JOULU JA HERRAN PALUU

”Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet,sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ’Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.’ Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva pato, ei yksikään. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.” (Jes. 35:3-10)

Jouluna me muistamme n. 2000 vuotta sitten tapahtunutta Vapahtajamme syntymää. Samalla ylistämme ja kiitämme Jumalan suurta rakkautta ja armoa, kun Hän lähetti meille ainokaisen Poikansa. Mutta joulu ei ole vain menneisyyden muistelemista. Me kristityt uskomme, että Herramme tulee takaisin Jumalan suuressa kirkkaudessa, koska Hän itse on luvannut sen. Uskomme siis Herramme toiseen tulemiseen, joka tapahtuu viimeisenä päivänä, ylösnousemuksen päivänä ja suuren tuomion päivänä. Jokainen joulu vie meidät lähemmäs Herramme paluupäivää.

 Edellä lainattu Jesajan kirjan kohta on yksi niistä Raamatun kohdista, jotka kertovat, mitä tapahtuu viimeisenä päivänä, ylösnousemuksen päivänä. Kuolleeseen ja kuivettuneeseen maahan puhkeaa vesilähteitä, ja vuolaina virtaavat purot arolla. Vesi tekee maat eläviksi. Meidät vapautetaan parantumattomasta sairaudesta, kuten sokeudesta, kuuroudesta, rampuudesta ja mykkyydestä. ”Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee vahvana” (1. Kor 15:43).

”(Jumalan) kosto tulee”. Heprean sanan merkityksessä ehkä ”korvaus” on parempi kuin ”kosto” eli ”Jumala tekee korvauksen”. Me joudumme elämässämme taistelemaan oikeuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä Jeesuksen nimen ja Jumalan tahdon tähden. Taistelemme ja jopa kärsimme myös lähimmäisrakkauden ja Jumalan rakkauden takia. On hyvin tavallista, että taistelumme ja ponnistelumme eivät johda toivottuun tulokseen ja jopa kaikki jää kesken elämämme aikana. Mutta meidän Jumalamme, Taivaallinen Isämme, näkee ja tietää kaiken taisteluistamme, ponnisteluistamme ja kärsimyksistämme. Hän muistaa nämä kaikki tarkkaan. Siksi Hän ei voi olla tekemättä korvausta. Hän korottaa jumalaapelkäävät, nöyrät, surulliset ja itkevät, mutta alentaa jumalattomat, röyhkeät ja ylpeästi nauravat.

Jesajan kirjan kohdassa puhutaan myös valtatiestä, Pyhästä tiestä, joka johtaa Siioniin, taivaalliseen Jerusalemiin. Jumalan omat, lunastetut, ovat sen tien kulkijoita. He ovat täydellisessä turvassa. Ei mikään vaara yllätä heitä, ei leijonan eikä raatelevan pedon. Heidän kaikki askeleensa ovat turvatut. Taidottomatkaan eivät voi eksyä. He kulkevat täydellisessä riemussa ja pääsevät pyhään kaupunkiin. Ahdinko ja huokaus pakenevat. ”Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:17).

Oikeastaan nämä viimeisen päivän tapahtumat toteutuivat jo Jeesuksen ensimmäisen tulon aikana. Jeesus paransi sokeita, kuuroja, rampoja, mykkiä ja muita parantumattomasti sairaita. Hengellisesti janoaville hän ilmestyi elämän veden lähteenä ja myös tunnustautui ainoaksi tieksi Jumalan luokse. Hänen seuraajansa olivat täydellisessä turvassa. Hän ruokki tuhansia nälkäisiä ihmisiä ihmeellisellä tavalla. Hän tyynnytti myrskyjä ja tuhoisia aaltoja. Nämä Jeesuksen teot herättivät kansan keskuudessa suurta toivoa Jumalan valtakunnan toteutumisesta. Mutta Jeesus antoi itsensä ristinkuoleman kärsimykseen. Se oli tehtävä, jotta kaikki meidän syntimme tulisivat sovitetuiksi Hänessä, jotta Jumala voisi näyttää ylösnousemuksen todeksi Hänessä ja jotta mahdollisimman monet ihmiset maan ääriin saakka pelastuisivat ottamalla vastaan Jumalan valmistaman sovituksen.

Jesajan kohdassa kerrotaan myös, miltä maailma näyttää, kun viimeinen päivä tulee, ja millaisia me, lunastetut, olemme silloin. Maailma on kuin kuollut ja kuivettunut maa. Meillä on heikot kädet, horjuvat polvet ja pelkäävät sydämet. Minä en luule, että uskovaiset ovat täysin vapaita sokeudesta, koska vasta ylösnousemuksen päivänä me ”näemme kasvoista kasvoihin” (1. Kor 13:12). Mutta meidän uskonsilmämme täyttää toistaiseksi tätä puutettamme, koska ”usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hebr. 11:1 vanhan käännöksen mukaan). Kun Herran päivä tulee, kaikki muuttuu. Kuollut maa tulee eläväksi, meidän silmämme ja korvamme avataan ja me kuljemme Jumalan luokse riemuiten ja iloiten. Odotamme ja kaipaamme Herran paluuta kuin ne, jotka odottivat Hänen ensimmäistä tuloansa.

Älkää unohtako Jumalan kehotusta meille: ”Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, olkaa lujat, älkää pelätkö.” Meillä on voiman lähde, joka on lunastuksessamme. Aamen.

Puhe Sleyn joulujuhlassa Mustajärven leirikeskuksessa 8.12.2007