristuksen työ on täytetty, että Jumala on todella sovitettu ja lepytetty. Jumalan viha on tyynnytetty. Hän on rauhan suhteessa maailmaan, ja sen tähden hän on julistanut koko maailman vanhurskaaksi Kristuksessa. RAAMATUN TUKI Raamatun mukaan Kristus antoi täyden sovituksen koko ihmiskunnan synneistä. Sovitus merkitsee sovintoa. Jos Jumala ei ole sovitettu Kristuksen pelastavan työn välityksellä, jos hänen vihaansa ei tyynnytetty Kristuksen uhrin välityksellä, jos Jumala ei vastannut Poikansa täydelliseen kuuliaisuuteen, kärsimykseen ja kuolemaan maailman syntien edestä anteeksiantamuksella, julistamalla syntisen maailman vanhurskaaksi Kristuksessa – jos näin ei olisi, jos on jäljellä jotain, joka meidän pitää tehdä tai joka pitää tehdä meissä, ei ole mitään valmista sovitusta. Mutta Kristus sanoi: ”Se on täytetty.” Ja Jumala herätti hänet kuolleista ja vanhurskautti hänet. Jumala julisti hänet, synnin kantajan, vanhurskaaksi (1. Tim. 3:16), ja siten hänessä Jumala julisti koko maailman syntiset vanhurskaiksi (Room. 4:25). Eräs kirkkomme teologi sanoo kaiken tämän kauniisti: ”Meidät on lunastettu synnin syyllisyydestä; Jumalan viha on tyynnytetty. Koko luomakunta on jälleen armon kirkkaiden säteiden alla kuten alussa. Meidät vanhurskautettiin Kristuksessa ennen kuin edes synnyimmekään. Sillä eikö Raamattu sano: ’Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan’? Tämä ei ole uskon kautta vanhurskauttaminen… Tämä on suuri synninpäästö, joka tapahtui Kristuksen ylösnousemuksessa. Isä Jumala tuomitsi meidän tähtemme rakkaan Poikansa suurimpana kaikista syntisistä. Sen seurauksena hän (Poika) kärsi suurimman pahantekijöiden rikkomuksen. Samoin Isä julkisesti päästi hänet (Pojan) maailman synneistä, kun hän herätti hänet kuolleista.” (Edward Preuss, The Justification of a Sinner Before God, s. 14–15) OBJEKTIIVINEN VANHURSKAUTTAMINEN JA VANHURSKAUTTAMINEN USKON KAUTTA Oppi objektiivisesta vanhurskauttamisesta ei tarkoita, että helvettiä ei ole, että kaikkialla Raamatussa olevat Jumalan uhkaukset rangaista synnit ovat tyhjiä tai ettei epäuskoisia tuomita ikuiseen kuolemaan Kristuksen toisen tulemisen päivänä. Oppi objektiivisesta, yleisestä vanhurskauttamisesta ei missään tapauksessa uhkaa oppia vanhurskauttamisesta uskon kautta Kristukseen. Päinvastoin, se nimenomaan on uskonpuhdistuksen opin perusta, osa sitä. Sillä se on nimenomaan se anteeksiantamus, jonka Jumala on julistanut koko maailman syntisille. Yksittäinen syntinen ottaa sen vastaan uskossa ja on siten vanhurskautettu henkilökohtaisesti. Kristuksen sovitustyö, Jumalan lepyttäminen ja Jumalan anteeksiantamus on uskon todellinen ja ainoa kohde. George Stöckhardt, ehkä suurin kaikista Raamatun selittäjistä maassamme, sanoo: ”Aito luterilainen teologia lukee opin yleisestä (objektiivisesta) vanhurskauttamisesta sen uskon lausumien ja aarteiden joukkoon. Luterilaiset opettavat ja tunnustavat, että Kristuksen kuoleman kautta koko maailma vanhurskautettiin ja että Kristuksen ylösnousemuksen kautta syntisen maailman vanhurskauttaminen julistettiin juhlallisesti. Tämä oppi yleisestä vanhurskauttamisesta on takuu ja vakuus sille, että keskeinen uskonkohta vanhurskauttamisesta uskon kautta pidetään puhtaana. Sille, joka pitää lujasti kiinni siitä, että Jumala sovitettiin maailman kanssa Kristuksessa ja että syntisille annettiin heidän syntinsä anteeksi yleisesti, hänelle vanhurskauttaminen, joka tulee uskosta, pysyy puhtaana Jumalan armon tekona. Sitä, joka kieltää yleisen vanhurskauttamisen, epäillään perustellusti omien tekojen ja ansioiden sekoittamisesta Jumalan armoon.” OBJEKTIIVISEN VANHURSKAUTTAMISEN REAALISUUS Objektiivinen vanhurskauttaminen ei ole pelkkä metafora, kuvaannollinen tapa ilmaista se, että Kristus kuoli kaikkien puolesta ja maksoi kaikkien synnit. Objektiivinen vanhurskauttaminen on tapahtunut, se on tosiasiallinen vapaaksi julistaminen koko syntiselle maailmalle Kristuksen tähden. Oppi objektiivisesta vanhurskauttamisesta ei myöskään viittaa pelkkään mahdollisuuteen, että yksittäinen ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, pelkkään potentiaalisuuteen, jota täyttyy, kun ihminen uskoo Kristukseen. Vanhurskauttaminen on – yhtä vähän kuin Kristuksen sovitustyö – pelkkä potentiaalisuus tai mahdollisuus. Oppi objektiivisesta vanhurskauttamisesta viittaa kaikkien syntisten todelliseen vanhurskauttamiseen Kristuksen sovitustyön tähden ”ennen” kuin meistä tulee Kristukseen uskovia. Objektiivinen vanhurskauttaminen ei ole myöskään ”vain” ”luterilainen termi” tarkoittaen, että vanhurskauttaminen on kaikkien saatavissa – vaikka on varmasti totta, että anteeksiantamus on kaikkien saatavissa. Objektiivinen vanhurskauttaminen ei ole myöskään Missouri-synodin rakennelma, teologinen erikoisuus (theologoumenon), joka on nokkelasti keksitty torjumaan synergismi (eli että ihminen tekee yhteistyötä Jumalan kanssa kääntymyksessään) ja kalvinistinen predestinaatio-oppi – vaikka tämä oppi kyllä palvelee näiden kahden harhan torjumisessa. Ei, objektiivinen vanhurskauttaminen on selvä Raamatun opetus, se on uskonkohta, jota kenelläkään luterilaisella ei ole oikeutta kieltää tai vääristää sen enempää kuin uskonkohtaa Kolmiykseydestä tai sijaissovituksesta. Tämän opin keskeisyys ja lohdutus Objektiivinen vanhurskauttaminen ei ole toisarvoinen uskonkohta, joka voidaan sivuuttaa tärkeämpien asioiden vuoksi. Se on nimenomaan saarnaamamme evankeliumin keskeinen kohta. Kuuntelepa mitä tohtori C. F. W. Walther, synodimme ensimmäinen presidentti ja suuri johtaja, sanoo yhdessä suurenmoisista pääsiäissaarnoistaan: ”Kun Kristus kärsi ja kuoli, hän oli Jumalan tuomitsema ja hänet tuomittiin kuolemaan meidän sijastamme. Mutta kun Jumala ylösnousemuksessa herätti hänet, kenet Jumala päästi vapaaksi Kristuksen persoonassa? Kristus ei tarvinnut vapaaksi julistamista itseään varten, sillä kukaan ei voi syyttää häntä ainoastakaan synnistä. Kenet siis vanhurskautettiin hänessä? Kenet julistettiin puhtaaksi ja viattomaksi hänessä? Meidät ihmiset. Koko maailma. Kun Jumala lausui Kristukselle: ’Sinä saat elää’, siinä oli kyse meistä. Hänen elämänsä on meidän elämämme. Hänen vapaaksi julistamisensa on meidän vapaaksi julistamisemme. Hänen vanhurskauttamisensa on meidän vanhurskauttamisemme... Kuka voi koskaan täysin ilmaista sitä suurta lohdutusta, joka Kristuksen ylösnousemuksessa on? Se on synninpäästö, jonka Jumala on lausunut kaikille ihmisille, kaikille syntisille, sanalla sanottuna, koko maailmalle, ja se on sinetöity mitä loistavimmalla tavalla. Jumalan rakkaus on ilmoitettu siinä kaikessa rikkaudessaan, ylenpalttisessa täyteydessään ja suurimmassa loistossaan. Sillä tässä me kuulemme, ettei Jumalalle ollut kylliksi siinä, että hän lähetti oman Poikansa maailmaan ja antoi hänen tulla ihmiseksi meidän hyväksemme. Jumalalle ei ollut edes siinäkään kylliksi, että hän antoi ja uhrasi ainoan Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Ei, kun hänen Poikansa oli täyttänyt kaiken, mitä hänen täytyi tehdä ja kärsiä ansaitakseen ja hankkiakseen armon, elämän ja autuuden meille, silloin Jumala, palavassa rakkaudessaan saada puhua meille syntisille, ei voinut odottaa kunnes me tulisimme hänen luokseen ja pyytäisimme hänen armoaan Kristuksessa, vaan heti kun hänen Poikansa oli täyttänyt kaiken, kiirehti hän välittömästi antamaan kaikille ihmisille armon, joka oli hankittu hänen Poikansa ylösnousemuksen välityksellä. Jumala kiirehti julistamaan julkisesti, todellisesti ja juhlallisesti kaikille ihmisille, että heidät oli päästetty vapaiksi kaikista heidän synneistään – julistamaan taivaan ja maan edessä, että he ovat lunastetut, sovitetut, puhtaat, viattomat ja vanhurskaat Kristuksessa.” The President’s Message – "Objective justification". Concordia theological seminary. Newsletter – Spring 1981. Suomennos: Hannu Lehtonen. Preus viittaa jatkolukemiseksi seuraaviin kirjoituksiin: H. J. Bouman _Conference Paper on Romans 4:5" "Concordia Theological Monthly" (CTM), Vol. 18, 1947, pp. 338-347. Theodore Engelder, "Objective Justification," CTM, Vol. 4, 1933, pp. 507-516, 564-577, 664, 675. Theodore Engelder, "Walther, a Christian Theologian," CTM, Vol. 7, 1936, pp. 801-815. Martin H. Franzmann, "Reconciliation and Justification," CTM, Vol. 21, 1950, pp. 81-93. E. W. A. Koehler, "Objective Justification, CTM, Vol. 16, 1945, pp. 217-235. Miscellanea, "God Purposes to Justify Those That Have Come to Faith," CTM, Vol. 14, 1943, pp. 787-791. George Stoeckhardt, "General Justification," "Concordia Theological Quarterly," April, 1978, pp. 139 – 144.

Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus