KÄYTÄN JUMALAN SANAA KOTONANI

Ohjeita kotihartautta varten

Jumalan sanan käytön vähentyminen kodeissa lienee yleisesti tunnustettu ilmiö. Vanhemmat kristityt kertovat ajoista, jolloin heidän kodeissaan perhe kokoontui usein Jumalan Sanaa kuulemaan. Nykyajan kodeissa tuosta hyvästä tavasta on suuresti vieraannuttu. Korjauksen saamiseksi asiaan haluamme seuraavassa esityksessä tarkastella, mitä Raamatun mukaan on sanottava kotihartauksista. Edelleen annamme ohjeita, miten hartauksia olisi pidettävä ja mikä hyöty niistä on asianomaisen uskonelämälle.

Raamatullisia esimerkkejä 

Raamatussa on monia esimerkkejä ja kehotuksia kotihartautta varten. Aabrahamista kerrotaan, että hän ”rakensi alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä” (1. Moos. 12:8). Tunnetut ovat Joosuan sanat: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15). Hän huomasi, miten kansa unohti helposti Jumalan käskyt, jumalanpalveluselämä kodeissa heikentyi ja monet kääntyivät epäjumalien puoleen. Voimme tehdä hänen sanoistaan johtopäätöksen, että hän päivittäin perheensä kanssa ammensi voimaa Jumalan sanasta.

 Uuden Testamentin puolelta muistamme kertomuksen Jeesuksen vierailusta Marian ja Martan kodissa. Hän korosti siellä Martalle Jumalan sanan käytön tärkeää merkitystä sanomalla: ”Tarpeellisia on vähän tahi yksi ainoa.” (Luuk. 10:42) Apostoleista kerrotaan, että ”he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää” (Ap. t. 2:46).

Kristityille on kautta aikojen ollut ohjeena Raamatun sana: ”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen” (Ps. 119:97).

Minkä vuoksi kotihartauksia tulee pitää?

Minkä vuoksi kotihartauksia tulee pitää? Koska se on Jumalan tahto. Hän kehottaa: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana.” (Kol. 3:16) Kolmas käsky velvoittaa Jumalan sanan käyttämiseen myös kotona. Edelleen: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi” (5. Moos. 6:6,7). 

Kotihartauteen johdattaa meidät myös huoli oman sielumme pelastumisesta. Tarvitsemme ravintoa ruumistamme varten joka päivä. Jos olemme vailla ruokaa, voimamme heikkenevät. Lopulta voi olla seurauksena nälkäkuolema. Samoin tarvitsemme sielun ravintoa. Emme elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta (Matt. 4:4). Hän, joka ei välitä sielun ravinnosta, ei ole kristitty. Tarvitsemme Jumalan sanaa säilyäksemme uskossa.

Tarvitsemme Sanan asevarastoa, jotta pahan palavat nuolet torjuttaisiin. Jeesus on sitä paitsi luvannut: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20)

Kotihartauksien hyöty

Jumalan sana ei palaa tyhjänä takaisin. ”Koko Raamattu, Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa.” (2. Tim. 3:16) Jumalan sanan kautta kristillinen tieto, usko ja rakkaus lisääntyvät. Kasvamme hyviin tekoihin. Saamme kärsivällisyyttä ristin ja koettelemusten kestämiseen. Vanhemmat saavat uutta voimaa kasvatustehtäväänsä sekä jumaliseen vaellukseen. Lapset tottuvat jo nuoresta pitäen Jumalan sanan käyttöön. ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.” He oppivat oikeaa kunnioitusta ja kuuliaisuutta vanhempiaan kohtaan.

Raamattu sanoo: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Myös perheen ystävät ja muut ulkopuoliset saavat oikean kuvan kristillisestä perheestä.

Kotihartaus vahvistaa seurakuntaa sisäisesti. Perheen jäsenet varttuvat palvelemaan seurakuntaa omalla armolahjallaan. Raamattu kertoo, miten esim. Timoteus jo lapsuudestaan asti oppi tuntemaan pyhät kirjoitukset ja niin varttui kallista sananpalvelijan tehtävää varten.

Jumalan sana auttaa nuoria kasvamaan myös vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi. He vahvistavat yhteiskuntaa sisäisesti. He oppivat kunnioittamaan maan oikeita lakeja. ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.” (Sananl. 14:34)

Miten kotihartauksia pidetään? Milloin?

Vastuu kotihartauksien pitämisestä kuuluu ensi sijassa perheenisille. Luther kehotti: ”Kuinka perheenisän tulee yksinkertaisesti terottaa nämä huonekunnalleen.” Perheenisän ollessa estynyt kotihartauden johtaa joku muu vastuunalainen perheenjäsen.

On tärkeätä, että koko perhe mahdollisuuksien mukaan osallistuu hartauteen sekä myös mahdollinen palvelusväki ja läsnä olevat vieraat.

Paras hartauskirja on Raamattu. On kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa valita sieltä määrättyjä kirjoja, kuin koettaa lukea koko Raamattu yhteisissä hartauksissa alusta loppuun. Voidaan aloittaa Uudesta Testamentista. Sieltä voitaisiin käydä läpi esim. Johanneksen evankeliumi, Paavalin kirjeet roomalaisille, galatalaisille ja efesolaisille sekä ensimmäinen Pietarin kirje. Vanhan testamentin puolelta Psalmeista, Jesajan kirjasta tai ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Raamatun rinnalla voidaan käyttää hyviä luterilaisia hartauskirjoja.

Älköön hartauskirjojen käyttö kuitenkaan vähentäkö Raamatun lukemista. Hartauskirjoja valittaessa muistettakoon myös lapsia ja nuoria. Kirjojen kieliasun tulee olla sen verran helppoa, että lapsetkin ymmärtävät luetun tekstin. Tarvittaessa heille on selitettävä vaikeitten sanojen merkitystä. Pääasiahan ei ole, että he vain istuvat mukana ymmärtämättä kuulemaansa. Samaa hartauskirjaa voidaan lukea useampaankin kertaan. Silloin opetukset painuvat myös paremmin mieleen.

Kotihartauteen liitetään myös rukous. Voidaan käyttää Herran rukousta ja Herran siunausta. Sopivia ovat myös Lutherin aamu- ja iltarukoukset (ks. Vähä katekismus). Rukous voi olla myös vapaasti lausuttu.

Virsi tai hengellinen laulu voidaan liittää hartauteen, jos on koolla laulutaitoisia. Jos laulunlahjaa puuttuu, voidaan virsi tai laulu myös lukea.

Hartauden tulisi olla mieluummin lyhyt kuin liian pitkä. Tärkeätä on sen säännöllinen pitäminen päivittäin.

Mihin vuorokauden aikaan olisi hartaus pidettävä? Ajankohta on valittava perheen olosuhteiden mukaan. Vanhempien mahdollinen vuorotyö voi vaikeuttaa asiaa. Toisille sopii parhaiten aamuhetki, toisille aterioiden yhteydessä, toisille taas illalla. Paras hetki on silloin, kun koko perhe on koolla. Jos joku perheen jäsen on jonakin päivänä estynyt, älköön hänen poissaolonsa estäkö muuta perhettä säännöllisestä hartaudesta. Jos hartaus on illalla, varottakoon lapsiperheissä liian myöhäistä ajankohtaa, jolloin lapset väsyneinä eivät enää jaksa keskittyä kuulemaansa.

On kerrottu, että Martti Luther luki omaksi hartaudekseen Raamattua keskimäärin jopa 7 lukua päivässä. Tämän lisäksi hän käytti paljon aikaa rukoukseen.

Esteitä esitetään – ovatko ne todellisia? 

Kotihartauden laiminlyönnin syiksi esitetään monenlaisia verukkeita:

Ei ole sopivia kirjoja

Köyhimmissäkin oloissa voidaan hankkia Raamattu.

Naapurit voivat ihmetellä!

Jos häpeämme naapureita tai muita ulkopuolisia, on ensiksi tarkistettava suhde Vapahtajaan. Jeesus sanoo: ”Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” (Mark. 8:38) Kumpi on meille tärkeämpää, naapurien vai Kristuksen ystävyys? Kuinka häpeäisimme Häntä, joka ei hävennyt meitä, vaan meidän kurjien syntisten edestä vuodatti pyhän verensä ristillä.

Ei ole aikaa kotihartauteen

Siihen, mikä on meille tärkeätä, meillä on myös aikaa. Raamattu kehottaa meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa. Nyt on otollinen aika ja pelastuksen päivä. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä.” (Aam. 8:11-12)

Minulla ei ole kykyä hartauden pitoon!

Jumala antaa kyvyn (2. Moos. 4:10-12). Pastori antaa ohjausta pyydettäessä.

En osaa lukea sujuvasti!

Lukutaidottomia tuskin löytyy maassamme. Jos lukeminen käy kankeasti, anna tehtävä jollekin muulle perheenjäsenelle, esim. perheenäidille.

Missä on säädetty, että joka päivä tulee harjoittaa kotihartautta? Kolmannessa käskyssähän puhutaan vain lepopäivän pyhittämisestä?

Meidän on tarpeen pyhittää kaikki päivät Herralle, muutenhan olisimme ns. sunnuntaikristittyjä, joille uskonasia ei ole todella autuuden asia. Kolmas käsky velvoittaa meidät jatkuvaan Jumalan sanan käyttöön. Jos emme näin tee, me ylenkatsomme Jumalan sanan ja teemme syntiä. Kristinoppimme mukaan mielellämme kuulemme Jumalan sanaa, ”jos pidämme Jumalan sanan omistamista kaikkein tarpeellisimpana asianamme ja sen tähden halukkaasti riennämme seurakunnan tilaisuuksiin... sekä otamme uskollisesti osaa kotihartauteen” ja tutkimme Jumalan sanaa ahkerasti myös itseksemme” (lainaus STLK:n kristinopista).

Hän, joka ei halua palvella Herraa kotonaan ja siis ylenkatsoo Jumalan Sanan, vetää päälleen Jumalan rangaistuksen.

Nyt on otollinen aika!

Jos olet tähän mennessä laiminlyönyt yhteisen kotihartauden, vielä ei ole liian myöhäistä ryhtyä sen säännölliseen harjoittamiseen. Vapahtajamme Kristus kysyy meiltä tässäkin asiassa rakkautemme vilpittömyyttä: ”Rakastako minua?” Miksi estäisimme sen siunauksen, jonka Jumala haluaa sananharjoituksen kautta perheellemme antaa? Kun Kristus saa olla Sanan kautta kodin päivittäisenä vieraana, perheen hengellinen elämä kulkee oikeassa uomassa. Toteutuu Jeesuksen sana Sakkeukselle: ”Tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.” (Luuk. 19:5) Suljetko oven Kristukselta? Jos näin teet, suljet samalla portin itseltäsi iankaikkiseen elämään.

Kristuksen lunastama sielu sen sijaan rakastaa Vapahtajaa ja Hänen Sanaansa. Näin hän antaa myös lapsilleen kalleimman perinnön, minkä he voivat saada, kristillisen kodin perinnön. Tästä lahjasta lapset ja lapsenlapset tulevat kerran siunaamaan vanhempiaan ja esivanhempiaan.

Jos tunnet heikkoutta tämän kalliin tehtävän edessä, muista: Itsessämme meillä ei ole siihen kykyä eikä voimaa. Kuitenkin Raamattu lupaa: ”Henki auttaa meidän heikkouttamme.” (Room. 8:26) ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13) Saamme rukouksessa kääntyä Hänen puoleensa, joka pukee meidät voimalla korkeudesta.

Etkö siis Jumalan armon voimasta ottaisi itsellesi ja perheväellesi ohjeeksi ja käytännössä toteutettavaksi Raamatun sanan: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa!”

Kotihartauskaava

Kukin järjestää hartautensa omien olosuhteittensa mukaan. Perhe ei ole sidottu mihinkään määrättyyn kaavaan. Monet perheet ovat kuitenkin esittäneet toivomuksen jonkinlaisesta kaavasta, jonka mukaan he järjestäisivät oman perhehartautensa. Oheisena yksi ehdotus:

Virsi (tai hengellinen laulu)

Hartaus (Raamatusta tai hartauskirjasta)

Rukous (ks. Lutherin Vähä Katekismus tai Rukousvihkonen)

Herran rukous

Virsi (tai hengellinen laulu).

Vielä mainittakoon, että kunnioittava ilmapiiri on tärkeätä hartautta pidettäessä. Kotihartauden toimittajalle on osoitettava kunnioitusta, jota tämä tilaisuus edellyttää. Kaikkien on istuttava hiljaa ja tarkkaavaisesti kuunneltava Jumalan Sanaa!

Tauno Salonen, Käytän Jumalan sanaa kotonani. Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko. Helsinki 1972. Lyhennelmä.