1. MOOSEKSEN KIRJAN SELITYSTÄPaul Kretzmann |
Edellinen kirjoitus
Seuraava kirjoitus Concordia 2/2009 |
Vesieläinten ja lintujen luominen (1. Moos. 1:2-23)
1:24: "Ja Jumala sanoi: ’Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan’. Ja tapahtui niin." Kun meret ja ilma olivat tulleet täyteen eläviä olentoja, maa sai nyt käskyn tuottaa, sallia tulla esille, eläviä eläimiä: helposti kesytettäviä eläimiä, matelijoita sekä preerian ja metsän riistaeläimiä. Viivyttelemättä käsky pantiin täytäntöön. Maa tavallaan avautui tai levittäytyi ja toi esille eläimet täysikasvuisina. 1:25: "Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." Näiden eläinten tekemisen kuvataan saaneen Herran erityisen huomion muovattaessa maan metsäeläimet ja kotieläimet, joista suurin osa on nisäkkäitä, ja maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan ja kunkin täydellisenä omassa elinympäristössään.
1:26: "Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’." Ihminen on luomakunnan kruunu. Kolmiyhteinen Jumala piti erityisen neuvonpidon itsensä kanssa ja päätti tehdä ihmisen omaksi kuvakseen, jolla on siunattu tieto taivaallisesta Isästä sekä täydellinen vanhurskaus ja pyhyys. Ihmisellä oli myös määrä olla valta ja hallinta meren kaloihin ja taivaan lintuihin ja eläimiin yleisesti, lyhyesti, yli koko maan ja yli jokaisen matelijan ja vastaavan eläimen, joka matelisi maan päällä. Siten ihmisen suhde eläimiin oli selvästi säädetty. 1:27. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Jumala painoi oman olemuksensa merkin ihmisen sieluun. Hän teki ihmisen älystä herkän Jumala-tiedolle ja hänen tahtonsa halukkaaksi suorittamaan vain sitä, mikä on hyvää ja oikeaa. Mieheksi ja naiseksi, miespuoliseksi ja naispuoliseksi, Jumala loi kaksi ensimmäistä ihmisolentoa. Kaksi sukupuolta on Jumalan luomistyö alusta saakka. 1:28: "Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’." Siten oli Herran siunaus annettu ihmiselle sekä voima saada jälkeläisiä Jumalan hänelle välittämien lakien mukaan. Mutta se seikka, että Jumala antaa hänelle vallan ja hallinnon kaikkiin maan elollisiin ja elottomiin olioihin, osoittaa, että ihmissuvun lisääntyminen ei ole pelkkä elävän olennon lisääntymisprosessi, sillä luomakunnan kruununa ihminen elää korkeammalla tasolla. 1:29: "Ja Jumala sanoi: ’Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi’." Luotuaan ihmisen, ihmissuvun, ja huolehdittuaan heidän lisääntymisestään Jumala myös antaa välttämättömän ruuan elämän ylläpitämiseksi, kasvikset ja siemenkasvit ja hedelmäpuut. 1:30: "’Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi’. Ja tapahtui niin." Tämä oli se ruoka, jonka Herra oli antanut ja tarkoittanut kaikenlaisille eläimille, olivat ne sitten nisäkkäitä tai lintuja tai matelijoita tai mitä muuta tahansa, nimittäin pehmeän, vihreän ruohon ja kasvillisuuden. Tästä seuraa näin ollen, ettei ihminen käyttänyt eläinravintoa ennen syntiinlankeemusta eikä ollut petoeläimiä, jotka vaanivat saalistaan. Kaikki elivät yhdessä täydellisessä sopusoinnussa ja nauttivat ruokaa, jota Herra antoi mitä runsaimmassa määrin. 1:31: "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä." Tämä on Jumalan oma käsityskanta ja tuomiopäätös koko luomistyöstä siten, kuin se oli Hänen edessään kuudennen päivän lopussa: "Sangen hyvää". Ei ollut yhtään virhettä, ei edes puutteellisuutta, Jumalan työn täydellisyydessä. |
|
Edellinen kirjoitus
Seuraava kirjoitus |