MUUT LEHDET:
SATEENKAARISIUNAUS

Sampo Terho

Kirkon sisäisessä riitelyssä keskeiseksi kysymykseksi on noussut, miten ymmärtää Raamatun kohdat (erit. Room 1:26-32), jotka paheksuvat homoseksuaalisuutta poikkeuksellisen selväsanaisesti.

Osapuolten lähestymistapojen keskeinen ero on siinä, että perinteiset uskovaiset tulkitsevat ensin Raamattua ja heijastavat sitten lukemansa yhteiskunnallisiin näkemyksiinsä. Modernit uskovat taas seuraavat yhteiskunnan arvoja ja heijastavat ne sitten Raamatun tulkintaansa.

Modernin tulkinnan heikkous on sen ilmeinen päämäärähakuisuus: kerta toisensa jälkeen selitetään, ettei Raamattu itse asiassa hengeltään ole minkään nykypäivän ilmiön vastainen, vaikka teksti antaakin niin ymmärtää.

Viime vuosina myös papiston joukossa on levinnyt tämä moderni tulkintatapa. Etujoukkona ovat toimineet naispapit, eivätkä sattumalta. Perinteisesti Raamattua tulkitsevat ihmiset – niin miehet kuin naiset – eivät yleensä hyväksy naispappeutta. Näin ollen papeiksi haluavat naiset lukeutuvat jo lähtökohtaisesti moderneihin tulkitsijoihin, kun taas perinteisesti uskovat naiset eivät papeiksi edes halua.

Tämä modernien naispappien joukko on muuttanut kirkkoa radikaalisti. Heitä on nykyään jo noin kolmannes papistosta ja vastaisuudessa todennäköisesti vieläkin enemmän, sillä teologisissa tiedekunnissa opiskelevista jo enemmistö on naisia. Koska nämä modernit Raamatun tulkitsijat korostavat yhteiskunnan julkisen mielipiteen arvoja omissa näkemyksissään, on heillä yleensä myös median tuki takanaan. Perinteisesti uskovia miespappeja savustetaan säälittä ulos kirkosta.

Kaikkia perinteisesti uskovia seurakuntalaisia ei kuitenkaan voida muitta mutkitta erottaa. Heidän näkökulmastaan moderni Raamatun tulkinta tarkoittaa usein Raamatun hylkäämistä. Perusteltuna huolena on, että jos kirkon opetukset eivät enää nojaa Raamattuun, mihin sitten? Raamattu ei voi kirkolle olla vain modernin uskon riippakivi, siis jonkinlainen kiusankappale, josta jatkuvasti joudutaan selittämään entistä suurempia osia tyhjäksi.

Sampo Terho, Uusi Suomi 17.10.2008