MIEHN, NAISEN JA PARATIISIN LUOMINEN
1. Moos. 2

Luomisen sapatti

2:1: "Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa." Varsinainen luomistyö oli tehty kuudessa päivässä. Kaikki luodut olennot taivaassa ja maassa, enkelit, linnut, eläimet ja ihmiset, kaikki orgaaninen ja ei-orgaaninen aine oli kutsuttu olemaan. Ihmiset, eläimet ja kasvit oli varustettu kyvyllä tuottaa jälkeläisiä. 2:2: "Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt." Luomistyö ei jatkunut seitsemäntenä päivänä, vaan se tuli päätökseen kuudentena päivänä auringon laskiessa, joka merkitsi seitsemännen päivän alkamista. Jumala omisti seitsemännen päivän levolle edeltävien päivien luomistoiminnan jälkeen. Ei niin että Jumala oli väsynyt tai että Hän nyt kääntyi maailmasta omistautuakseen kokonaan taivaan autuudesta nauttimiseen, vaan että luomistyö oli valmis. 3:3: "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." Siunatessaan seitsemännen päivän lepopäiväksi itselleen ja suuren levon (sapatin) esikuvaksi taivaassa (Hepr. 4:4), Jumala siunasi koko luomakunnan. Hänen siunauksensa merkitsee näet pelastuksen, armon ja rauhan voimien lahjoittamista. Hän vihki eli pyhitti sen päivän nimittäen sen omaksi lepopäiväkseen ja tarkoittaen, että sapatin lepo lepäisi maailman yllä kunnes ikuinen sapatti jatkaisi tätä lepoa (Hepr. 4:9). Jumalan kansalle on siis olemassa lepo. Jumala kirjaimellisesti loi tekonsa tehdäkseen, Hänen jumalallinen aktiviteettinsa pysyy maailmassa ylläpitämisen, kaitselmuksen muodossa.

2:4: "Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan..." Selostettuaan lyhyesti luomista kirjoittaja siirtyy nyt kertomaan joitakin siihen kuuluvia seikkoja yksityiskohtaisemmin. Hän otsikoi: Tämä on lähempi taivaan ja maan historia, kun ne luotiin aikana, jolloin Herra Jumala teki maan ja taivaan. Maa mainitaan ensin tässä tapauksessa näyttämönä tapahtumille, joista on määrä kertoa. 2:5: "...ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä..." Tämä on kuvaus maasta ennen kuin paratiisi oli tehty. Tuohon aikaan kedon kasvit eivät vielä olleet alkaneet kasvaa, orastaa ja versoa; ne eivät olleet vielä kasvaneet valmiiksi. Siihen mennessä ei ollut ollut vielä sadetta maan päällä eikä maan viljeleminen ollut vielä alkanut. 2:6: "...vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan." Tällä tavalla Jumala toimitti maan kasvullisuuden kosteuden tuohon aikaan, ei sateen vaan sankan sumun avulla, joka nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. Kuvailtuaan maata ihmisen kotina ja hänen työskentelypaikkanaan, tekijä kertoo ihmisen luomisesta 2:7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." Tämä on yksi ihmisen erikoislaatuisuus: Sen sijaan että hänet olisi pelkästään kutsuttu olemaan Jumalan kaikkivaltiaan voiman sanalla, hänet muotoiltiin ikään kuin Jumalan sormella aineen ollessa kokkare maata, maan pölyä. Kun tämä oli tehty, Jumala puhalsi elämän hengen muotoilemaansa olentoon. Kun pöly luovan kaikkivallan voimasta muodosti ihmisen hahmon, se täytettiin elämän hengellä ja siten siitä tuli elävä sielu, joka sai nimen tärkeämmästä osasta, josta hän muodostuu. Jumalan Henki on tehnyt meidät ja Kaikkivaltiaan henkäys on antanut meille elämän (Job 33:4). Tämä osoittaa, että ihminen on järjettömien luontokappaleiden yläpuolella. Hän on varustettu kuolemattomalla sielulla ja hänet on tehty Jumalan kuvaksi.

2:8: "Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt." Vaikka koko luomistyö oli valmis, Jumala päätti tehdä vielä enemmän ihmistä varten istuttamalla suljetun puutarhan tai puiston, jota yleisesti kutsutaan paratiisiksi, Eedeniin, idän suunnalla olevaan maahan. Tähän suojattuun ja turvaisaan paikkaan Herra asetti tekemänsä ihmisen. Sen oli tarkoitus olla hänen maanpäällinen kotinsa, ihmeellisen onnen paikka, sopiva eteinen ikuiselle kodille, jossa on sanomaton sapatin lepo. 2:9: "Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun." Tämä osoittaa, millä tavalla Herra valmisti puutarhan. Herra Jumala sai maasta orastamaan ja kasvamaan kaikenlaisia puita. Niitä oli miellyttävää katsella ja niiden hedelmä oli hyvä ruoaksi. Ne olivat miellyttäviä ja samalla ne ylläpitivät terveyttä. Mutta, ennen kaikkea, puutarhan keskellä oli elämän puu, jonka hedelmä olisi antanut ihmiselle täydellisen terveyden ja voiman aina ja siten valmistanut hänet ikuisen elämän täydellisyyteen, sekä hyvän ja pahan tiedon puu, joka oli asetettu sinne ihmisen koettelemiseksi. Olemalla kuuliainen Jumalan sitä koskevaa käskyä kohtaan Aadam säilyttäisi myötäsyntyisen vanhurskautensa ja edistyisi taivaallisen autuuden täydellisyyteen, kun taas tottelemattomuudella hän tulisi syylliseksi syntiin kaikkine sitä seuraavine pahoine asioineen. 2:10: "Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan." Tällä suurella joella oli siten alkunsa Eedenin maassa, se virtasi koko paratiisin pituuden halki ja jakautui sitten neljäksi aluksi tai virran alkupääksi, jotka muodostivat erillisiä haaroja tai jokia. 2:11: "Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa; ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä." Vaikka Eedenin puutarha tuhoutui kauan sitten ja koko maan hahmo muuttui suuren vedenpaisumuksen kautta, voimme todennäköisesti olettaa, että se sijaitsi Aasian tai Armenian keskisellä tasangolla. Siellä oli kuohuva Piison-joki, jonka paikalla saattaa nyt olla Indus tai Kur. Se virtasi hiekkapitoisen maan läpi, jossa oli paljon erittäin hyvälaatuista kultaa sekä bedellion-pihkaa, joka tuoksuu hyvälle ja on hyvin kallista, ja kallisarvoista onyks-kiveä tai sardia, joka oli sormenkynsien väristä. 2:13: "Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan." Tämän joen katsotaan todennäköisimmin olevan Ganges tai Araxes ja maa, jonka se kasteli, Kossaia, joka ylsi läntisessä suunnassa Kaukasukselle. 2:14: "Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse." Tämä näyttää ehdottomasti viittaavan Tigrikseen. "Ja neljäs virta on Eufrat."

2:15: "Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä." Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Kun ihmisen maallinen koti oli valmis, Herra Jumala asetti hänet sinne nauttimaan puutarhan rauhasta ja onnellisuudesta, mutta ei toimettomuuden tilassa. Hänen oli määrä pitää huolta puutarhasta, viljellä ja kehittää sitä samoin kuin varjella sitä – tämä viittaa luultavasti olemassa olevaan pahuuden voimaan, jota ei ole vielä mainittu. 2:16-17: "Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman’." Tämä oli hyvin yleinen lupa tai käsky: Syö jokaisesta puusta, josta saat syödä. Puutarhassa oli kaikenlaisia puita ja niiden hedelmä oli ihmisen käytettävissä, myös elämän puu ja sen hedelmä, joka oli tarkoitettu pitämään hänet elossa, kunnes Herra oli valmis muuttamaan hänen ruumiinsa hengelliseksi ja ottamaan hänet ylös taivaaseen. Mutta puutarhan keskellä olevan tiedon puun suhteen kielto oli ehdoton. Tämä puu oli asetettu sinne ihmisen kuuliaisuuden harjoittamiseksi Jumalaa kohtaan ja Jumalan käskyn rikkomisesta seuraisi ihmisen muuttuminen kuolevaiseksi, kuoleman alaiseksi tuleminen. Siitä päivästä alkaen, jolloin hän söisi tästä kielletystä hedelmästä, kuoleman siemen tulisi hänen ruumiiseensa ja hänen lopullinen tuhonsa olisi väistämätön. Jos ihminen olisi kestänyt tämän testin, hänet olisi vahvistettu paratiisin omistamisessaan ja syömällä elämän puusta hänen olisi lopulta ollut mahdollista ilman tuskaa ja kuolemaa astua ikuiseen elämään. Kuolema on tottelemattomuuden, synnin, seuraus.

2:18: "Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva." Jumalallinen säädös edelsi miehen luomista; jumalallinen julistus edeltää naisen luomista. On perustava totuus: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä, ilman kumppania. Erakon, munkin ja nunnan elämä ei ole sopusoinnussa tämän periaatteen kanssa, joka hallitsee maailmaa. Normaalin aikuisen ihmisen tulisi etsiä aviokumppanuutta, kuten Herra lausui, että hän tekisi miehelle avun tai auttajan, joka vastaisi tätä, olisi tämän vastakappale. Lisäselityksessä sanotaan: 2:19: "Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niin kuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut." Tämä on selittävä huomautus, joka on valmistuksena seuraavaa kappaletta varten. Tämän Herra oli tehnyt miehen luomisen jälkeen: Hän oli ottanut kedon eläimet ja taivaan linnut, jotka Hän oli maasta kutsunut olemaan kaikkivaltiaalla sanallaan, ja tuonut ne ihmisen eteen antaakseen tälle erinomaisen tilaisuuden harjoittaa loistavaa järkeään antamalla jokaiselle eläimelle nimen, joka sopi sille, joka oli sille sopiva ajatellen sen rakennetta ja elintapaa. Aadamin ymmärrys oli niin suuri ja hänen järkensä tunkeutui niin terävästi Jumalan luomakunnan ihmeisiin, että hän antoi kaikille eläimille, sekä linnuille että kedon villieläimille, nimet, jotka kuvasivat niitä hyvin täsmällisesti. Mutta kaikkien näiden joukossa ei ollut yhtään läheistä hänelle, sellaista, joka vastasi häntä, täydensi häntä. Yksikään eläin ei sopinut läheiseen kumppanuuteen miehen kanssa ruumiin ja hengen täydellisen erilaisuuden tähden.

2:21: "Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla." Uni on ihmisen ruumiillisen ja henkisen voiman luonnollinen palauttaja eikä synnin seuraus. Mutta tässä oli epätavallinen tekijä: Jumala antoi tarkoituksellisesti Aadamin vaipua syvään uneen ottaen siten häneltä kokonaan tietoisuuden ulkopuolisesta maailmasta ja hänen omasta elämästään. Hän poisti sitten yhden miehen kylkiluista ja täytti tyhjän tilan lihalla. 2:22: "Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo." Herra Jumala rakensi kirjaimellisesti miehen kyljestä ottamansa kylkiluun naiseksi. Hän ei luonut toista ihmistä maan tomusta, vaan Hän loi naisen Aadamin kylkiluusta, koska tämä on määrätty astumaan erottamattomaan yhteyteen miehen kanssa, koska hänen on määrä seisoa Aadamin rinnalla tämän apuna ja koska Jumala tahtoi tehdä yhdestä verestä kaikki kansakunnat (Ap. t. 17:26). Herra toi myös naisen miehen luokse osoittaen siten, että Hän itse määräämällään tavalla saattaa miehen ja naisen yhteen pyhässä avioliitossa. 2:23: "Ja mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu’." Tässä ilmaistaan Aadamin innokkuus saada sopiva kumppani: Tämä on vihdoin luu minun luistani ja liha minun lihastani. Tämä on toinen huomattava esimerkki Aadamin epätavallisesta ymmärryksestä, jonka ansiosta hän heti tiesi sekä Herran hänen luoksensa tuoman naisen alkuperän että tarkoituksen. Tämä oli hänen vastineensa (kaksoiskappale), jota hän oli kaivannut. Hänen nimensä oli sopivasti nainen, "miehetär", koska hänet oli otettu miehestä. 2:24: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." Riippumatta siitä, puhuiko Aadam nämä sanat vai kirjoittiko Mooses ne selitykseksi tästä ihmeellisestä suhteesta, jonka oli määrä vallita miehen ja naisen välillä, joka oli tehty hänen avukseen, Jumala oli se, joka inspiroi ne (Matt. 19:5). Kun Jumalan hyväksymällä tavalla miehelle on annettu nainen, jonka Jumala on määrännyt hänelle, silloin se side, joka yhdistää nämä kaksi yhteen, on niin läheinen ja niin erottamaton, että miehen tulee katkaista aiemmat läheiset kodin siteet ja liittyä vaimoonsa hänen aviomiehenään ja hänen tulee noudattaa kaikkia niitä velvollisuuksia, jotka tähän suhteeseen sisältyvät (Ef. 5:29), samoin kuin vaimoa, miehen apuna, tulee koko hänen elämänsä ajan opastaa Jumalan tahto (1. Kor. 11:8-9). Miestä ja naista odotetaan yhdistävän yhteisten kiinnostuksen kohteiden siteet, niin että he jakavat myötä- ja vastoinkäymiset, ilon ja surun, ikään kuin he olisivat yksi ainut persoona. Huomaa, että tämä sulkee pois moniavioisuuden ajatuksen. 2:25: "Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa." Ennen syntiinlankeemusta ei tarvittu vaatteita ruumiillisessa eikä moraalisessa mielessä. Alastomuus on tässä ilmaus täydellisestä viattomuudesta, koska Pyhä Henki, joka asui Aadamissa ja Eevassa, pyhitti heidän ruumiinsa. Häpeä astui kuvaan vasta sitten, kun synti tuli heidän sydämiinsä ja sai aikaan, että halut ja himot turmelivat Jumalan puhtaan järjestyksen. Tässä, samoin kuin kauttaaltaan näissä kahdessa luvussa, pitää panna merkille, että kaikki luomista, paratiisia ja ihmisen koskemattomuuden tilaa koskevat teoriat ja joutavat spekulaatiot täytyy panna sivuun Raamatun yksinkertaisen totuuden tieltä. Sitä, mitä Jumala ei ole ilmoittanut, ei joutava spekulaatio paljasta.