JUMALAN VAELTAVA JA LÄHETETTY KANSA

Joel Kerosuo, teol.yo.

Tässä elämässä, kuoleman ja murheen laaksossa – kuten Luther kuvaa sitä – me joskus menetämme meille rakkaita ihmisiä. Eikö usein ole juuri tapana muistella ihmisten viimeisiä hetkiä, joita he meidän kanssamme viettivät? Erityiseen arvoon nousevat myös ns. viimeiset sanat, joita myös erilaiset sitaattikirjat ovat pullollaan. Viimeiset sanat, ne ovat jotakin erityistä, jotakin aivan erityisen painokasta ja tärkeää. Nyt olemme ikään kuin Matteuksen evankeliumin, Jeesuksen maanpäällisen olemisen loppuhuipentumassa, jossa jokainen sana on täyteen ladattu ja jossa Jeesus haluaa varustaa opetuslapsiaan ja välittää heille jotakin aivan olennaista. Muualla Uudessa testamentissa kuvataan vielä Jeesuksen taivaaseenastumista, mutta tämän päivän tekstin Matteus on jättänyt evankeliuminsa loppuun sen keskeisen viestin tähden.

Ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisensa välisenä neljänäkymmenenä päivänä Kristus vietti aikaa opetuslastensa kanssa tehdäkseen heidät varmoiksi ylösnousemuksensa tosiasiasta ja antaakseen heille opetusta Jumalan valtakunnasta. Päivän evankeliumitekstissä kysymys ei ole kuolemasta, vaan viimeisistä hetkistä ennen Kristuksen taivaaseenastumista. Tänään olemme jälleen hyvin tutun ja rikkaan tekstin äärellä. Päivän teksti on hyvin keskeinen kristillisen kirkon itseymmärryksen ja sen tehtävän kannalta, jonka Mestarimme on meille antanut.

Ensimmäiseksi, Kristus kohtaa opetuslapset. Vuorelle kokoontuu Jeesuksen sanoja kuulemaan hänen lähimmät opetuslapsensa, joita Juudaksen poistumisen jälkeen oli enää yksitoista. Ei ole sattumaa, että Jeesus on valinnut juuri vuoren kohtaamispaikaksi. Vuori liittyy Raamatussa aivan erityisiin tilanteisiin. Jeesuksen elämästä voimme nostaa esiin esimerkiksi ns. vuorisaarnan, tai sen hetken, jolloin osa opetuslapsista sai nähdä jotakin Kristuksen jumalallisesta kirkkaudesta ilmestysvuorella. Olivathan jo Vanhassa testamentissa juuri vuoret Jumalan ilmoituksen paikkoja. Muistamme kuinka Aabraham nousee Jumalan käskystä vuorelle Moorian maassa ja kuinka Elia kohtaa Jumalan Hoorebin vuorella. Myös pyhä temppeli, Jumalan kohtaamisen ja läsnäolon paikka, rakennettiin Moorian vuorelle, samaan paikkaan jossa Herra oli ilmestynyt Daavidille. Muistamme myös esimerkiksi miten Mooses nousi erämaassa vuorelle ottamaan vastaan Jumalan pyhän lain. Nyt Kristuksen opetuslapset nousevat vuorelle kohtaamaan Mestarinsa ja kuulemaan hänen aivan erityistä viestiään, jonka hän haluaa meillekin tänään antaa.

Opetuslapset saavat nähdä ylösnousseen Kristuksen hänen taivaallisessa kirkkaudessaan. Kysymys ei ole vain hengen ilmestymisestä tai vain Kristuksen hengen ylösnousemuksesta, vaan Kristuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Hän on edelleen myös ihminen. Kristus on noussut kuolleista samassa ruumiissa, jonka hän on omaksunut autuaasta Neitsyt Mariasta. Hän nousi kuolleista samassa ruumiissa, joka oli ollut kärsimyksen alaisena ja jossa voimme nähdä nyt naulojenkin jäljet. Kristuksen ruumis oli kuitenkin ylösnousemuksen jälkeen muuttunut: siitä oli tullut kirkkauden ruumis ja hän oli vapaa fysikaalisen maailman rajoitteista. Häntä eivät enää sitoneet normaalit ajan ja paikan rajoitukset, vaan hän saattoi saapua lukittuun huoneeseen seinien läpi.

Vaikka opetuslapset olivat nähneet hänet aiemminkin, ovat jotkut vielä epäuskon vallassa. Meistä voi tuntua ihmeelliseltä, että vaikka he ovat saaneet nähdä ylösnousseen Vapahtajan kasvoista kasvoihin, silti jotkut epäilevät, luullen häntä hengeksi. Tämän Jeesus haluaa torjua voimakkaasti. Aiemmin kuvataan kuinka hän pyytää syötävää, jolla hän halusi antaa vastustamattoman esimerkin siitä, kuinka hän edelleen on ihminen ja hän näyttää heille haavansa: "katsokaa minun käsiäni ja katsokaa minun jalkojani".

Eivätkö ihmiset usein sano, että "jos vain näkisin, niin sitten uskoisin", mutta lopulta asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Vain Kristuksen sana ja hänen haavansa ovat ne, jotka lopulta voivat synnyttää uskon pimeimpäänkin sydämeen. Jeesus ei kuitenkaan heitä epäileviä opetuslapsia pois, vaan kutsuu heidät luoksensa yhä uudestaan ja haluaa vastustamattomasti todistaa, kuka hän on ja kuinka hän on voittanut kuoleman vallan.

Evankeliumit eivät näytä meille hurmioituneita opetuslapsia, vaan ihmisiä jotka olivat masennuksissa ja kauhistuneita julmasta ristinkuolemasta. Ylösnousemuksessa ei ole kyse siis jostakin apostolien herkkäuskoisuuden tuotteesta. Päinvastoin, heidän uskonsa ylösnousemukseen on syntynyt ylösnousseen Jeesuksen todellisuuden välittömästä kokemisesta, kuten epäilevä Tuomaskin lopulta vakuuttuu kun hän saa koskea Mestarinsa haavoja.

Pääosassa päivän tekstissämme on kuitenkin Jeesuksen sanat, se viesti jonka hän halusi välittää tuolloin opetuslapsilleen ja meillekin tänään. "Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maanpäällä." Muistamme miten Saatana kiusasi Jeesusta aiemmin erämaassa. Hän näytti maailman valtakunnat ja niiden loiston ja lupasi antaa ne Jeesukselle, jos hän vain kumartuisi Saatanan edessä. Tämä oli Kiusaajan yritys saada Jeesus luopumaan Isän tahdosta ja hylkäämään lopulta se tie, joka oli hänelle valmistettu, vaikka tuskin Kiusaaja Kristuksen uhrautuvan rakkauden tietä ymmärsikään. Kristukselle oli luvattu valta ja voima, mutta se tapahtuisi vasta pitkänperjantain kärsimyksen jälkeen. Kristus ei kuitenkaan langennut houkutuksiin luopua ristintieltä, vaan antoi henkensä lunnaiksi meidänkin edestämme. Hän on sovittanut koko maailman synnit, ja kaikki valta on uskottu nyt hänen käsiinsä.

Nyt Kristus antaa tehtävän evankeliumin julistamisesta kaikkialla maailmassa. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Päivän evankeliumitekstissä nousee useampaan kertaan esiin sana "kaikki". Kaikki ihmiset elävät synnin todellisuudessa ja tähän synnin todellisuuteen ainoa lääke on Kristus. Kristuksen jumalallinen ilmestyminen näyttää langenneen ihmisen oikeassa valossa. Me emme ole itse itseämme luoneet, vaan olemme Jumalan luomia, eikä meillä ole koskaan kaikkea valtaa, vaikka ihminen ylpeydessään joskus niin luulisikin. Maailma jossa me elämme, ei ole kaikki, vaan on iankaikkisuus joko taivaallisen Isän yhteydessä tai hänestä erossa, ja juuri siksi kaikille kansoille on julistettava evankeliumia Kristuksesta. Kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja sanoma koskee kaikkia, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, kuten apostoli Paavali roomalaiskirjeessä todistaa. Lähetyskäsky koskee kaikkia maailman ihmisiä, ja siksi se kuuluu olennaisesti kristillisen kirkon tehtävään. Jos siis epäillään lähetystyön mielekkyyttä, on se vain merkki siitä, ettei olla ymmärretty oikein Vapahtajamme tahtoa ja opetusta.

Kaikki nämä Jeesuksen sanat perustuivat jo pitkän ajan kuluessa annettuun opetukseen. Nyt piti kaikkien Jeesuksen opetuslapsilleen pitämän kolmen vuoden rippikoulun ja pappisseminaarin aikana omaksuttujen tietojen, asettua yhdeksi kokonaisuudeksi. Pääsiäisen suuret tapahtumat, Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus olivat olleet Jeesuksen pääteemoja jo ennen hänen kuolemaansa ja ylösnousemistansa. Kristuksen kärsimys ei ollut murheellinen päätepiste vaan aivan uuden alku. Jeesus antaa opetuslapsilleen avaimet myös oikeaan Vanhan testamentin ymmärtämineen. Hän on kaiken keskus, hän on kuollut kaikkien edestä ja tätä sanomaa on julistettava kaikkialla maailmassa.

Jumalan vaeltava ja lähetetty kansa

Jeesus käskee tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen, mutta miten sitten opetuslapsia tehdään? Jeesus sanoo: "kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Lähetyskäsky on samalla kastekäsky. Kaste on vesiportti luvattuun maahan ja se on liittymistä kristilliseen seurakuntaan, Jumalan vaeltavaan kansaan. Vain kasteen kautta tullaan kristillisen seurakunnan jäsenyyteen, oksaksi viinipuuhun ja kiveksi temppeliin. Meidät kastetaan Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Miten kirkkaasti Pyhän Kolminaisuuden salaisuus onkaan kohdassa läsnä. Puhutaan Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, mutta vain yhdestä nimestä. Kasteen sakramentissa Isä julistaa meidät lapsekseen, Poika pukee vanhurskauteensa ja pyhyyteensä ja Pyhä Henki uudestisynnyttää ja tekee ihmisen asuinsijakseen.

Tätä kastetta seuraa matka kohti luvattua maata. Kuten Israelin kansan matka alkoi Punaisen meren ylityksestä, meidän matkamme alkaa kasteesta. Me emme vaella yksilöinä, vaan aina osana kristillistä seurakuntaa, osana Jumalan vaeltavaa ja lähetettyä kansaa. Jeesus sanoo myös, että kastetuita on opetettava "noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa". Tämä Jeesuksen opissa oleminen tapahtuu hänen seurakunnassaan ja kestää koko elämän ajan.

Kristityn vaellus ei ole usein helppoa eikä Mestarimmekaan lupaa meille helppoa tietä. Monenlaiset kiusaukset ahdistavat, ja niin usein sydämen paatumus, maalliset huolet ja levottomuus ajaa meitä poispäin Vapahtajasta. Lisäksi hän on antanut meille suuren tehtävän välittää hänen evankeliumiansa maailmassa. Miten me oikein selviämme tästä? Emme me yksin selviäisikään, vaan siksi Jeesus antaa meille suuren lupauksen: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Jeesus on meidän kanssamme. Kristus ei ensin lähetä opetuslapsiaan, vaan hän tulee heidän luoksensa. Hän rohkaisee ja vahvistaa, todistaa itsestään yhä uudestaan epävarmoille ja pelokkaille. Vasta sen jälkeen hän haluaa lähettää opetuslapsensa. Jeesus itse lähtee lähetystyöhön meidän kanssamme. Tässä suuressa lähetystehtävässä juuri sinulla on korvaamaton paikka olla kutsumassa ja kohtaamassa ihmisiä siellä, mihin muiden kädet, korvat ja suu eivät ulotu. Seurakuntaruumis on lähetetty julistamaan Kristuksen jaloja tekoja ja se tarvitsee sen jokaisen jäsenen. Jeesus ei siis lähetyskäskyn annettuaan lähde itse pois johonkin Havaijin aurinkoon lomailemaan ja sano, että "koettakaa pärjäillä siellä nyt jotenkin". Ei! Vaan hän lupaa kulkea matkalla meidän kanssamme. Jeesus, joka on tie, totuus ja elämä, ei ole vasta tien päässä, vaan hän on se tie jolla kuljetaan. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala meidän kanssamme.

Mutta miten hän sitten on meidän kanssamme? Onko hän myös konkreettisesti meidän luonamme ja missä me voimme hänet kohdata? Raamatusta näemme miten Jeesus ilmestyi haudasta noustuaan usein ylösnousemuksen päivinä opetuslapsilleen. Muistamme myös inkarnaation todellisuuden, miten hän mitä konkreettisimmalla tavalla ilmaisi itsensä opetuslapsilleen. Mutta milloin nämä Kristuksen konkreettiset ilmestymiset seurakuntansa keskelle oikein loppuivat? Ystävä, ne eivät ole loppuneet, vaan hän tulee vieläkin luoksemme yhteisessä Jumalanpalveluksessa, kätkettynä, mutta mitä konkreettisimmalla tavalla. Kristillinen usko ja liturgia elää tässä Jeesuksen ilmestymisen todellisuudessa ja Kristuksen todellisessa läsnäolossa. Itkevää lasta ei voi tyynnyttää kuvaamalla, millainen on äidin syli. Vain läsnäoleva äiti saa sen aikaan. Samoin pelokasta, synnin painamaa ihmistä ei tyynnytä jokin filosofinen käsite, vaan Jumalan syli, jonka hän avaa meille Kristuksessa. Kristuksen inkarnaation jälkeen ääretön kohdataan nyt äärellisessä, Henki ruumiissa, iankaikkinen ajallisessa, Jumala ihmisessä. Tämä avaa meille myös sakramentaalisen todellisuuden. Hän tulee kätkettynä luoksemme. Koska Jeesus sitoo läsnäolonsa ja lupauksensa tiettyihin merkkeihin, siksi meidän on pidettävä niistä kiinni. Jeesuksen käskyn ja sielujemme autuuden tähden meidän on pidettävä kiinni oikeasta opetuksesta Raamatusta, kasteesta, ehtoollisesta, apostolisesta paimenvirasta ja niin edelleen, koska niiden kautta Jeesus tulee meidän luoksemme, meidän synnin ja kuoleman todellisuuteemme.

Kristus ei väistä meidän pimeyttämme ja syntiämme vaan hän kohtaa ne. Kristuksen evankeliumi ei väistä kuolemaa, vaan se alkaa kuolemasta. Hän on kuolemallaan valmistanut meille sijan Isän luona. Se julistaa myös meille yhä uudestaan ylösnousemuksen todellisuutta johon meidät kaikki kristityt on kastettu. Meidät on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Joka päivä tuo lähetyskäsky julistaa kuolemaa meidän itsekkäälle luonnollemme. Jumala ei ilkeyttään julista meille pyhää lakiaan, vaan koska hänen lakinsa on elämän oma laki. Aito ja täysi elämä on mahdollista vain jos meidän turmeltuneelle luonnollemme julistetaan kuolemantuomio yhä uudestaan ja me saamme kulkea Kristuksen kanssa.

Aluksi kuulimme miten vuoret esiintyvät usein tärkeissä paikoissa Raamatussa. Merkitykseltään muiden ylitse nousee kuitenkin se pieni Golgatan kukkula, jolla Vapahtajamme ristiinnaulittiin. Kaikki on sovitettu ja Kristus on ylösnoussut. Ystävä, sen vuoksi tänäänkin meille julistetaan Kristuksen rauhaa. Taivaan portit ovat auki ja pyhän haudan mysteeri haluaa valloittaa sinunkin sydämesi. Jos sinä koet jääneesi Tuomaan tavoin ulkopuolelle, kun opetuslapset olivat koolla ja Kristus ilmestyy heille, niin älä ole uskoton, kun hän sinulle nyt ilmestyy. Luota naulojen jälkiin, katso Vapahtajasi haavoja. Kuule sinä heikko ja epäuskoinen opetuslapsi; ei Jeesus tule syyttäen luoksesi, vaan tahtoo sinun koskettavan haavojaan. Kuinka voisi hän, joka tänäänkin alttarilla antaa sinulle itsensä, sinut hylätä. Älä katso omaa uskoasi tai sen puutetta, vaan kysy itseltäsi, tarvitsenko minä Jeesusta? Kaikille tarvitseville on Jumalan armonpöytä tänään auki, kaikille tarvitseville jaetaan Golgatan aarteita. Sinä ja minä saamme kulkea Kristuksen kanssa osana Jumalan vaeltavaa ja lähetettyä kansaa, hänet tänään jo omistaen ja lopullista täyttymystä odottaen. "Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa." Amen.