YMPÄRILEIKKAUKSESTA
Saarna uudenvuodenpäivänä

”Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.” (Luuk. 2:21)

 Tämänpäiväisessä juhlassa on saarnattava erityisesti kahdesta kohdasta. Ensiksi, ympärileikkauksesta. Toiseksi, Jeesuksen nimestä, josta evankelista ilmoittaa erikseen sen, miten enkeli antoi hänelle nimen, ennen kuin lapsi oli siinnyt äitinsä kohdussa. Sen tähden täytyy tämän nimen olla erittäin tärkeä.

Tahdomme ensin puhua ympärileikkauksesta ja tehdä erottelun, ei työn vaan persoonan tähden, josta tänään saarnataan, että hänet on ympärileikattu. Kristuksen ja muiden juutalaisten ympärileikkauksen välillähän on yhtä suuri ero kuin taivas ja maa ovat kaukana toisistaan. Syy: persoonat ovat aivan erilaiset, kuten tämän jälkeen kuulette.

Juutalaisten ympärileikkaus perustuu Raamattuun ja siitä kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1. Moos. 17:10ss.) Sillä on tämän ohella myös määrätty aikansa, kuinka kauan sen tulee kestää, nimittäin Kristukseen asti. Aabrahamin myötä se ensiksi alkoi. Jumala antoi Aabrahamille käskyn, että hänen ja koko hänen perhekuntansa tuli ympärileikkauttaa itsensä. Ja kaikki tästä eteenpäin syntyvät poikalapset tuli myös ympärileikata kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Joilla nyt oli tämä ympärileikkauksen merkki ruumiissaan, niiden Jumala Jumala tahtoi olla, ja Hän tahtoi ottaa heidät kansakseen.

Nytpä ei ole ilman erityistä Jumalan neuvoa niin säädetty, ettei ainoastaan Aabrahamin vaan kaikkien hänen perhekuntalaistensa, jotka olivat miespuolisia, täytyi ympärileikkauttaa itsensä, etteivät juutalaiset kerskuisi, että vain he olivat Jumalan kansa. Sillä tässä Jumala ottaa heti alussa Aabrahamin palvelijat, jotka olivat pakanoita, myös Hänen kansakseen ja lapsikseen, osallisiksi siihen perintöön, joka kuului Aabrahamin omille lapsille ja rintaperillisille; he pääsevät siitä osallisiksi vieläpä ennen Iisakia, joka oli lupauksen lapsi. Kuitenkin he olivat pelkkiä pakanoilta ostettuja orjia. Sen tähden ei juutalaisten sovi kerskua niin paljon. Sillä vaikka he tekevät ympärileikkauksesta suuren, he eivät voi kieltää, että Jumala kutsui samanaikaisesti myös pakanoita, jotka eivät olleet Aabrahamin lapsia vaan hänen ostamiaan orjia.

Tästä ympärileikkauksesta meillä ei nykyään ole enää muuta kuin vain uskon selitys ja kuva. Samoin kuin muut historiat, jotka ovat ohi ja päättyneet, ovat hyödyksi vain siinä, että me opimme niistä uskon ja hyvien tekojen esimerkin. Itse tekoja meidän ei tarvitse tehdä; kuitenkin meillä pitää olla sama kuuliaisuus ja usko, joka oli niillä, jotka silloin elivät. Siksi me emme myöskään tänä päivänä saarnaa ympärileikkauksesta siksi, että meidän tulee ympärileikkauttaa itsemme, sillä se on pois; vaan että me ympärileikkauksesta opimme olemaan kuuliaiset Jumalalle, kuten Aabraham oli kuuliainen. Mutta jos Kristus ei olisi tullut, niin meidän täytyisi vielä tänäkin päivänä ympärileikkauttaa itsemme, jos me muutoin tahtoisimme kerskata siitä, että olemme Jumalan kansaa. Sillä käsky on selvä: ”Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa” (1. Moos. 17:14). Tämän käskyn Kristus on kumonnut. Nyt hän käskee edelleen meitä, jotka olemme Hänen kansaansa, ettei meidän tule ympärileikkauttaa vaan kastattaa itsemme ja uskoa, jos me tahdomme tulla Jumalan lapsiksi ja autuaiksi.

Se esimerkki, jonka me saamme vanhasta ympärileikkauksesta, on tämä: Jumala antaa meidän tässä nähdä, miten narrimaisesti hänellä on tapana aloittaa asiansa, jos järjen mukaan arvostellaan. Sillä ylpeiden pakanoiden keskuudessa oli naurettavin ja narrimaisin asia, mitä koskaan maan päällä on nähty, että Jumala, ikuinen viisaus, antaa ihmisille noudatettavaksi niin naurettavan käskyn (josta emme mielellämme puhu), erityisesti vanhoille ihmisille. Aabraham oli näet jo yhdeksänkymmentä yhdeksän saadessaan tämän käskyn. Siitä tulevat ne pilkalliset ja ivalliset nimitykset, jotka pakanat ovat antaneet juutalaisille. He kutsuvat näitä nimityksillä Recutitos, Apelles (pilkkanimityksiä roomalaisilla kirjailijoilla) jne. vain saadakseen heitä pilkata.

Mutta näin pitää tapahtua, kuten kuulitte edellisen sunnuntain evankeliumista. Kaikki se, mitä Jumala käskee, ei miellytä ketään. Jokainen nauraa Hänelle ja pitää sitä suurimpana typeryytenä. Toisaalta sen, mitä Hän ei käske, vaan jonka me teemme itsestämme ilman Hänen käskyään, pitäisi miellyttää Häntä. Näin me mielellään haluaisimme asian olevan. Mutta Jumala ei tahdo niin menetellä. Niinpä käy, että järki kompastuu ja loukkaantuu, kuten Paavali sanoo: ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21).  

Mikä on narrimaisempaa ja mikä on vähemmän sopusoinnussa järjen kanssa, jos se saa arvostella, kuin se, että ehtoollisessa syödään leivän alla Kristuksen ruumis ja juodaan viinin alla Kristuksen veri syntien anteeksiantamiseksi? Mitä hyötyä olisi pisarasta viiniä tai murusesta leipää? – tuumii järki. Se ei myöskään voi toisin ajatella. Mutta Jumala ei sen tähden muuta sitä. Jos järki ei sitä tahdo uskoa eikä vastaanottaa, jättäköön sen sikseen.

Näin on myös pyhän kasteen laita. Miten on mahdollista, että lapsi, joka Kristuksen käskyn mukaan upotetaan veteen tai valellaan sillä, pestään puhtaaksi synneistä ja temmataan perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan? Miten voit uskoa sen, jos tahdot panna sanan syrjään sekä tutkia ja käsittää asian järjellä? Silloin se olisi toki uskottavaa, jos synti olisi musta tai punainen väritäplä. Mutta koska synti asuu sydämessä, luissa ja ytimissä, näyttää mahdottomalta, että vesi sitä puhdistaisi. Myös Aabraham olisi voinut ajatella siten, kun hän sai käskyn ympärileikkauksesta: mitä se auttanee minua autuuteen, että minä, vanha mies, ympärileikkautan itseni. Mitä apua siitä on lapselle? Tai mikä on paremmin ympärileikkauksen jälkeen kuin ennen sitä? Jos Jumala olisi tahtonut ruumiin toisenlaiseksi, olisi Hän varmaan tehnyt sen niin, ettei siitä olisi tarvinnut leikata mitään. Järki olisi näin sanonut; se ei viisaimmillaan ollessaan myöskään voi toisin sanoa eikä ajatella.

Mutta jos tullaan kysymykseen: Miksi Jumala on käskenyt tämän tai tuon, niin on perkele jo voittanut, kuten Eevasta paratiisissa nähdään. Hänellä oli käsky, ettei hän saanut syödä kielletystä puusta. Mutta kun hän antoi tämän käskyn mennä silmistään ja kuunteli perkelettä, miksi Jumala sentään olisi sen kieltänyt, silloin lankesi hän kauheaan tottelemattomuuteen, josta meidän kaikkien täytyy yhä kärsiä.

Sen tähden tulee meidän tästä ympärileikkauksen käskystä ahkerasti oppia ja heti ojentautua sen mukaan: Kun Jumala käskee, sanoo tai tekee jotain, pitää sinun pitää suusi kiinni ja langeta polvillesi, ei kysyä eikä sanoa enää mitään vaan tehdä, mitä Hän sinulle käskee, kuulla, mitä Hän sinulle sanoo ja antaa itseäsi miellyttää sen, mitä Hän tekee. Jumala ei näet tahdo, että me, jotka olemme luonnostamme vihan lapsia, syntisiä ja valehtelijoita, mestaroimme Häntä. Sen vuoksi Hänen neuvonsa, sanansa ja tekonsa on meille aivan liian korkea, että me sitä voisimme ymmärtää. Vieläpä me olemme sokeita, ylimielisiä narreja, jotka luulottelevat, että he eivät ainoastaan ymmärrä sitä vaan voisivat myös tehdä sen paremmin. Sen tähden profeetta Jeremia sanoo hyvin: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9). Koska me olemme luonnostamme näin häijyjä, tulisi meidän panna syrjään viisautemme ja ajatella Jumalan asioissa ja käskyissä näin: Jos se näyttää minusta narrimaiselta, ei siihen ole todellisuudessa muuta syytä kuin, että minä olen suuri narri, joka en kykene jumalallista viisautta ymmärtämään enkä tajuamaan, sillä minun hulluuteni ja sokeuteni estää minua.

Vanha ympärileikkaus on siis esimerkki oikeasta uskosta, että Aabraham ja hänen palvelijansa eivät pelästyneet sellaisesta käskystä vaan noudattivat heti sitä. He eivät ajatelleet: Oi, on narrimainen asia meidän vanhojen ympärileikkauttaa itsemme. Jumala ei voi tarkoittaa sitä. Sillä täytyy olla toinen merkitys (aivan kuten sakramentinhäpäisijät ovat väitelleet kasteesta ja ehtoollisesta). Miksi Jumala käskisi narrimaisen asian, että tulee ympärileikata ruumiinsa? Mitä varten se olisi? Sellaista eivät he ajatelleet, vaan he noudattivat heti käskyä ja päättelivät: Koska Jumala on sen käskenyt ja Hän tahtoo sen niin olevan, olkoon miten narrimaista tahansa, niin minä en tule autuaaksi, ellen seuraa Hänen käskyään, siten kuin Hän on käskenyt. Että siis ympärileikkaus on oivallinen esimerkki lujasta, oikeasta uskosta, joka Aabrahamilla ja hänen palvelijoillaan on ollut; siitä meidän tulee oppia, että mekin teemme samoin emmekä anna viisautemme ja järkemme harhauttaa meitä Jumalan sanasta.

Kristuksen ympärileikkauksesta 

Tämä olkoon puhuttu vanhasta juutalaisten ympärileikkauksesta, jonka ei ollut tarkoitus olla pitempään kuinlaki, ts. Kristukseen saakka, joka teki laista lopun. Kuten tämä on hienosti osoitettu siinä, että pienet lapset täytyi kaikkein ensimmäiseksi kahdeksantena päivänä ympärileikata. Raamattu näet noudattaa sitä järjestystä, että kuuden päivän jälkeen on sapatti, ja se päivä, joka seuraa sapattia, on kahdeksas päivä (vrt. WA XXX, h. ii), jolloin alkaa uusi viikko. Sillä meidän rakas Herramme Kristus on alkanut ympärileikkauksella täyttää sitä ennustusta, joka hänestä oli lausuttu, että hän olisi Vapahtaja ja pakanoiden valkeus, joka ei hallitsisi ainoastaan pienessä Juudean sopukassa vaan kaikkialla maailmassa evankeliuminsa välityksellä ja joka vapauttaisi meidät kaikista synneistä. Se alkaa tässä.

Sen tähden meidän täytyy, kuten edellä on ilmoitettu, erottaa Kristuksen ympärileikkaus yhtä kauas juutalaisten ympärileikkauksesta kuin taivas on maasta. Sillä persoonat ovat tässä erilaiset, vaikka teko on samanlainen. Ympärileikkaus, samoin kuin laki, oli annettu niille, jotka olivat syntisiä ja ikuisen kuoleman ansainneita. Mutta nytpä Kristus on ilman mitään syntiä ja lain Herra, jonka kanssa lailla ei ole mitään tekemistä; sillä on näet ainoastaan syntisten kanssa tekemistä. Mutta Hän ei ole syntinen. Kun Hänet lain mukaan, syntisen lapsosen tavoin, ympärileikataan, silloin rikkoo laki Häntä vastaan ja sen täytyy kärsiä rangaistuksensa ja lakata. Kristus olisi niin tahtoessaan voinut poistaa ja kumota lain väkivalloin. Onhan Hän näet lain Herra, jonka kanssa lailla ei ole mitään tekemistä sen tähden, että Hän on täysin synnitön. Mutta Hän ei tahtonut tehdä sitä väkivalloin vaan rakkaudella ja nöyryydellä. Tämäpä tapahtuu meidän hyväksemme, että me ottaisimme sen vastaan ja lohduttaisimme itseämme sillä.

Sillä oman persoonansa puolesta ei rakas Herramme Kristus tarvinnut sitä. Yhtä vähän Hän tarvitsi oman persoonansa puolesta sitä, että Hän tuli ihmiseksi tai antoi lyödä itsensä ristille. Hän teki sen meidän tähtemme, sillä me tarvitsimme sellaista miestä, joka olisi ilman syntiä ja täyttäisi meidän edestämme lain ja siten tyynnyttäisi Jumalan vihan. Tästä syystä Hän teki itsensä lain alaiseksi. Hän lahjoittaa meille tämän voiton, jonka Hän sai laista, että me Häntä käyttäisimme ja tulisimme Hänestä osalliseksi, ja tästä lähtien kaikilla on lakiin sama oikeus kuin hänellä, ettei se enää voi tuomita eikä vangita meitä. Se näet, joka uskoo Kristukseen oikealla uskolla, on Hänen kauttaan vapaa sellaisesta tuomiosta.

Pane siis tarkoin merkille tämä ero, sillä siitä kaikki riippuu. Aabrahamin täytyi joutua lain alaiseksi ja ympärileikkauttaa itsensä; sillä hän on syntinen ja sen tähden lailla on oikeus häneen. Mutta Kristus ei ole syntinen eikä hänen sen vuoksi tarvitse joutua lain alaiseksi. Siitä huolimatta Hän tekee itsensä lain alaiseksi, jotta kaikki ne, jotka pitäytyvät uskolla Häneen, vapautuisivat Hänen välityksellään lain kirouksesta.

Sen tähden Kristuksen ympärileikkauksen juhla on hyvin lohdullinen juhla, jolloin on kohtuullista ylistää ja kiittää Jumalaa, että vaikka me olemme syntiemme välityksellä joutuneet lain alaisiksi, ei se kuitenkaan vahingoita sielumme autuutta, vaan me pääsemme Kristuksen – joka meidän tähtemme kärsi lain kirouksen ja antautui lain alaiseksi – välityksellä vapaiksi lain kirouksesta.

Mutta että meidän oli välttämätöntä siten päästä vapaiksi laista, opettaa pyhä Paavali, kun hän sanoo näin: ”Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen” (1. Kor. 7:19). Nämä ovat hyvin kopeita sanoja, juutalaiselle sietämättömiä. Sillä tämä tarkoittaa samaa kuin: Ei kukaan, joka on ympärileikattu, täytä Jumalan käskyä tai pidä lakia. Mutta mitä muuta tämä on kuin, että ne, jotka ovat ympärileikatut, eivät ole ympärileikattuja? Tai sanoakseni vielä selvemmin: Kukaan ei täytä lakia ympärileikkauksen välityksellä, kukaan ei tule sen välityksellä vapaaksi synnistä. Vaikka näet juutalaiset ympärileikkauttivat itsensä, on kuitenkin edelleen voimassa Jumalan käsky ja määräys: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi” (Mark. 12:30). Osoita minulle yksi ihminen, joka voi kehua, että hän on sen tehnyt tai voi tehdä. Laki sanoo: ”Älä himoitse”. Osoita minulle yksi ihminen, joka voi kehua, että hän on sen tehnyt tai voi tehdä. Summa: Tarkastele mitä tahansa käskyä, niin sinun täytyy tunnustaa, ettei ole ketään, joka on pitänyt sen täydellisesti. 

Mutta mikä tuomio kuuluu sellaisille ihmisille, jotka eivät pidä Jumalan käskyjä, vaikka he ovat ympärileikatut? Sen osoittaa pyhä Paavali Viidennestä Mooseksen kirjasta, jossa sanotaan näin: ”Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä” (5. Moos. 27:26). Hän päättelee sen tähden, että kaikki ne, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia. Syy: he eivät voi sitä pitää. Sillä jos laki voitaisiin pitää, ei olisi pakkoa. Mutta koska sitä ei voida pitää, niin seuraa, että laki syyttää meitä, surmaa ja antaa perkeleelle ja sysää helvettiin.

Siksi täytyy omata ylevämpi ja parempi saarna, joka antaa meille enemmän kuin laki, joka ei voi enempää kuin että se käskee: Meidän tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestämme ja lähimmäistämme kuten itseämme, myös vaikka hän tekee meille pahaa ja me mielellämme haluaisimme kostaa. Mutta siitä ei tule mitään. Luonto alkaa kuohua kiukkua, suuttumusta, kärsimättömyyttä, vihaa, pahansuopuutta, pöyhkeyttä jne. Sen tähden ei ole ketään, joka voi noudattaa sellaista saarnaa. Ja vaikka tehdään niin paljon kuin on mahdollista, emme voi kuitenkaan sen avulla kestää Jumalan edessä.

Tämä on nyt syy, että ylevämpi ja suurempi tulee, nimittäin Kristus, Jumalan Poika. Hän on täysin synnitön, mutta ympärileikkauttaa silti itsensä kuten syntiset, antautuu siten kaikessa nöyryydessä lain alle, että Hän sen kokonaan lakkauttaisi ja meidät tekisi vapaiksi siitä, meidät jotka emme kyenneet sellaista kuormaa kantamaan ja joiden sen vuoksi täytyi pysyä kirouksen ja Jumalan vihan alaisina. Sen osoittaa paitsi kokemuksemme myös pyhien profeettojen todistus. Sillä mikä pakko pyhällä profeetalla, Daavidilla, oli muutoin sanoa psalmissa 19: ”Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini” (Ps. 19:13), kun en mistään tiedä. Samoin psalmissa 143: ”Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi” (Ps. 143:2). Samoin psalmi 130: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” (Ps. 130:3).

Sellaiset ja monet muut lauseet todistavat kylliksi, että ihminen ei voi sanoa täyttäneensä lain ja välttäneensä tekojensa tähden Jumalan vihan. Laki pitää meidät vangittuina eikä päästä meitä Jumalan eteen vaan estää sen sijaan sellaisen luottamuksen, joka meillä tulisi olla Jumalaa kohtaan. Tästä seuraa, että jos me tahdomme päästä Jumalan eteen, meillä täytyy olla jotain parempaa kuin lain saarna, nimittäin pyhän evankeliumin saarna. Siinä rakas Herramme Kristus antaa julistaa juutalaisille ja meille, että me olemme syntiemme tähden tuomitut. Juutalaisia ei auta se, että heidät on ympärileikattu, sillä tämä ympärileikkaus ei vapauta heitä synneistä, kuten profeetat sanovat, että vaikka he ovat ruumiillisesti ympärileikatut, on sydän kuitenkin ympärileikkaamaton ja epäpuhdas. Mutta se vapauttaa meidät, että evankeliumi edelleen saarnaa, miten meidän rakas Herramme Kristus, joka ei ollut velkaa laille vaan oli synnitön, antautui siitä huolimatta lain alaiseksi ja antoi ympärileikata itsensä saadakseen perusteen lakia vastaan ja voidakseen sanoa sille: Kuulehan laki, sinä teet minut orjaksi, joka olen kuitenkin sinun Herrasi; sen tähden täytyy sinun jälleen palvella minua ja olla jälleen orjani ja vankini.

Rakas Herramme Kristus lahjoittaa sinulle ja minulle sen oikeuden, joka hänellä oman persoonansa puolesta on lakia kohtaan. Hän riistää lailta sen oikeuden, joka sillä on meitä, kurjia syntisiä, kohtaan. Hän julistaa meidät siitä vapaiksi ja syyttömiksi. Ei kuitenkaan niin, ettei meidän tarvitse tehdä mitään ja voimme tehdä, mitä haluamme, vaan niin, että mikäli emme ole tehneet, mitä meidän tulee tehdä, se annetaan meille anteeksi eikä sitä lueta meille eikä se vahingoita autuuttamme.

Sen tähden ne, jotka uskovat Kristukseen, eivät tarvitse olleenkaan ympärileikkausta. He eivät näet ole ainoastaan vapautetut laista, vaan heillä on myös kaikkien syntien anteeksiantamus ja lupaus ikuisesta elämästä Kristuksen välityksellä. Siksi he voivat kerskata sanoen: Laki ei auta minua yhtään, ei myöskään ympärileikkaus. Mutta se minua auttaa, että uskon, että Kristus on ympärileikattu. Sillä se on tapahtunut minun tähteni, että minulla olisi takaaja, joka ottaa vastatakseen velastani, jonka velan laki minun syntieni tähden voi osoittaa minulle. Sen tähden tahdon lohduttautua hänen viattomuudellaan ja sanoa: Laki oli tietyn aikaa ikään kuin herra taivaassa; sillä se syytti meitä ihmisiä Jumalan edessä; se meidän täytyi siis kärsiä. Eikä siinä tapahtunut väärin, koska me emme voineet kieltää syntejämme. Mutta nyt on päinvastoin, koska me olemme Kristuksen ympärileikkauksen välityksellä lunastetut ympärileikkauksesta ja lain kirouksesta.

Minun ympärileikkauksellani, minun rakkaudellani Jumalaa ja ihmisiä kohtaan sekä minun kuuliaisuudellani ei saada mitään aikaan. Siihen en tahdo perustautua enkä vähääkään siihen luottaa. Kaikki minun luottamukseni, turvani ja suojani on siinä, että Kristus on kuuliainen, viaton ja pyhä. Tämä luottamus ja toivo ei petä minua, sillä se on varma luottamus ja luja turva. Ennen kuin minulla oli se, arvelin, että minun täytyy suostua lakiin ja täyttää se tai joutua kadotukseen. Mutta nyt minä tiedän, että se on mahdoton asia minulle ja kaikille ihmisille, jotka emme kykene sellaista kuormaa kantamaan. Mutta Kristus otti sen meiltä päällensä. Hän heittäytyi lain alaiseksi aloittaen sen ympärileikkauksella, että Hän sen kaikin puolin täyttäisi eikä jättäisi jäljelle mitään, mitä Jumala on meille kurjille syntisille pannut noudatettavaksi. Tämä rohkaisee ja lohduttaa minua.

Minun tulee kyllä pitää vanhaa Aatamini kurissa ja pakottaa se tekemään, mitä sen kuuluu tehdä, sillä muuten olisin aivan tottelematon lapsi. Mutta sittenkin sekaantuu paljon tottelemattomuutta parhaisiinkin tarkoituksiin. Me teemme paljon sellaista, joka meidän tulisi jättää sikseen ja jätämme sikseen paljon sellaista, mikä meidän tulisi tehdä. Toisinaan me vieläpä lankeamme suuriin ja törkeisiin synteihin. Tässä ei ole muuta neuvoa kuin, että me pakenemme tähän turvaan, jonka nimi on: ”Kristus antautui lain alaiseksi.” Meidän tulee lohduttautua sillä, että Kristus on täyttänyt sen, mitä meidän kuuliaisuudestamme puuttuu. Sillä me emme koskaan pääse siihen, että me teemme kaiken sen, mitä meidän tulee tehdä, kuten pyhä Paavali sanoo: ”...sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” (Room. 7:22-23) Tämä tarkoittaa: Minun täytyy tehdä, mitä liha tahtoo; mutta en tee sitä uskon mukaan, se tuottaa minulle tuskaa enkä ole mielelläni sellaisessa vankeudessa.

Kristillinen vanhurskaus tulee siis täydeksi siten, että minä tunnustan itseni kurjaksi syntiseksi, joka en voi koskaan lakia täyttää. Mutta sen tähden minä en jää epätoivoon. Sillä tässä minä näen, että Herrani Kristus on ottanut huolehtiakseen minusta. Hän antautui lain alaiseksi minun edestäni ja täytti lain. Sitten seuraa edelleen, että sellaisen sydämen täytyy sanoa: Oi, onko minun Jumalani tehnyt tämän minun edestäni? Eikö minun sitten tulisi myös rakastaa sellaista armollista Jumalaa? Eikö minun tulisi sydämestäni ahkeroida täyttää Hänen tahtonsa ja omasta puolestani myös tehdä, mikä on Hänelle mieluisaa? Näin ihmisestä tulee halukas ja ystävällinen Jumalaa kohtaan ja seuraa oikea lain täyttäminen, mikä ei ole pakotettua vaan vapaaehtoista. Vaikka tämä lain täyttäminen ei lihan tähden ole vielä eheää ja täydellistä, niin Jumala kuitenkin sallii sen miellyttää itseään uskon tähden Kristukseen. Sillä mikä vielä on epäpuhdasta ja epätäydellistä, se kuuluu syntien anteeksiantamuksen kannen ja suojan alle.

Olette siis, rakkaani, kuulleet kahdenlaisesta ympärileikkauksesta. Ensimmäisen Jumala käski, ja juutalaisten täytyi Kristukseen saakka kuuliaisesti alistua tähän ympärileikkaukseen, samoin kuin lakiin. Mutta siten he eivät vielä tulleet autuaiksi. Sillä kukaan ei ole koskaan kyennyt lakia täyttämään. Sen tähden ympärileikkauksesta huolimatta laki yhtä kaikki syytti kaikkia juutalaisia Jumalan edessä ja kirosi heidät. Mutta siten tullaan autuaiksi ja pyhiksi, että omistetaan Kristus, joka antautui lain alaiseksi ja otti kirouksen meiltä pois. Niinpä niille juutalaisille, jotka uskoivat tämän ja asettivat autuutensa luvatun Messiaan varaan, oli ulkonainen ympärileikkaus sinetti siitä, että he olivat vanhurskaita Jumalan edessä, ei ympärileikkauksen vaan uskon tähden Kristukseen.

Sen vuoksi Kristuksen ympärileikkauksen juhla on lohdullinen juhla, josta me opimme Jumalan eteen tullaksemme sanomaan: Herra, sinä käskit juutalaisille ympärileikkauksen. Juutalaisille ja meille kaikille sinä olet käskenyt, että meidän tulee rakastaa sinua kaikesta sydämestämme ja lähimmäisiämme kuten itseämme. Mutta rakas Herra, en ole valitettavasti niin tehnyt enkä myöskään kykene sitä tekemään, ja minun siis oikeudenmukaisesti, ansioni mukaan, täytyisi olla kadotettu ja ikuisesti kirottu. Mutta tämä on minun ainoa lohdutukseni ja turvani, jonka taakse minä pakenen ja kätkeydyn: sinun rakas Poikasi, Kristus Jeesus, minun Herrani, antautui lain alaiseksi, kuten syntinen, ja täytti täydellisesti sinun tahtosi. Sillä muutoin Hän ei olisi pienen lapsen lailla antanut ympärileikata itsensä kahdeksantena päivänä. Tämä tapahtui minun ja kaikkien syntisten tähden, ja se on lahjoitettu meille ja omaksemme annettu. Sen tähden omistan sen itselleni ja rukoilen sinua, rakas Taivaallinen Isäni, että olisit Hänen tähtensä minulle armollinen ja antaisit minun tulla osalliseksi Hänen hurskaudestaan ja pyhyydestään. Oppikoon siis jokainen luottamaan meidän rakkaan Herramme Kristuksen pyhyyteen ja viattomuuteen. Siten me olemme hyvässä turvassa eikä synti eikä kuolema voi meitä voittaa. Sen suokoon meille rakas Herramme Kristus! Aamen.

W² XIIIa, 102-115; WA 52. Raamattu-lainaukset KR 38. Suomennos ja otsikointi: Hannu Lehtonen.