”Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: ’Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.’ Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ’Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.’ Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ’Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan’. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.” (Matt. 2:1-12)   1. Beetlehemin tähti Kaksi vuotta ennen ajanlaskumme alkua planeetat Jupiter ja Venus joutuivat niin läheiseen konstellaatioon (taivaankappaleiden sijainti toisiinsa nähden), että siten täytyi tulla näkyviin äärimmäisen loistava valoilmiö. Näin ainakin amerikkalaiset NASA:n tiedemiehet laskivat uudenaikaisimpien tietokoneiden avulla. Vastaavia laskelmia on myös jo aiemmin esitetty. Saiko tällainen taivaan ilmiö itämaan viisaat matkustamaan Palestiinaan? Uskottavaa on kuitenkin myös, että on ollut kyse komeetasta – näinhän hurskaiden maalarien kuvat osoittavat meille. Ehkäpä kyseessä oli ns. Halleyn komeetta. Kun se muutama vuosi sitten tuli jälleen lähelle maata, oli monilla suuria odotuksia sen suhteen. Mutta he olivat sitten hyvin pettyneitä, sillä paljain silmin sitä ei voinut lainkaan nähdä! [Luther sanoo: ”Se oli tähti, joka oli luotu juuri tätä tilannetta varten, eikä kuten muut tähdet, jotka vaeltavat halki taivaan.” (Joulukirja, s. 70). Suom. huom.] Joka tapauksessa täytyy todeta, että Beetlehemin tähti herättää suurta yleistä kiinnostusta, ei ainoastaan tiedemiehissä. On myös ihmisiä, jotka ajattelevat moton ”tähdet eivät valehtele!” mukaisesti, että he voisivat hallita paremmin kohtaloaan, jos tähdet antavat heille suotuisan horoskoopin. Löytävätkö he tälle oikeutuksen Raamatusta? Eivätkö itämaan viisaat tosiasiallisesti tulleet tähdistä ennustamisensa tähden pyhään maahan?  Kysykäämme siis Raamatusta! Mihin itämaan viisaat johti heidän tähdistä ennustamisensa? Ei Beetlehemiin, vaan Jerusalemiin! Sieltä he eivät löytäneet Vapahtajaa, vaan ainoastaan kuningas Herodeksen. Hän oli julma tyranni. Jos itämaan viisaat olisivat seuranneet vain tähteä, he olisivat löytäneet ainoastaan hänet, mutta ei Vapahtajaa! Voin kyllä ajatella, että Herra Jumala, joka Luojan kaikkivaltiudessaan on niin ihmeellinen ja suuri, on tähtien liikkeessä salaisesti kuvannut meidän ihmisten kohtaloiden kulun. Mutta kysymys kuuluu: Onko meidän todella mahdollista selittää näitä salaisuuden verhoamia yhteyksiä? Olihan tähti, jonka viisaat itäisellä maalla huomasivat, jumalallinen merkki. Ja kaikkiin merkkeihin, jotka Jumala meille antaa, pätee tämä: Me voimme ottaa niistä vaarin. Mutta missä on avain niiden selittämiseksi oikein? Kuten kaikkien jumalallisten salaisuuksien suhteen, meidän täytyy todeta, että meidän järkemme ei riitä – synti on turmellut sen aivan liiaksi, että meillä olisi mahdollisuus käsittää niitä niiden täyteydessä.   2. Salaisuudentäyteinen Jumalan merkki  Joka vaeltaa elämässään tarkkaavaisesti, huomaa, että Jumala antaa meille ihmisille usein merkkejä. Ne voivat olla moninaisia. Ne voivat olla erityisiä armonosoituksia, jos esimerkiksi joku, joka on sairas tai hädässä, varjeltuu ihmeellisesti. Ne voivat olla myös koetuksia, joiden välityksellä Jumala asettaa stop-merkkejä, joita ei voi olla huomaamatta, ja kutsuu parannukseen ja kääntymykseen. Sellaisia merkkejä voi ja täytyy paljon miettiä. Kuitenkin niiden salainen merkitys pysyy enimmäkseen kätkettynä tai parhaassa tapauksessa sitä voi aavistella. Moni ei ehkä lainkaan huomaa, että on kysymys Jumalan merkistä. Ehkä myös silloin, kun itämaan viisaat lähtivät pitkälle matkalle Israeliin, monet ihmiset eivät ensinkään huomanneet tähden merkkiä. Mutta viisaat ottivat vaarin tästä Jumalan merkistä ja päättelivät siitä: Jos Jumala antaa meille merkin, täytyy meidän seurata sitä. Niinpä he lähtivät matkalle Jerusalemiin. Niin, Jerusalemiin tähti heidät viittasi. Vasta Jumalan sana ohjasi heidät Beetlehemiin. Ja tämä osoittaa: Se, joka ilman Jumalan sanaa luottaa tähdistä ennustamiseen, joutuu välttämättä harhaan. Silloin joudutaan ehdottomasti siihen, missä kietoutuminen itsevanhurskauteen ja syntiin aiheuttaa aina vain uutta inhimillistä onnettomuutta ja kurjuutta. Hirmuvaltias Herodes on siitä osuva todistus. Hänen luokseen idän viisaat tulivat ennustaessaan tähdistä. Mekin saamme selvyyden siitä, mikä on Jumalan tahto ajatellen niitä merkkejä, jotka Hän meille antaa, vain, jos selitämme ne Jumalan sanasta käsin. Ja siinä kaikki riippuu uskosta ja luottamuksesta Jumalan sanaan. Miten usein ja mielellämme seuraisimme mieluummin omaa järkeämme. Mutta aivan kuten me laulamme hurskaan virrensäkeistön kanssa: ”Meidän tietomme ja järkemme on pimeyden verhoama, jos Sinun Henkesi käsi ei meitä täytä kirkkaalla valolla”, on myös tässä. Kysymys kuuluu vain: Missä ja miten me täytymme Jumalan Hengellä? Evankelis-luterilaisina kristittyinä me opimme varsinkin tri Martti Lutherilta: Jumala lahjoittaa meille Henkensä sanansa välityksellä. Vain siten voidaan aavistaa, mikä merkitys Jumalan salaisuuden täyttämillä merkeillä on. Ainoastaan uskon kautta, ainoastaan Pyhän Hengen voiman kautta on sellainen tieto meille mahdollista. Tämä koskee myös niitä armon merkkejä, jotka Jumala on antanut meille Kirkossaan. Sakramenttejahan on myös kutsuttu merkeiksi. Kuinka paljon niitä onkaan tulkittu uudelleen. Mutta ihmisjärki ei voi niitä perinpohjin tutkia. Zwingli ei ollut ainoa, joka epäonnistui siinä. Martti Luther on opettanut meille, että me voimme ymmärtää näitä salaisuuden täyttämiä merkkejäkin ainoastaan uskossa Herramme Jeesuksen Kristuksen sanaan. Vain siten päästään uskon varmuuteen ja Jumalan kirkkauden tuntemiseen.   3. Jumalan sanan valaisu Profeetan sana osoitti itämaan viisaat Beetlehemiin. Kirjanoppineet osoittivat heidät sinne sanoessaan ”näin on kirjoitettu...”. Toisin ei oikeastaan voinut olla, sillä onhan loppujen lopuksi Jumalan sana uskottu kirjanoppineille, teologeille. Mutta miten kauheaa: Näille kirjanoppineille profeetallinen sana oli selvästi vain olkikirjeitä, vain älyllisiä, teoreettisia Raamatun viisauksia. Miksi – näin kyselen – ei profeetallinen sana temmannut myös heitä niin mukaansa, että he olisivat lähteneet itämaan viisaiden kanssa Beetlehemiin? Selvästikään ei tähden merkki, josta viisaat kertoivat heille, eikä Raamatun sana voinut repäistä heitä heidän viisasteluistaan. Kysyn: Millaisia kirjanoppineita, millaisia teologeja nämä ovat, jotka itse eivät vedä Raamatun sanasta mitään johtopäätöksiä? Eikö juuri heidän olisi tullut oppia opiskelustaan ainakin se, että Jumala puhuu meille sanansa kautta ja odottaa sitten, että me seuraamme sitä.  Näin oli selvästi jo itämaan viisaiden aikana. Tuolloin oli teologeja, jotka olivat päivittäin tekemisissä Jumalan sanan kanssa, mutta eivät nähneet metsää puilta. Heillä oli silmät, mutta he eivät nähneet. Heillä oli korvat, mutta he eivät kuulleet. Siksi myös kirjanoppineisiin ja teologeihin pätee: Vain usko, joka taipuu nöyrästi Jumalan sanan alle, johtaa Vapahtajan luo. Pelkällä teologian opiskelulla se ei tapahdu. Monet hurskaat seurakuntalaiset ovat murheellisia, kun he panevat merkille, että on myös teologeja, joilla on vähän uskoa ja luottamusta Jumalan sanaan. Voin vastata sellaisille seurakunnan jäsenille vain: Rukoilkaa meidän teologien puolesta, ettemme etsisi Raamatusta vain kuollutta tietämistä. On suuri kiusaus, että jokapäiväisestä seurustelusta Jumalan sanan kanssa tulee jokapäiväistä työtä. Mutta myös meihin teologeihin pätee se, mikä pätee kaikkiin ihmisiin, nimittäin että ainoastaan Jumalan sanaa kuuliaisesti noudattamalla johtaa tie Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen luo! Jäädessään Jerusalemiin ja ollessaan lähtemättä viisaiden kanssa Beetlehemiin kirjanoppineet vetivät vertoja jopa julmalle kuningas Herodekselle. Häneltä saattoi tuskin odottaa ymmärtämystä Jumalan sanaa kohtaan, sillä hänhän ei ottanut uskontoa eikä Raamattua vakavasti. Häntä kiinnosti vain valtansa säilyttäminen. Hänen aluksi osoittamansa säikähdys itämaan viisaiden kertomuksen tähden oli ohi, kun hän kuuli, että nämä menisivät Beetlehemiin erään Raamatun kohdan perusteella. Sellaiset ”uskonnolliset asiat” – näin hän arveli – eivät koskeneet hänen politiikkaansa. Hän antoi viisaiden mennä ja pyysi heitä kavalasti ja täynnä viekkautta kertomaan hänelle, missä Jeesus-lapsi oli, ikään kuin hänellä koskaan olisi ollut aikomusta myös kumartaa äsken syntynyttä Kuningasta.   4. Kumartaminen Itämaan viisaat löysivät Lapsen ja kumarsivat Häntä. Niin pääsivät hurskaat viisaat profeetan sanan opastuksella lopulta kuitenkin päämääräänsä. Kaikki vahvistui heille nyt ihmeellisesti. Kaikki täsmäsi. Jopa heidän tähdistä ennustamisensa oli lopulta sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa: Tähti oli nyt sen paikan yläpuolella, jossa Lapsi oli. Ilo siitä, mitä he näkivät ja kokivat, sai heidän silmänsä kostumaan. He eivät loukkaantuneet tallin köyhyyteen ja muihin olosuhteisiin, joiden alaisuuteen tämän Lapsen täytyi syntyä. Nyt he tajusivat, mitä täällä todellisuudessa tapahtui ja mitä he muuten eivät olisi koskaan tunteneet Jumalan suurena salaisuutena, nimittäin Jumalan itseilmoitus Hänen ihmiseksi tulemisessaan ja syntymisessään. Kun he olivat seuranneet Jumalan sanaa, he kokivat: Jumala on tässä todellisesti läsnä. Tässä täytyy kumartaa Häntä. Hän, äsken syntynyt juutalaisten Kuningas, on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. He kokivat vaistomaisesti: Me emme voi menetellä tässä paremmin kuin, että lankeamme maahan ja kumarramme Häntä ja tuomme Hänelle kallisarvoisia lahjoja, kallisarvoisimpia, mitä vain tuoda voidaan. Miten hyvä, että he eivät pitäytyneet ihmisselityksiin, vaan antoivat neuvoa itseään Jumalan sanalla. Ehkä kotiin jääneet kirjanoppineet olisivat mieluiten pitäneet heitä vielä takinliepeestä kiinni estääkseen heitä kumartamisesta. Ehkä he olisivat lisäksi kriittisillä selitysmetodeillaan osoittaneet, että kyseessä on ”vain lapsi”, vain muiden kaltainen ihminen, jota ei tarvitse kumartaa. Heille olisi varmaan ollut myös vastenmielistä, jos he olisivat nähneet, miten viisaat ojensivat Jeesus-lapselle runsaasti lahjoja, kultaa, mirhaa ja vieläpä suitsuketta. He olisivat varmasti murisseet, kuten myöhemmin jopa Herran opetuslapset: Mitä varten tämä tuhlaus! Myös tänä päivänä monet ajattelevat, että on vastoin jumalanpalveluksen ”normaalimuotoa” polvistua tämän Jeesuksen edessä ja kumartaa Häntä. He sanovat: Eikö tätä kaikkea voi tehdä paljon koruttomammin? Tällainen ulkonaisella tavalla hurskaana oleminenhan voisi herättää pahennusta! Mikä liioittelu, mikä tuhlaus, kun kaikki järjestetään jumalanpalvelusta varten Vapahtajan kunniaksi niin juhlallisesti ja niin kauniisti kuin ikinä mahdollista – myös kirkkomusiikin avulla! Mutta hurskaat viisaat ovat järkähtämättömiä. Hurskaassa mielessään eivät he varmasti lainkaan havainneet, että on ihmisiä, jotka eivät voi hämmästyä ja kumartaa kuten he. He olivat kokonaan sen vallassa, mikä ilmestyi heidän silmiensä eteen: itse Jumala on tullut tähän maailmaan! Jumalan kirkkaus on ilmaantunut meidän silmiemme eteen! Kun me vietämme jumalanpalveluksessa pyhää ehtoollista, silloin itse tästä sakramentin merkistä tulee se paikka, josta me löydämme Jeesuksen. Lahjoittaahan Hän meille siinä pyhän ruumiinsa ja Hänen meidän edestämme syntiemme anteeksiantamiseksi vuodattamansa veren. Me emme voi käsittää sitä omalla järjellämme tai omalla selityksellämme, vaan ainoastaan Jeesuksen oman sanan välityksellä. Tästä kallisarvoisesta merkistä, jonka Hän meille antoi, Hänen pyhästä alttarin sakramentistaan, Hän itse sanoo: Tämä on minun ruumiini. Tämä on minun vereni. Siitä me löydämme Hänet Hänen armonsa täyteydessä. Kumartukaamme ja polvistukaamme ja langetkaamme maahan Herran edessä, joka on meidät tehnyt! Tuntekaamme ennen kaikkea tämä Jumalan merkki ja seuratkaamme Jumalan sanan opastusta. Kumartakaamme Häntä tässä ja polvistukaamme nöyryydessä Hänen edessään! Lopuksi: Kuten itämaan viisaat, meidänkin on tarpeen nyt jatkaa toista tietä, ei enää syntisillä teillämme, jotka olemme itse valinneet, vaan Hänen sanansa tiellä. Tämän tien päässä on maali: Samoin kuin me jo täällä maan päällä olemme löytäneet kirkkauden Herran Hänen sanansa ja sakramenttinsa välityksellä, saamme me lopulta myös taivaallisessa täyttymyksessä kumartaa ja ihailla Häntä. Aamen.   Suomennos: Hannu Lehtonen

Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus