PÄÄKIRJOITUS  Concordia 3/2009

Hannu Lehtonen
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 3/2009

Olen viime päivinä lukenut erästä kirjaa, joka kertoo kirkkoisistä. He elivät varhaiskirkon aikana eli ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina. Varhaiskirkon aikana tapahtui paljon. Kristityt kokivat monia raskaita vainoja. Valtiovalta pyrki ajoittain kokonaan kukistamaan kristillisen kirkon, mutta se ei onnistunut siinä. Päinvastoin 300-luvulla kristinuskosta tuli laillistettu uskonto, jopa valtionuskonto.

Kirkon 300-luvulla saavuttama asema ei kuitenkaan suinkaan ollut ongelmaton. Yksi suuri ongelma oli se, että hallitsijat pyrkivat sekaantumaan kirkon sisäisiin asioihin, mukaan lukien oppikysymykset. Tuona aikana käytiin pitkällinen ja kova taistelu areiolaisuutta vastaan. Areiolaisuus edusti käsityskantaa, jonka mukaan Kristus oli perimmältään luotu olento. Tämän taistelun eturintamassa taisteli Aleksandrian piispa Athanasios.

Athanasioksen koko elämää leimasi hyvin paljolti taistelu areiolaisuutta vastaan. Hänet karkotettiin virkapaikaltaan viisi kertaa. Joka kerta hän kuitenkin saattoi tietyn ajan jälkeen palata takaisin. On laskettu, että hän oli virastaan karkotettuna yhteensä 17 vuotta (!).

Athanasioksen ja muiden hänen kanssaan samassa rintamassa kamppailleiden taistelu ei ollut turhaa. Athanasioksen edustama ja Nikean uskontunnustuksessa formuloitu oppi, jossa tunnustamme Jeesuksesta, että hän on Jumalan ainoan Poika, ”joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”, peri voiton. 

Tämä kamppailu raamatullisen uskon puolesta antaa meillekin omana aikanamme rohkaisua. On hyvä muistaa, miten kuningas Hiskia eräässä kansansa kriisitilanteessa rohkasi omiaan:  ”Ja hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luoksensa aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi: "Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa." Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.” (2. Aik. 32:6-8)


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus