Mistä löydän aidon seurakuntayhteyden?

 

Nykyaika on levoton ja sekava. Monet asiat vaikuttavat siihen, että kristityt joutuvat yhä useammin hämmentymään. Hämmennystä aiheuttaa se, että kirkkokunnat kaikkialla maailmassa joutuvat yhä enemmän vastaamaan kysymyksiin siitä, mikä on todellinen kristillinen usko. Länsimaisten kirkkojen kuolemansairaudeksi on muodostumassa maallistuminen. Länsimaiset kirkot haluavat pitää asemastaan kiinni yhteiskuntien päättäjien vaatimuksiin sopeutumalla. Halutaan säilyttää korea ulkokuori, eli komeat kirkkorakennukset, tietyt valtiolliset jumalanpalvelukset ja asema yhteiskunnassa. Tämä kaikki tapahtuu usein luopumalla keskeisimmistä uskon totuuksista. Ajatuksena on, että nykyajan vaatimuksiin on suostuttava, että voitaisiin säilyttää kirkon asema ja pelastaa kirkko taloudelliselta katastrofilta. Nyt on kysyttävä, mikä kristityille on uskossa keskeisintä?

Mistä todellinen kristitty ei missään nimessä voi luopua? Näitä asioita, joista ei voi luopua, on yllättävän paljon. Voimmeko luopua joistain tärkeistä asioista pelastaaksemme keskeisimmän? Tämä kysymys meille kristityille nykyaikana monesti esitetään. Erityisesti luterilaiset kansankirkot tuntuvat omaksuneen periaatteen: voidaan luopua jostakin tärkeästä, jotta voitaisiin pelastaa kirkossa kaikkein tärkein. Jopa vaaditaan kristittyjä luopumaan jostain tärkeäksi katsotusta, jotta voitaisiin ”pelastaa keskeisin”. Jos ei suostu uskossaan luopumaan jostain vähemmän tärkeäksi katsotusta, uhataan rangaistuksilla, tiedotusvälineiden piinalla ja ylenkatseella. Kristityt on tällä tavalla totutettu hiljaisiksi yhtiömiehiksi, joilla ei muka enää ole sanottavaa siihen, mitä kristittynä eläminen on?

 

Keskeistä on usko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan

 

Mikä meille luterilaisiksi kutsutuille on keskeistä, sellaista, mistä ei pidä luopua. Kristuksen olemus ja luonto sekä hänen sovitustyönsä ovat uskolle keskeisin asia. Usko Jumalan Poikaan, joka kärsimyksellään ja kuolemallaan on sovittanut synnit, on keskeistä. Ilman uskoa Kristukseen on mahdotonta olla Jumalalle otollinen. Syntejä ei saada anteeksi elämällä hyvin.

Ihminen on luonnostaan syntinen ja siksi hän tarvitsee syntien anteeksiantamusta ja armoa.

Jokaisella, joka uskoo Kristukseen, on iankaikkinen elämä. Nämähän ovat klassisen kristinuskon luovuttamattomia, keskeisiä asioita. Niitä on ahkerasti toistettava saarnoissa ja muussa kristillisessä opetuksessa. Usko Kristukseen, Jumalan Poikaan, on uskomme keskus.

Tänä päivänä Euroopan sydänmailla vahvistuva islam esittää omat kysymyksensä ja antaa omat vastauksensa. Muslimeille Kristus on vain profeetta, eikä Kristus heidän opetuksensa mukaan kärsimyksellään ja kuolemallaan lunastanut ihmisiä heidän synneistään. Tässä islam heittää maallistuneelle länsimaiselle kristikunnalle vakavan haasteen. Vaaditaanko kristittyjä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi luopumaan uskostaan Jumalan Poikaan ja Kristuksen uhrikuolemaan? Vaaditaanko meitä myös yhteiskuntarauhan tähden luopumaan kristillisestä lähetystyöstä ja uskon todistuksesta islamilaisessa ympäristössä? Miten tähän kaikkeen suhtaudumme? Olemmeko kristittyjä vai emme? Se kysymys on aitojen kristittyjen tänään kysyttävä niiltä kirkonjohtajilta, jotka vähitellen luopuvat keskeisistäkin kristinuskon periaatteista yhteiskunnallisen kehityksen ja eräiden ismien vaikutuksesta? Miten pitkälle joudutaan menemään uskosta luopumisen tiellä, että kristittyjen asema säilyy ja uskonrauha toisuskoisten kanssa säilyy?

 

Keskeistä on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan ja Kristuksen kahteen luontoon

 

Kolmen ekumeenisen uskontunnustuksen esittämä oppi Jumalan kolminaisuudesta on kristityille luovuttamaton. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, kuitenkin yksi, mutta Jumalalla on kolme persoonaa. Kolminaisuusoppi on kristityille niin keskeinen, että toisinajattelijat ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, eli erossa pelastuksesta. Myös oppi Kristuksen persoonasta on keskeinen. Kristuksella on kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. Kristus on Jumala sen tähden, että hän on ollut olemassa aikojen alusta asti ja on syntynyt ihmiseksi Neitsyt Mariasta. Hänellä on nämä kaksi luontoa samassa persoonassa. Näin Kristus jo omassa persoonassaan on sovittanut Jumalan ja ihmisen.

Kristus on ”uusi Aadam”, joka, vaikka on ollut kiusattu niin kuin me ihmisetkin, on kuitenkin vailla syntiä ja sikäli myös esikuvallinen ihminen. Samalla hän on Jumala, joka on syntynyt tänne ihmiselämän vaivaan tuodakseen meille täyden sovituksen, sovittaakseen meidät Isänsä kanssa. Myös Pyhä Henki on kolminaisuusopin mukaan Jumala, Jumalan kolmas persoona, joka on synnyttänyt kristikunnan ja joka pitää yllä kristikuntaa, varjelee sitä oikeassa uskossa ja joka siunaa kirkkoaan niin, että siinä säilyvät oikea Sanan julistus ja oikein toimitetut sakramentit. Kirkkona ja kristittyinä emme siis ole omassa varassamme. Jos olemme Kristukseen uskovia, vahvistaa Pyhä Henki uskoamme ja ruokkii meitä Sanalla ja pyhillä sakramenteilla omassa seurakunnassaan. Ilman Pyhän Hengen apua ja Pyhän Hengen työtä meidän on mahdotonta uskoa Jumalaan ja tulla hänen tykönsä. Kristittyinä Jumala on jo vetänyt meitä Pyhän Hengen voimalla yhteyteensä, uudestisynnyttänyt meidät kasteen ja uskon kautta kristityiksi. Tämä työ ei ole omaa aikaansaannostamme, vaan Pyhä Henki on kutsunut meidät jo kasteessa Taivasten valtakunnan jäseniksi ja tässä valtakunnassa Jumala Henkensä kautta meitä auttaa, varjelee, holhoaa ja pitää oikeassa uskossa. Kenelläkään ei ole sellaista vapaata tahtoa, että hän voisi omasta voimastaan ja ymmärryksestään tulla Jumalan tykö, vaan ihmisen uskoon tulo ja kristittynä eläminen on Jumalan työn tulos.

 

Entä sitten kirkko?

 

Kirkon tuntomerkit ovat seuraavat: ykseys, pyhyys, yleisyys ja apostolisuus. Kirkon pää on Kristus. Kaikki, jotka uskovat Kristukseen, kuuluvat tuohon yhteen, pyhään ja yhteiseen seurakuntaan. Kirkko perustuu evankeliumiin. Kirkon pyhyys ei ole kristittyjen pyhyyttä, vaan Kristuksen pyhyyttä. Kristuksen kirkkoon eivät välttämättä kuulu kaikki ne, jotka ovat kirjoilla jossain kirkkokunnassa. Kirkko on ennen kaikkea hengellinen yhteisö, johon liitytään kasteen ja uskon kautta. Kaste on pelastukseen välttämätön. Tämä ilmaistaan jo Raamatussa.

Kristuksen kirkko on Taivasten valtakunta ja näin ollen myös pelastuksen yhteisö. Kirkko on näkymätön, mutta kuitenkin Kristuksen kirkon toiminta näkyy tässä maailmassa. Se julistaa oikein Jumalan Sanaa ja toimittaa oikein myös sakramentit. Todelliseen kirkon yhteyteen riittää ”yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta”. Kirkko on olemukseltaan ”Kristuksen valtakunta”, ”Kristuksen morsian” ja ”Kristuksen ruumis”. Kaikkien, jotka haluavat pelastua, tulee kuulua Kristuksen kirkkoon. Jumalan pelastavia lahjoja ei voi saada muuten kuin sanan ja sakramenttien viran välityksellä.

Nykyaikana on yleistynyt ajatus, jonka mukaan ihminen voi olla kristitty ilman seurakuntayhteyttä, ilman Sanan julistusta ja sakramenttien yhteyttä. Tuo ajatus on valitettava ja harhainen. Se on jonkin verran ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että nykyisten eksytysten aikana monet kirkkokunnat ovat antaneet periksi yhteiskunnallisen paineen edessä ja muuttuneet suureksi osaksi pelkästään kirkollisia palveluita tuottaviksi ”yrityksiksi”. Siksi on kehotettava niitä, jotka luulevat voivansa olla kristittyjä ilman seurakuntayhteyttä, mitä pikimmin hakeutumaan sellaiseen seurakuntaan, jossa ”Jumalan Sanaa puhtaasti opetetaan ja sakramentit oikein toimitetaan”. Siellä on Kristuksen kirkko, siellä on pelastuksen yhteisö. Nykyään Suomessakin on luterilaisille tarkoitettuja jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka kokoavat kristittyjä aidon luterilaisen uskon yhteyteen, hoitavaan seurakuntayhteyteen, jossa Jumalan sanaa aidosti saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tämä seurakuntayhteys on sellainen, jota vilpittömät kristityt ovat Suomessa Jumalalta rukoilleet: että olisi sellainen Sanan ja sakramenttien yhteys, jossa ihminen tulee hengellisesti ravituksi ja löytää voimia ja siunausta arkipäivän elämään.

 

Lähteet ja kirjallisuus:

Raamattu

Tunnustuskirjat

Luther, Iso- ja Vähä Katekismus

Luther, Roomalaiskirjeen selitys

Luther, Galatalaiskirjeen selitys

Matti Väisänen, Pyhä kaste kirkossa

Matti Väisänen, Pyhä kaste Raamatussa

Seppo A. Teinonen: Teologian sanakirja