KRISTUKSEN EHTOOLLISESTA - SUURI TUNNUSTUS

Kolmas osa

Huomaan, että lahkoja ja harhoja syntyy ajan myötä yhä enemmän. Saatana ei nimittäin lakkaa räyhäämästä ja raivoamasta. Jotteivät tulevaisuudessa, ei minun elämäni aikana tai kuoltuani, jotkut ryhtyisi edesauttamaan oppejaan minun sanoillani ja vahvistamaan harhojaan kirjoituksillani ja turvautumaan minuun väärämielisesti, kuten sakramenttia ja kastetta halveksivat hurmoshenget ovat jo alkaneet tehdä, niin tahdon tällä kirjoituksella Jumalan ja koko maailman edessä tunnustaa uskoni kohta kohdalta. Siinä aion pysyä kuolemaani asti – siinä Jumala minua auttakoon – ja erota tästä maailmasta ja tulla meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuomioistuimen eteen. Jos minun kuolemani jälkeen joku sanoisi: jos Luther nyt eläisi, hän opettaisi toisin tästä ja tuosta uskon kohdasta. Hän ei ollut sitä ja sitä asiaa tarpeeksi tutkinut. Näitä vastaan sanon nyt kuten silloin, ja silloin kuten nyt: Jumalan armosta olen tutkinut kaikkia näitä uskonkohtia mitä ahkerimmin ja kuljettanut niitä kautta Raamatun edestakaisin useita kertoja. Silloin yhtä varmasti taistelisin niiden samojen uskonkohtien puolesta, kuin mitä nyt olen taistellut alttarin sakramentin puolesta. Minä en ole juovuksissa enkä mielipuoli. Minä tiedän, mitä puhun ja tunnen myös hyvin millaiseksi minun mielipiteeni arvioidaan, kun Herra Jeesus tulee viimeiselle tuomiolle. Älköön kukaan luulko minun laskevan leikkiä ja lurittelevan pelkkää lorua. Tämä asia on minulle vakava, sillä Jumalan armosta minä tunnen melko paljon Saatanaa. Jos hän kykenee vääntämään toiseksi ja kääntämään sekaisin Jumalan sanan ja Raamatun, miten hän ei kykenisi tekemään samoin minun ja jonkun toisen ihmisen sanoille?

Ensiksi uskon sydämestäni tuon ylevän uskonkohdan, joka koskee jumalallista majesteettia eli Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka ovat kolme eri persoonaa ja kuitenkin yksi oikea ainoa olemukseltaan todellinen tosi Jumala, taivaan ja maan ja kaikkien olioiden Luoja. Tämän uskon vastoin areiolaisia, makedonialaisia eli Pyhän Hengen persoonan kieltäjiä sekä sabelliolaisia sekä muita samanlaisia kerettiläisiä vastaan 1. Moos. perusteella, eli kaiken sen, jota tähän asti sekä Rooman kirkko että kaikki kristilliset kirkot maailmassa ovat uskoneet.

Toiseksi uskon ja tiedän Raamatun opettavan meille, että jumaluuden keskimmäinen persoona eli Poika on yksin tullut tosi ihmiseksi siinnyt Pyhästä Hengestä ilman miehen apua ja syntynyt puhtaasta pyhästä neitsyt Mariasta, oikeasta luonnollisesta äidistä, kuten pyhä Luukas selkeästi kirjoittaa ja kuten profeetat ovat julistaneet. Samoin uskon, että Isä tai Pyhä Henki ei ole tullut ihmiseksi, kuten jotkut kerettiläiset opettavat. Uskon myös, että Jumalan Poika ei saanut ainoastaan ruumista ilman sielua, kuten toiset kerettiläiset opettavat, vaan myös sielun, se tarkoittaa: Hän omaksui koko täydellisen ihmisyyden ja hänen on luvattu olevan oikeata Aabrahamin ja Daavidin siementä ja lapsia ja syntynyt Marian pojaksi luonnollisella tavalla. Hän on kaikin tavoin ja koko olemuksensa puolesta oikea ihminen kuten minä itsekin olen ja kaikki muutkin mutta ilman syntiä yksin neitsyestä Pyhän Hengen kautta tullut maailmaan. Tämä ihminen on todellinen Jumala, ikuinen, erottamaton persoona Jumalasta ja tullut ihmiseksi. Siis Maria, pyhä neitsyt, oli hänen oikea, todellinen äitinsä. Ei ainoastaan ihmisen, Kristuksen äiti, kuten nestoriolaiset opettavat, vaan Jumalan Pojan äiti kuten Luukas sanoo: "Se, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan Pojaksi." Tämä on minun Herrani ja kaikkien Herra Jeesus Kristus, Jumalan ja Marian ainokainen, oikea olemuksellinen Poika, todellinen Jumala ja ihminen.

Uskon, että tällainen Jumalan ja Marian Poika, meidän Herramme Jeesus Kristus on meidän kurjien syntisten puolesta kärsinyt, ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu, jotta hän lunastaisi meidät synnistä, kuolemasta ja Jumalan vihasta viattomalla verellään. Hän on noussut ylös kuolleista kolmantena päivänä, mennyt taivaaseen ja istuu kaikkivaltiaan Isän oikealla puolella herrojen Herrana ja kuninkaitten Kuninkaana. Hän on yläpuolella kaikkien luotujen taivaassa, maan päällä ja maan alla, kuoleman ja elämän valtias, synnin sovittaja ja vanhurskauden aikaan saaja. Sillä minä tunnustan ja voin Raamatusta todistaa, että kaikki ihmiset ovat lähtöisin yhdestä ihmisestä Adamista ja samasta ihmisestä tuoneet mukanaan ja perineet lankeemuksen, velan ja synnin, jonka sama Adam itse on tehnyt paratiisissa Perkeleen pahuuden tähden ja kaikkien ihmisten yhdessä hänen jälkeensä täytyy syntyä synnissä, elää, kuolla ja olla syyllisiä ikuiseen kuolemaan jos Jeesus Kristus ei olisi tullut meille avuksi ja olisi ottanut viattoman karitsan tavoin kannettavakseen ihmisten velkaa ja syntiä, meidän puolestamme maksanut kärsimyksillään kaiken ja vielä joka päivä meidän edestämme on taivaissa ja astuu esiin rukouksessa Isän eteen uskollisena ja armahtavana välittäjänä, Vapahtajana ja sielujemme ainoana pappina ja Piispana.

Täten minä hylkään ja kiroan pelkkänä erehdyksenä kaiken opin, joka ylistää meidän vapaata tahtoamme ja suorastaan pyrkii asettumaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen apua ja armoa vastaan. Koska ilman Kristusta kuolema ja synti ovat herrojamme ja Perkele meidän jumalamme ja ruhtinaamme, ei voi olla olemassa mitään voimaa eikä mahtia, ei mitään ymmärrystä eikä selkeyttä, jolla me voisimme tulla valmiiksi ja puetuiksi vanhurskauteen ja elämään. Päinvastoin meidän täytyy olla Perkeleen sokaisemia ja vangitsemia ja synnin omia tehdäksemme ja ajatellaksemme, mikä tätä ruhtinasta miellyttää ja mikä on vastoin Jumalaa ja hänen käskyjänsä.

Siispä minä tuomitsen molemmat sekä uudet että vanhat pelagiolaiset, jotka eivät tahdo myöntää perisynnin olemassaoloa, vaan pitää sitä ainoastaan rikkeenä tai erheenä. Mutta koska kuolema tulee kaikille ihmisille, ei perisynti voi olla rike vaan mitä suurin synti kuten Paavali sanoo: synnin palkka on kuolema. Ja jälleen: synti on kuoleman piikki, eli kiihotin. Näin sanoo myös Daavid psalmissa 51: "Katso, minä olen syntynyt synnissä, äitini on minut synnissä kantanut."

Hän ei sano: äitini on minut synnissä siittänyt, vaan minä, minä, juuri minä olen synnissä saanut elämäni alun ja minun äitini on minut synnissä synnyttänyt, se tarkoittaa: että minä äidin kohdusta asti olen kasvanut syntisestä siemenestä, kuten heprealainen teksti asian ilmaisee.

Samoin hylkään ja tuomitsen myös pelkkänä vihollisen lahkona ja erehdyksenä kaikki sääntökunnat, luostarit ja säännökset, joita ihmiset ovat yli Raamatun ja vastoin sitä keksineet ja säätäneet sekä kuuliaisuuslupauksin ja velvollisuuksin asettaneet. Näiden piirissä on tosin elänyt monta suurta pyhää ja Jumalan valittua, jotka kuitenkin tähän aikaan asti ovat tulleet noiden säännösten sitomina vietellyiksi, mutta ovat kuitenkin lopulta uskomalla Jeesukseen Kristukseen tulleet lunastetuiksi ja pelastetuiksi. Sillä koska nämä sääntökunnat, säädökset ja lahkot ovat eläneet ja pysyneet siinä käsityksessä, että noita teitä ja tekoja seuraten voidaan pyrkiä ja tulla autuaaksi sekä välttää synti ja kuolema, niin se on meidän ainoan Vapahtajamme ja välittäjämme Jeesuksen Kristuksen yksinomaisen avun ja armon kauheata pilkkaamista ja kieltämistä; sillä ei ole meille muutoin toista nimeä annettu, jonka kautta me tulemme autuaiksi paitsi tämä joka on Jeesus Kristus (Ap. t. 4:12). On mahdotonta, että olisi olemassa useampia vapahtajia, teitä tai tapoja tulla autuaaksi, kuin mikä meillä on ainoan vanhurskautemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on meille lahjoitettu ja meidän puolestamme asetettu Jumalan eteen ainoaksi armoistuimeksemme (Room. 3).

Tosin olisi kyllä erinomaista, jos luostareita tai säädöksiä pidettäisiin voimassa niin, että nuoriso niissä oppisi Jumalan sanaa, Raamattua ja kristillisiä elämänohjeita. Täten saataisiin hyviä ja taitavia miehiä piispoiksi, papeiksi ja muihin kirkon palvelutehtäviin. Samoin myös maalliseen hallintaan saataisiin kunnollista oppinutta väkeä ja hyviä, taitavia oppineita naisia. Näin kristillistä taloudenhoitoa ja myös lasten kasvatusta voitaisiin edistää ja saada paremmaksi. Mutta autuuden tien etsimisessä tämä on Perkeleen oppia ja uskoa (1. Tim. 4:1) jne.

Nämä pyhät "sääntökunnat" ja oikeat säädökset, jotka Jumala on asettanut, ovat nämä kolme: pappisvirka, aviosääty ja maallinen esivalta. Kaikki ne, jotka ovat pappisvirassa tai sanan palveluksessa, ovat yhdessä pyhässä, oikeassa, hyvässä ja Jumalan mielen mukaisessa järjestyksessä ja säädyssä, kun he esimerkiksi saarnaavat, jakavat sakramentteja, hoitavat yhteistä taloutta, samoin myös kirkon palvelijat ja toimihenkilöt, jotka suorittavat edellä mainittuja palvelutehtäviä. He suorittavat pyhiä tehtäviä Jumalalle. Samoin se, joka on isä tai äiti, hoitaa hyvin taloutta ja lapsia, on Jumalan palvelija ja sellaisena myös pyhä, tekee pyhiä tekoja ja on pyhässä elämänmuodossa (orden). Samoin missä lapset tai palveluskunta vanhempiaan tai isäntäväkeään kohtaan on kuuliainen, on myös sellaisenaan pyhä ja se, joka näissä tehtävissä toimii, hän on elävä pyhä maan päällä. Samoin myös ruhtinas tai päämies, tuomari, virkamies, varainhoitaja, kirjuri, renki, palvelija samoin kuin kaikki, jotka näin palvelevat. Sen lisäksi kaikki, jotka ovat kuuliaisia asemassaan, kaikki ovat sellaisenaan pyhiä ja pyhinä elävät Jumalalle. Sen tähden nuo kolme säätyä tai elämänmuotoa ovat Jumalan sanan ja käskyn mukaisia. Missä taas toimitaan Jumalan sanan mukaisesti, siinä täytyy olla pyhä todellisuus, sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, joka on sen kanssa tekemisissä ja pysyy siinä.

Näiden kolme järjestyksen ja elämänmuodon yläpuolella on nyt vielä yhteinen kristillisen rakkauden elämänmuoto, jossa palvellaan ei pelkästään näitä kolmea elämänmuotoa vaan yleensä suoritetaan kaikenlaisia hyviä tekoja joka ainoalle puutteenalaiselle, kuten ruokitaan nälkäisiä, juotetaan janoisia, annetaan vihamiehelle anteeksi, rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta maan päällä, kärsitään kaikenlaista pahaa tässä maailmassa jne. Katso, tätä kaikkea kutsutaan sellaisenaan hyväksi, pyhäksi toiminnaksi, mutta mikään näistä elämänmuodoista ei ole tie autuuteen. Sellaisena pysyy yksinomaan tämän kaiken yläpuolella oleva tie, nimittäin usko Jeesukseen Kristukseen. Onhan aivan kokonaan toista olla pyhä ja autuas. Autuaaksi me tulemme yksin Kristuksen kautta, mutta pyhiä voidaan olla molempien sekä uskon että myös mainittujen jumalallisten järjestysten ja elämänmuotojen avulla. Jopa voivat jumalattomatkin tehdä paljon pyhää, mutta eivät kuitenkaan ole niiden ansiosta autuaita. Jumala tahtoo, että me teemme sellaisia töitä häntä ylistääksemme ja kunnioittaaksemme. Ja kaikki, jotka ovat uskossa Kristukseen autuaita, tekevät sellaisia töitä ja pitävät yllä mainitut elämänmuodot. Mutta se, mikä on sanottu aviosäädystä, pitää ymmärtää myös leskiä ja neitsyitä koskevaksi. He kuuluvat luonnollisesti myös kodeissa tapahtuvan työpanoksen ja talouden hoidon piiriin jne. Nyt kuitenkaan nämä elämänmuodot ja jumalalliset säätämykset eivät tee autuaiksi. Vielä vähemmän tähän voivat vaikuttaa Perkeleen säätämykset ja luostarit, koska ne ovat syntyneet ilman Jumalan sanaa ja sen lisäksi ne haraavat ja riehuvat ainoata oikeata uskon tietä vastaan.

Martti Luther, Kristuksen ehtoollisesta – suuri tunnustus, s. 211-215. Suomen Luther-Säätiö. Hämeenlinna 2006. Suom. Simo Kiviranta.