|
”Pyhä Henki opettaa
teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä olen sanonut
teille.” (Joh. 14:26)
Niin käy vieläkin, että me kyllä kuulemme Jumalan sanaa,
joka on Pyhän Hengen saarna, mutta ei se kuitenkaan aina satu sydämeen
eikä tule uskotuksi. Eipä se edes niissäkään, jotka
Pyhän Hengen vaikutuksesta sen omistavat ja halulla sitä kuulevat,
tuota kohta hedelmää. Saattaapa usein kulua pitkiä aikoja,
ettei tunne siitä parannusta, lohdutusta eikä vahvistusta saaneensa,
olletikin kun elämä juoksee tasaisesti rauhassa ja levossa ilman
ahdistusta ja vaaraa, niin kuin apostoleilla ennen kuin Kristus joutui heiltä
pois. Silloin ei ajatella muuta kuin lohdutusta, jota saadaan ruumiillisesta
läsnäolosta. Sen tähden on siihen tultava, että me hädässä
ja vaarassa ikävöimme ja huokaamme lohdutusta. Silloin vasta voi
Pyhä Henki toimittaa virkaansa ja osoittaa voimaansa, se on: sydäntä
opettaa ja muistuttaa saarnatusta sanasta. On sen vuoksi hyvää
ja hyödyllistä kuulla ja viljellä sanaa, sillä vaikkei
se aina satu, muistuttaa Pyhä Henki sydäntämme kuitenkin jonakin
hetkenä ja silloin kun tarvitsemme, mitä olemme kuulleet. Silloin
alkaa sydän oikein ymmärtää ja tuntea hänen voimaansa
ja lohdutustansa. Se on kuin hiillos, joka jonkun aikaa oltuaan sammuksissa
syttyy kuitenkin taas, kun sitä liikutellaan ja puhalletaan. Niin että
älä sen tähden pidä sanaa voimattomana eikä turhaan
saarnattuna, äläkä ota jotain muuta avuksesi, vaikka et heti
sen hedelmää tunne.
Luther, Matkaevästä, s. 138-139.
Helsinki 1923, Suomen Lutherilainen Evankeliumiyhdistys.
|