VAPAHTAJA TULLUT ON

Jukka Teininen, Forssa

"Karitsamme veri, haavat meille tuotti autuuden,/ niissä kurjat rauhan saavat, terveyden ikuisen./ Vapahtaja tullut on, toimitti jo sovinnon.” (Rautakannel 2:4) 

Toinen joulupäivä, ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä, muodostaa vastakohdan ensimmäiselle joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottajiin ja sen hylkääjiin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.

Kirkon historiasta tiedämme: ”Marttyyrien veri on kristinuskon siemen.” Tämä on tosiasiaa kristinuskon historiasta. Kristinuskon todistajat ovat aina joutuneet ”kaikkien vihattaviksi” tavalla tai toisella jopa marttyyriuteen asti.

Miksi näin on? ”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1. Kor. 1:18) Lukuisa on niiden joukko, jotka tosin nimikristittyinä elävät, mutta heiltä puuttuu Kristuksen veri. Heidän kristillisyytensä on väärä, vieläpä se lähempää katsottuna on kuin onkin suorastaan vihamielinen Kristusta kohtaan. Tämän huomion voi tehdä siitä kun esim. laulut, jotka puhuvat Jeesuksen verestä, hylätään. Olen myös huomannut: jos puhuu Karitsan verestä niin hetimmiten tarvitaan jotain ”kevennystä”.

Maailma ei tahdo tietää mitään Kristuksen verestä. Murheellista on, kun saarnaviran hoitajille Kristuksen verestä puhuminen tuottaa suuria vaikeuksia. Useimmat ”juohevien” puhujat sivuuttavat ”kylmän” rauhallisesti koko ristin pahennuksen, ettei heitä vainottaisi. Heillä ei ole oikeata ”verijumaluusoppia”, koska ”evankeliumi ei ole oikeata, jos sitä rauhassa saarnataan” (Luther).

Oikea ”verijumaluusoppi” tuottaa välittömästi sitä saarnaavalle inhoa, ivaa ja halveksuntaa Kristuksen ristin vihollisilta. ”Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.” (Jer. 20:8)

Kristuksen veri jakaa edelleen ihmisen sen vastaanottajiin ja sen halveksijoihin. Mutta tänäkin jouluna, ristiinnaulittu Vapahtajamme, Joulun lapsi, on yhä vielä sovitusuhri ihmisten puolesta. Sellaisena Hän pysyy aina siihen asti, kunnes viimeinen hänen verensä halveksija on lopettanut vaelluksensa kadotuksen tiellä. Ja siihen asti kunnes viimeinen Kristuksen veren armosta elävä Kristuksen todistaja on riemuitsevan seurakunnan ilojuhlassa, Karitsan häissä.

Tähän ilojuhlaan pääsemme Karitsan veressä. ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:14) Mikä ihana veren evankeliumi. Mikä ihana olotila kerran taivaassa. Tässä ”verijumaluusopissa” vaeltakaamme vieden samalla sanomaa autuuttavasta verestä siitä osattomille.

”Tieto kallis, autuuttava kaikuu kaikkeen maailmaan:/ Uhriveri sovittava synnit maksoi kokonaan,/ Vapahtaja tullut on, toimitti jo sovinnon.” (Rautakannel 2:6).